15. toukokuuta 2017

Sormukset - panostus vai pihistys?

Vihki- ja kihlasormuksiin liittyvää keskustelua on mielestäni ollut hirmuisen mielenkiintoista seurata. Sen lisäksi, että jokaisella on oma tyylinsä ja erilaiset korut, materiaalit, mallit ja yhdistelmät miellyttävät, tulee väkisinkin esille koruihin käytettävät summat. Jonkun mielestä on hulluutta laittaa tuhansia euroja vihki- tai kihlasormukseen kun kympeilläkin saa, toiset taas eivät mistään hinnasta tinkisi sormuksen kohdalla. Joku tykkää näyttävistä sormuksista tai stacking ringseistä, joku ei missään nimessä halua kuin yhden sormuksen.
Me kuulumme siihen ryhmään joka haluaa panostaa sormuksiin. Ne ovat lopulta puolison, kuvien ja muistojen lisäksi ainoat mitä häistä jää käteen (kirjaimellisesti). Me haluamme sormukset, jotka kestävät vuosikymmenten käyttöä, ovat klassiset, mutta kuitenkin jollain tapaa uniikit. Mies tuntee makuni todella hyvin, ja hän tekikin kihlasormuksen kohdalla ihan mielettömän hyvää työtä. Vihkisormukseni sen sijaan valitsin itse, eikä mies ole itseasiassa vielä edes nähnyt kyseistä kaunokaista. Täällä jo kuumeisesti odotellaan että saisin sormuksen kotiin! Minunhan piti saada vihkini Suomesta mukaani jo polttarireissulla vapun tienoilla, mutta liikkeessä sattuneen mokan takia joudun vielä hetken aikaa odottelemaan. Ei tässä onneksi mikään kiire ole, vähän malttamaton morsian vain.

Miehellä ei kihlasormusta ole ollenkaan, sillä Kanadassa tämä ei ole tapana. Vihkisormus toki hankitaan myös hänelle, mutta saa nähdä jääkö se miehellä päivittäiseen käyttöön. Mun puolesta saisi jäädä, koska onhan se vihkisormus ihan järjettömän seksikäs. Mutta toisaalta, eipä hän ole yhtään vähempää naimisissa vaikka sormus jäisi käyttämättä.
Mitä tulee sormusten materiaaliin, omalla kohdallani kulta oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Olen lapsuudessa saanut pysyvät traumat rihkamakoruista, sillä sain kerta toisensa jälkeen hyvin vahvan allergisen reaktion käyttäessäni rihkama- tai hopeakoruja. Jälkiviisaana uskaltaisin väittää että syypäänä oli nikkeli, mutta paha sanoa. Ei ole nimittäin noiden kokemusten jälkeen paljon tehnyt mieli alkaa testailla mistä ne iho-oireet alkavat! Mitä todennäköisimmin myös miehen sormus tulee olemaan perinteinen kultarinkula, mikäli hänen mielensä ei yllättäen sovitellessa muutu. Kullan lisäksihän nykyään on saatavilla esimerkiksi platinasta ja palladiumista ja muista kultaa kovemmista seoksista valmistettuja sormuksia, mutta ne eivät missään vaiheessa houkutelleet meitä vaihtoehtoina - varsinkaan sen jälkeen kun kuulin kauhutarinoita siitä, miten onnettomuustilanteessa näitä vahvoja sormuksia ei voida leikata poikki, vaan silloin joudutaan pahimmassa tapauksessa leikkaamaan koko sormi irti!
Hieman pohjustusta ajatuksiini ennen varsinaista sormusesittelyä. Kunhan nyt saataisiin vihkit kotiin saakka! Kuvituksena sovitettuja sormuksia, joista yksikään ei kuitenkaan ollut se sormus, vaikka kauniita ovatkin. Valitettavasti sovituskoot ovat aivan liian isoja minisormiini, mikä teki mallailusta hieman haastavaa. Suosittelen silti sormussovittelua kaikille, sillä vain niin pääsee testaamaan miltä sormukset oikeasti näyttävät yhdessä (tai erikseen).

Ovatko sormukset teille panostuksen vai pihistyksen kohde?

12 kommenttia:

  1. Me halusimme myös panostaa sormuksiin ja olen kyllä todella tyytyväinen niihin. Kuitenkin sitä tuijottelee lopun ikäänsä ja tottakai, että se kestäisi myös ikuisesti. :) Lasikivet ei tullut siis kysymykseen ja lisäksi minusta timanteissa juuri kiehtoo se, että ne kestävät ikuisesti, kuten toivottavasti myös avioliitto.

    Meillä miehen sormus on titaania ja mua vähän kauhistuttaa juuri kun se on niin kestävä.. Hän tekee nimittäin käsillä töitä ja olenkin vähän puhunut, jos ei käyttäisi sormusta töissä.

    Innolla odotan kuvaa, millaiseen sormukseen päädyit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä! Se sormus tulee pysymään mukana joka päivä, toivottavasti vuosikymmeniä, joten mielläänhän siihen panostaa. Minulle sormuksissa on tärkeää juuri niiden symbolinen arvo, ja tuntuu hassulta ajatella että niitä joskus lähtisi upgrademaan. Vaikka mistä sitä koskaan tietää :D

      Toivottavasti titaanisormus ei teillä aiheuta vaaratilanteita! Pidetään sormet ristissä!

      Poista
  2. Hyvä otsikko! Ehdottomasti panostus sormuksiin. Meillä kuitenkin kävi niin, että unelmieni sormus olikin melko edullinen, niin että en oikeastaan edes ajatellut hintaa. Jos se olisi ollut kalliimpi, olisin joutunut ehkä pohtimaan tätä hintakysymystä, mutta kun päästiin alle 500 euron enkä mitään muuta sormusta olisi halunnut, niin kaikki hyvin. Kirjoitin itse asiassa sormuksestani juuri tänään blogiin, sattumalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että löysit unelmien sormuksen ja vielä realistisesta hintahaarukasta! Käyn kohta kurkkaamassa mihin päädyit :)

      Poista
  3. Meillä oli kans osittain panostus sormuksiin. Mies otti kihlat ja sitä muokataan sit ennen häitä et ei oo niin simppeli. Oma sormus teetettiin mun isovanhempien kihloista, ja siihen sit vähän timantteja 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih ihanaa että pääsit ottamaan isovanhempien kihlat uuteen käyttöön! Vanhat sukusormukset ja muut korut ovat aivan uskomattoman kiehtovia ja tunnearvoltaan korvaamattomia! Minulta jäi tällä kertaa tämä mahdollisuus käyttämättä, mutta eihän sitä tiedä vaikka joku jälkipolvista ottaisi minun sormukseni vielä joskus uudelleen käyttöön :)

      Poista
  4. Meilläkin panostettiin. Tosin, lähinnä minun sormukseen. Meillekään miehelle ei tullut kihlas, britti kun on. Joskus taannoin oltiin asiasta juteltu ja olin sanonut että ei kai sormusten nyt niin kamalan paljoa tartte maksaa. Olin kuitenkin myös ihastellut 3-sormuksen settiä, ja varmaan sanonut ääneenkin että tollanen on niin kiva ajatus. Ja näköjään tuo yks kuuntelee ja muistaa (joulunakin sain sen todeta, kun oli ostanut lahjan, jonka olin ohimennen joskus edellisenä keväänä maininnut haaveilleeni, mutta ei me siitä sen kummemmin puhuttu). Myöskin tyypilliseen britti tapaan, oli hän hankkinut sormuksen omin nokkineen ja kun sitä vähiten osasin odottaa, polvistui hän eteeni. Mielestäni Maailman kauneimman sormuksen kanssa. Ja vihkikin oli helppo ostaa, kun oli heti tiedossa mikä tulee. Hänelle itselle tulee vain ihan perus, keltakultainen sormus. Yritän puhua häntä miettimään esim 18k 14k sijaan tai just titaania ym. Mutta ei hän halunnut kun ei ole sormusta tai muitakaan koruja tottunut käyttämään.
    Näin meillä, mutta jokainen tehköön juuri itselleen sopivalla tavalla. 😊✌🏼😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta! Meille menty varsin samaan tyyliin eteenpäin! Ja muistan kun mutisin joskus ettei minulle mitään timantteja tarvitse, kunnes sitten tajusin että miehen kulttuurissa arvokas sormus ei ole vain holtitonta tuhlailua vaan se on ihan oikeasti kunnia-asia ja kertoo mistä mies on tehty. Siihen loppui mutinat :D

      Sinulla on kyllä upea, huomaavainen ja tarkkaavainen mies!

      Poista
  5. Miksi en ole ennen tajunnut ajatella miehen sormusasiaa huolella? Vihkisormushan tosiaan on todella seksikäs! Olen kyllä jatkuvasti katsellut oman sulhasen kihlasormussormea ja miettinyt, että kylläpä näyttää todella hyvältä, mutta sinä puit sen nyt sanoiksi. Sormus on rehellisesti _seksikäs_, eikä vain "hyvännäköinen" :D Kiitos tästä oivalluksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ole hyvä vain! Mikä siinä onkin kun näyttää niin hyvältä ;)

      Poista
  6. Aah, tuo sun kihlasormus on niin unelma! <3 Meille sormukset ovat myöskin siinä mielessä tärkeät, että niihin aiotaan ehdottomasti panostaa. Meilläkin sulhanen valitsi valmiiksi minun kihlasormukseni, joten innolla jo odotan, että pääsen itse valitsemaan vihkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 Sormusshoppailu on kyllä kivaa, ihana että päästään mekin välillä valikoimaan! Vaikka hyvää työtähän nuo tuntuu miehetkin tehneen, ei sillä :)

      Poista