30. heinäkuuta 2017

Suuruudenhulluus hääsuunnittelussa

Pinterest ja kaikenmaailman hääryhmät ovat häitään suunnitelevan morsiamen parhaita ystäviä, mutta myös pahimpia vihollisia. Kun näkee jatkuvalla syötöllä toinen toistaan kauniimpia morsiamia, juhlapaikkoja, koristeita, mekkoja, sormuksia ja sataa muuta turhan tärkeää ihanuutta, ei ole ihmekään että moneen meistä iskee jossain vaiheessa hääsuunnittelua suuruudenhulluus tai masennus (tai molemmat). Siinä hötäkässä on yksinkertaisesti sanottuna välillä vaikea pitää oman elämän realiteetit mukana.
Valitettavan usein lukee ja kuulee kun ihmiset valittelevat etteivät saa juhliin sitä, tätä ja tuota kun ei rahat/aika/motivaatio/kaasot riitä. Tai sitä, että omat juhlat ovat täysin tuhoon tuomitut koska ei ole mallin mitoissa/miljoonia/riittävästi aikaa/kaunista säätä/upeaa juhlapaikkaa/täydellistä elämäntilannetta joko itsellä tai lähipiirillä. En voi väittää ettenkö itsekin olisi tässä kihlavuoden aikana käynyt läpi ihan samoja tunteita. Välillä omat häät ovat tuntuneet mitättömiltä johonkuhun muuhun verrattuna, tai harmittaa kun jokin ihana idea ei toimi omien suunnitelmien kanssa. Toisena päivänä taas tuntuu että omat juhlat tulevat olemaan aivan järjetön sirkus, ja voi kun oltaisiin vain karattu naimisiin jossain keskellä ei-mitään. Mitä lähemmäs häitä mennään, olen onneksi tajunnut miten turhaa tälläisten asioiden murehtiminen on. Tähän pätee hyvin äidiltäni saamani elämänohjeet kun lapsena murehdin milloin mitäkin: asiat kyllä järjestyvät, ja on ihan turhaa vertailla itseään muihin - aina löytyy joku joka on "parempi", eikä vertailulla saa kuin pahan mielen.

Jokaisella meistä on aivan erilainen elämäntilanne ja mieltymykset niin häiden kuin muunkin suhteen. Eikä koskaan pelkkiä kuvia katsomalla tai viestejä lukemalla voi tietää mitä kulisseissa tapahtuu. Uskon vahvasti, että parhaat häät ovat ne, jotka on toteuttu juuri hääparin oman maun mukaan, ja joista hääpari nauttii täysin sydämin. Millään muulla ei loppupeleissä ole väliä kuin sillä, että kaksi rakastunutta saavat toisensa.

24. heinäkuuta 2017

Vaihtokengät iltaan

Muistatteko kun esittelin hääkenkäni? Kyseiset kengät on kannettu toimistolle, jossa niitä ahkerasti ajetaan sisään ettei hääpäivänä tule enää vastaan ikäviä yllätyksiä. Koroilla on kopsuteltu menemään pitkin työpaikan käytäviä nyt viikon verran, ja vaikuttaa siltä että näillä saattaisi jaksaa mukavasti koko hääpäivän. En kuitenkaan halua jättää mitään sattuman varaan, joten silmät on pidetty auki matalien kenkien varalta.
Niinpä söpöjen glitterballerinojen sattuessa vastaan oli ne pakko napata alennusmyynneistä mukaan. Hintaa kengille jäi huimat viisi euroa, joten ostos ei todellakaan heilauta hääbudjettia mihinkään suuntaan.

Sitä miksi tämä harakka tuntuu nykyään aina iskevänsä silmänsä kaikkeen kimaltavaan en kyllä osaa selittää.. Taitaa glitter olla muodissa vai liekö kyseessä hääkuplan aikaansaamat överit?

21. heinäkuuta 2017

Häämusiikki soi

Häihin on aikaa himpan yli kuukausi, ja täällä on aloitettu tiukka loppukiri hääsuunnitteluun. Suuret kuviot meillä on jotakuinkin selvillä, joten nämä viimeiset viikot menevät lähinnä käytännön asioiden viilailuun ja pienempiin yksityiskohtiin. Aloitimme urakan miettimällä häiden kirkko-osuutta: millä kielellä toimitus suoritetaan, mikä raamatun kohta ja kuka sen lukee, mitä musiikkia toivomme.

Saimme vihkipapiltamme häissämme vuorossa olevan urkurin nimen ja yhteystiedot, ja otimme häneen yhteyttä alkuviikosta kun saimme omat musiikkitoiveemme päätettyä. Menemmme hyvin perinteisellä linjalla, joten toiveetkin menivät läpi ilman ongelmia. Valitsemamme virsi oli ainoa kohta musiikkitoiveissa johon liittyi pieni jännityselementti, mutta onneksemme se oli kuin olikin kanttorille tuttu ja tilaisuuteen sopiva!

Mitä vihkikirkossamme kuullaan?

Alkumusiikkina, morsiamen astellessa kohti alttaria soi Edward Elgarin Pomp and Circumstance. Melko hidas kappale, mutta todella kaunis ja tunnelmallinen. Uskallan veikata ettei kyyneleiltä säästytä tässä kohtaa.

Virtenä soi C. Hubert H. Parryn säveltämä Jerusalem DLM -hymni "And did those feet in ancient time". Tätä ei löydy suomalaisesta virsikirjasta, vaan anglikaanisen virsikirjan puolelta. Minun puoleni sukua ei ole kirkkokansaa eikä oikein laulajiakaan, joten päätimme valita miehen uskonnollisemmalle ja laulavaisemmalle suvulle tutun virren. Todella kaunis kappale, joka muuten soi myös kuninkaallisissa häissä.

Poistumismusiikkina tulee olemaan Mendelssohnin häämarssi Kesäyön unelmasta. Klassinen valinta jonka kanssa ei voi mennä metsään.

Joko musiikkivalinnat on tehty?


16. heinäkuuta 2017

Inspiraatiota hääkampaukseen

Tunnustan: olen aivan onnettoman huono laittautumaan. Arjessa käytän minimaalisen vähän meikkiä, ja kampauksetkin vaihtelevat lähinnä ponnarin, donitsinutturan ja parin letin välillä. Niinpä hääpäivän meikkiä ja kampausta on tullut pohdittua innon ja jännityksen sekaisella yhdistelmällä. Mitä jos näytän aivan oudolta tavallista vahvemman meikin kanssa? Mitä jos näitä hiuksia ei vaan saa kivasti? Uskallanko sanoa jos jokin ei miellytä? Tajuanko ajoissa jos jokin ei miellytä?
Pinterestiä on selattu kampausideoita hakiessa tuntitolkulla, samoin Instagramia. Näiden lisäksi suosituksia, palautetta ja portfolioita on käyty läpi yhdestä jos toisestakin lähteestä. Vihdoin tilanne on se, että koko meidän hääseurueelle on varattu hääaamulle aika Riina K -kampaamoon, ja suunnitelmat niin tukka- kuin meikkijuttuihin on jotakuinkin selvä.

Minulla on sekä meikin että kampauksen suhteen ollut alusta lähtien kaksi vaihtoehtoa: se, mitä itse haluan, ja sitten se klassisempi, varmempi vaihtoehto. Pitkään jo ajattelin että valitsen klassisemman hius- ja meikkityylin, ettei vain ala vuosien päästä kaduttamaan. Kunnes konsultoin siskoani, joka kannusti valitsemaan villin kortin, ja tajusin että häitä pitää suunnitella sen mukaan mistä nyt tykkää, ei sen mukaan mistä joku muu tai tulevaisuuden minä ehkä tykkäisi.

Ei sillä, ettei suunnitelmani missään vaiheessa ole ollut erityisen villi tai muutenkaan radikaali. Se vain ei ole se perinteinen niskanuttura. Nutturan sijaan toiveena on ihana letti. Hiuksissani riittää pituutta, mutta monen muun suomalaisen tapaan hiukseni ovat ohuet, hennot ja liukkaat, minkä lisäksi kasvatan ihmeellistä pientä vauvahaituvaa sekä otsalla että niskassa. Näillä spekseillä siis uskon, että tämän morsiamen kohdalla letti on näyttävämpi ja omempi ratkaisu. Inspiraationa kampaussuunnittelussa on käytetty Frozenin Elsaa sekä tätä Style Me Prettyn julkaisemaa kuvasarjaa.

Miltä näyttää? Millaisia kampauksia teillä on mielessä?

12. heinäkuuta 2017

Rintaliivivinkki

Hyvien olkaimettomien rintaliivien perään kysellään jatkuvasti, joten täältä pesee yksi vinkki aiheeseen liittyen!

Löysin viime keväänä olkaimettomat liivit joiden veroisia ei ole tullut vastaan. Ei varmaan tule monellekaan aiheeseen perehtyneelle yllätyksenä kun kerron että kyseessä ovat Wonderbrat. Aivan mahtavat olkaimettomat liivit!
Omalla kohdallani ikuisuusongelmana rintsikoita ostaessa on se, että rinnanympärykseni on kovin pieni. Niinpä myös Wonderbrata metsästäessäni jouduin ottamaan useamman yrityksen ennen kuin löytyi tarpeeksi pientä ympärysmittaa oikeassa kuppikoossa. Kun molemmat vihdoin osui kohdalleen, oli riemu katossa. Nyt ahkeran testailun jälkeen voin suositella muillekin olkaimetonta rintaliivimallia etsiville.

Wonderbran olkaimettomien liivien kupeissa on hiilikuitukädet jotka tukevat rintoja, ja ympärystä kiertää silikoninauhat joka pitää liivit napakasti paikallaan. Rintskoiden kourat nostavat rintoja enemmän alhaalta kuin sivulta, eivätkä aiheuta mitään jumaltonta push up efektia. Liivien tarjoamasta tuesta en valitettavasti uskalla paljoa sanoa, sillä B-kupin tisseillä en ole pahemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Erikoisen mallinsa takia nämä jäävät hieman alemmas kuin tavalliset liivit, ja oikea ympärysmitta on äärimmäisen tärkeä käyttömukavuuden kannalta. Oman kokemuksen perusteella sanoisin että Wonderbran kanssa voi valita saman koon kuin aina muulloinkin, mutta olen kuullut huhuja että kaikkien kohdalla näin ei ole ollut. Jos mahdollista, kannattaa kipaista asiantuntevaan alusvaateliikkeeseen mittauttamaan itsensä ja sovittelemaan liivejä!

Toivottavasti tästä oli apua jollekulle olkaimettomia rintaliivejä etsivälle!

8. heinäkuuta 2017

Bridal Shower

Bridal Shower on Pohjois-Amerikkalainen perinne, joka ei ainakaan toistaiseksi kuulu rantautuneen Suomeen. Kanadassa Bridal Shower on kuitenkin varsin yleinen traditio, joka järjestetään yleensä brunssin tai iltapäiväteen ympärille, joko jonkun perheenjäsenen kotona tai ravintolassa. Kutsuille on perinteisesti tervetullutta vain naisväki, ja siellä höpistään häistä, jaetaan avioliittoneuvoja, pelataan hassuja hääaiheista pelejä/leikkeijä/kisoja, ja annetaan lahjoja morsiamelle.

O:n suvussa nämä kutsut järjestetään jokaiselle morsiamelle, myös sukuun naiville naisille. Minulle ilmoitettiin jo hyvissä ajoin että täytyy tulla käymään Kanadassa vielä ennen häitämme, sillä suvun naiset haluavat ehdottomasti järjestää Bridal Showerin myös minulle. Mukisin pitkän aikaan kutsuja vastaan, sillä minulle perinne on vieras. En nauti huomion keskipisteenä olemisesta, ja muutenkin tuntuu oudolta, että Bridal Shower lahjoineen tuottaa häävieraille ylimääräistä vaivaa ja rahanmenoa. Puhumattakaan siitä, että näihin juhliin kutsutaan myös henkilöitä jotka eivät edes saa kutsua häihimme! Miehen suvun naisille kuitenkin on kunnia-asia järjestää Bridal Shower, joten jouduin vihdoin myöntymään ja lyömään päivämäärän lukkoon.
Kyseiset kemut juhlittiin  muutama viikko sitten, joten nyt on hyvä aika kertoa mitä juhlissa tapahtui ja millaisilla fiiliksillä mentiin. Bridal Showerini järjestettiin O:n tädin kotona Torontossa, ja paikalle saapui noin 25 sukulaisnaista ja muutama taaperoikäinen. Moni vieraista toi tarjottavia mukanaan, ja sekä lounas- että kahvipöytä oli täynnä toisen toistaan herkullisempia ruokia. Harmi vain että siinä syödessä ja seurustella juhlien ja juhlapöydän kuvaaminen jäi ihan kokonaan unholaan.. Lounaan jälkeen paikalle saapuneet esittelivät kaikki itsensä (tapasin puolet vieraista ensi kertaa) ja minut esiteltiin suvulle. Tätä seurasi kutsuille sopiva bingo, jossa kerättiin kuvauksia vastaavien vieraiden nimiä bingolappuun. Tämä vaati sen, että ihmiset pääsivät kiertelemään ja kyselemään kummallisiakin kysymyksiä toisiltaan. Bingo toimi aivan loistavana avausleikkinä! Bingon jälkeen kisailtiin vessapaperihääpukujen valmistamisessa - vapiskaa hääpukusuunnittelijat, niin upeita (ja kamalia) morsiuspukuja saatiin vessapaperista valmistettua. Viimeisenä "ohjelmanumerona" meillä oli vielä testi, jossa selvitettiin miten hyvin tunnemme sulhasen kanssa toisemme. O:lle soitettiin samana aamuna ja kysyttiin samat kysymykset jotka minulle esitettiin Bridal Showerissa. Aika hyvin me osattiin vastata samalla lailla! Muutamat vastaukset meni metsään ihan siitä syystä ettei minulla ole lempileffaa tai ruokaa, mutta onneksi kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin osattiin vastata.
Herkuttelun ja ohjelman lisäksi Bridal Showerin tärkeänä osana on morsiamen hukuttaminen lahjoihin. Koska asumme ulkomailla, oli kutsujen järjestäjä pyytänyt vieraita tuomaan lahjan rahana tai shekkinä, yhdessä reseptin kanssa. Näitä ohjeita oltiinkin noudatettu tosi hyvin, minkä lisäksi saimme vielä muutamia keittiöaiheisia lahjoja, kuten teepyyhkeitä ja lusikoita. Lahjojen joukosta löytyi myös suvussa kulkevia pöytähopeita, ja ollaan tosi otettuja miten avokätisesti sukulaiset muistivat pian avioelämän aloittavaa pariskuntaa.

Kaiken kaikkiaan Bridal Shower oli todella positiivinen kokemus, vaikka odotinkin juhlia hieman kauhunsekaisin tuntein. Tosiasia kuitenkin on, että erityisesti suvun vanhemmille jäsenille nämä juhlat ovat tärkeä perinne ja mahdollisuus koota kaikki naiset yhteen. En myöskään malta odottaa että pääsen kokeilemaan kaikkia lahjaksi saamiamme reseptejä!

5. heinäkuuta 2017

Jotain lainattua

Kaikkihan tietävät sen "jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä" -litannian jota morsiamille tuputetaan? Alkuun ajattelin että turhaa höpinää, mutta kummasti se on mieli muuttunut tämänkin suhteen. Minulle on siis kuitenkin tulossa kaikkia näistä, vain se kuuluisa "sixpence in her shoe" taitaa jäädä käyttämättä!

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee jotain lainattua. Perinteisesti jotain lainattua pitäisi saada rouvalta, joka elää onnellisessa avioliitossa, jotta avio-onnea saadaan tuoreeseenkin liittoon. Oman lainattuni sain tulevalta anopilta, joka tarjosi lainaan hiuskorua. Sama koru on ollut hänellä käytössä siskonsa häissä kaasoillessa melkein puoli vuosisataa sitten, ja tänä vuonna se pääsee osaksi minun kampaustani. Itse kampauksesta on olemassa vasta suurpiirteinen visio, joten nähtäväksi jää mihin kohtaan kampausta tämä hiuskoru lopulta tuikataan. Mukaan sen kuitenkin haluan aivan ehdottomasti!
Pysykää kuulolla lorun uuden, vanhan ja sinisen varalta. Esittelen nämä ihan lähitulevaisuudessa, sitä mukaan kun saan kuvattua ja viimeisteltyä luonnoksissa lojuvat postaukset!

Tuleeko teille uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä?