25. huhtikuuta 2017

Lentäminen hääpuvun kanssa

Me asumme tällä hetkellä Hollannissa. Häitämme juhlitaan Suomessa. Hääpukuni ostin Kanadasta. Lentäminen hääpuvun kanssa on siis ollut oleellinen ongelma aivan puvun hankkimisesta saakka. Ottaen huomioon, että häät ulkomailla ovat vuosi vuodelta suositumpia, en varmasti ole ainoa joka on pohdiskellut hääpuvun kanssa lentämistä.

Asiaa on tullut selviteltyä ihan urakalla, ja säästääkseni teidät isommalta vaivalta haluan jakaa tutkimustyöni hedelmät kanssanne. Otin yhteyttä muutamaan lentoyhtiöön kyselläkseni heidän ohjeistustaan puvun kanssa lentämiseen, ja ohjeet olivat melko yhdenmukaiset niin yhtiöden välillä kuin oman kokemuksenikin kanssa.


Finnairin asiakaspalvelusta osattiin kertoa että hääpuvun saa ottaa mukaan käsimatkatavarana, jos se vain mahtuu annettuihin maksimimittoihin. Puvun kuljetus pukupussissa on ok, mutta henkaripaikkaa ei voida taata ellei lippu osoita bisnesluokan paikoille. Lentokentälle ja lähtöportille saapuessa kannattaa toki kysyä josko henkarista löytyisi tilaa, sillä puku mielellään sinne otetaan mikäli paikka vain löytyy. Kannattaa silti varautua siihen, että puvun joutuu runttaaman istuimen yläpuolella olevaan lokeroon - oman harkinnan mukaan kannattaa siis miettiä haluaako pukua kuljettaa pukupussissa irrallaan vai yrittääkö sitä taiteilla kässärikokoiseen matkalaukkuun.

Jos puvun joutuu sullomaan matkalaukkuun, on tärkeää tehdä homma huolella, ja kohteessa päästää puku roikkumaan täyteen pituuteensa mahdollisimman pian, sekä suorittaa pieni (tai vähän isompikin) pöyhintä lennon jälkeen. Hääpuvut saa usein viikattua aika nätisti, tai vaihtoehtoisesti rullattua samaan tyyliin kuin makuupussia pakatessa. Ihan sellaisenaan pukua en välttämättä likaiseen matkalaukkuun laittaisi, vaan käyttäisin esimerkiksi lakanaa tai edes pakkauspaperia puvun suojaamiseen.

KLM:llä lensin puvun kanssa jo kertalleen, ja tuolla reissulla kaikki meni mainiosti. Puku lensi bisnesluokan komerossa vaikka morsian itse istui turistiluokassa. Lentokentällä ja koneessa henkilökunta oli aivan upean ymmärtäväistä ja niin minä kuin pukuni sain osakseni äärimmäisen ystävällistä ja joustavaa palvelua! Kuitenkin myös sieltä suunnalta annettiin samat periaatteelliset ohjeet: puvun saa ottaa mukaan kunhan se mahtuu mittoihin, ja jos tilaa henkarikaapeissa on niukasti voi puvun joutua tyrkkäämään hyllylle tai penkin alle.

Kummankaan yhtiön kohdalla puvusta ei tarvitse ilmoittaa ennakkoon, joskin niinkin voi tehdä ainakin KLM:n netissä tehtävän check inin kautta tai soittamalla lentoyhtiölle. Loppuviimein kuitenkin se on lentokenttähenkikökunta ja koneen miehistö jotka osaavat asiassa parhaiten auttaa.


Onko sinulla kokemusta hääpuvun kanssa lentämisestä? Tai onko tämä vielä edessä?

22. huhtikuuta 2017

Järjestelyt etenevät

Palapelissä joka häiden järjestämisenäkin tunnetaan alkaa pikkuhiljaa palat loksahdella kohdilleen. Huhtikuussa järjestelyt ovat ottaneet huiman harppauksen eteenpäin. Toistaiseksi monet työn alla olevista jutuista on kuitenkin vielä kesken, mutta ihan lähiviikkoina saan taas valmiita juttuja näytettäväksi ja kerrottavaksi myös blogin puolelle! En millään malttaisi odottaa!

Sneak peekiä siihen mitä onkaan tulossa?
  • Vihdoinkin meidän kutsut alkavat valmistua! Muistatteko kun avauduin epäluotettavasta graafikosta? Saatiin vihdoin kyseinen kaveri kiinni ja valmis työ hyppysiimme, ja onhan se ihan mahtava! Kutsut ovat parhaillaan painossa, josta ne toivottavasti saadaan postiin jo ensi viikolla. Kerron pian tarkemmin mitä postin matkaan lähteekään.
  • Saan vihkisormukseni kotiin vielä ennen vappua, enkä aio piilotella sitä blogista. Esittelyä ja koruharakan höpinää siis tulossa pian.
  • Ulkomaalaisen puolison kanssa paperityöt nousevat ihan uudelle levelille, eli tästäkin riittää asiaa. Esteidentutkinta on pian ajankohtainen, minkä lisäksi O liittyi kirkkoon tässä muutama viikko takaperin, joten nyt olisi soitettava seurakunnalle että meidän avioliiton siunaus pitäisi muuttaa ihan oikeaksi vihkimiseksi! 
  • Polttarit! Iiks, ensi viikolla mennään! Muistinvirkistykseksi polttarien pakkauslistan ja arvailujani löydät täältä.
  • Ehdin Suomessa pyörähtäessäni tapaamaan myös hääkampauksen (ja meikin?) tekijää, pysykää siis kuulolla tukkajutuista kiinnostuneet.
  • Hääviikon ja -yön majoitukset ovat parhaillaan työn alla, ja kohta toivottavasti saadaan kaikki lyötyä lukkoon. Ennen kuin pääsen kertomaan majoitusratkaisuistamme, voitte lukaista esimerkiksi kiintiövarauksen tekemisestä täältä.
  • Matkajuttuja on myös tiedossa, sillä meidän häämatkasuunnitelmamme menivät uusiksi hieman yllättäen. Allekirjoittaneelle nimittäin tarjottiin unelmaduunia, ja riemusta kiljuen otin paikan vastaan. Valitettavasti uusi työ hieman sekoittaa pakkaa loppuvuoden suunnitelmien osalta.. 
  • Kirjoittelin jo aiemmin ajatuksistani huomenlahjakuviin liittyen, ennen kuvausta. Ihan pian pääsette kuulemaan ajatuksista huomenlahjakuvausten jälkeen!
Monta mielenkiintoista aihetta odottaa käsittelyä! Vielä pitää hetki odotella ennen kuin pääsen kaikista näistä ja parista muusta jutusta kirjoittamaan blogiin. Sillä välin gradun kirjoittaminen pitää tämän tytön kiireisenä!

19. huhtikuuta 2017

Häät somessa

Meillä on ahkerasti keskusteltu viime aikoina somesta ja häistä, ja liippasinkin aihetta jo pohtiessani hääblogia ja elämämme jakamista netissä. Tämän lisäksi kirjoittelin jokin aika sitten myös ajatuksia häähashtageihin liittyen. Tällä kertaa aiheena on kuitenkin sosiaalisen median käyttö, ja se mitä ja miten häistämme jaetaan.
Kuten sanottu, itse olen semiaktiivinen somettaja: bloggaan ja erityisesti blogini Instagramin kautta jaan paljonkin häihin liittyvää materiaalia. Tuotan sisältöä ja kirjoitan työkseni, mikä valitettavasti aina välillä verottaa henkilökohtaisten somekanavien käyttöäni niin, että lähinnä seuraan muiden tekemisiä. Tuleva aviomieheni sen sijaan hyvä jos muistaa salasanansa Facebookiin, eikä hänellä muita somekanavia taida edes olla käytössään.

Omat vanhempani sen sijaan ovat hyvinkin aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Vähän liiankin aktiviisia aina silloin tällöin.. Materiaalia jaetaan ajattelematta kahdesti, ja jaetun materiaalin näkyvyys on laaja. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun joka johti vielä toistaiseksi ratkaisemattomaan keskusteluun häidemme somepolitiikasta. Pitäisikö vieraita pyytää olematta jakamatta materiaalia häistämme (ennen meitä)? Antaa vain olla? Vai ehkä avata kännykkäparkki jo kirkon ovella, kuten siskoni ehdotti?

Meidän puolestamme häistämme saa jakaa kuvia ja muuta materiaalia somessa, kunhan niin tekee sekä meitä että muita vieraita kunnioittaen. Emme todellakaan halua että hätäisimmät jakavat kuvia vihkimisestä jo kirkon penkiltä, emmekä halua, että kukaan tulee joutuneeksi nettiin ilman suostumusta. Olisi myös kiva että hääkuvissa näkyisi kännyköiden näyttöjen sijaan ihmisten iloiset ilmeet. Vaan miten tämän hoitaisi tyylikkäästi? Emme halua tehdä aiheesta suurta numeroa, mutta miten ihmeessä viestin saisi nätisti perille? Kirjoittaako hääohjelmaan vai välittyisiköhän viesti sanallisesti rikkinäisen puhelimen tyyliin? Kaikki ideat ovat enemmän kuin tervetulleita!


Millainen somepolitiikka teillä on?

14. huhtikuuta 2017

Käyttökokemus: timanttisormus arjessa

Kimaltavan perään olevana koruharakkana olen suurella mielenkiinnolla seurannut vihki- ja kihlasormuksiin liittyvää keskustelua niin netissä kuin oikeassa elämässäkin. Mieltymyksiä on yhtä monia kuin morsiamiakin, mikä on ollut ihana huomata.

Omaan silmääni/korvaani monessa timanttisormuksia koskevassa keskustelussa on osunut se, että erityisesti isompikivisten sormusten soveltuvuus arkeen on mietityttänyt. Siksi halusinkin jakaa oman kokemukseni näin vajaan vuoden käyttökokemuksella.
Heti alkuun voin sanoa ettei timanttisormuksesta kannata olla turhan huolissaan arjessa. Se kulkee kyllä mukana, ja siihen tottuu aivan samalla lailla kuin yksinkertaisempaankin rinkulaan. Minulla on kihlassa useampi pikkutimantti ja yksi isompi, korkealle istutettu timantti. Kihlauksen ollessa aivan tuore pelkäsin kamalasti että hukkaan koko sormuksen. Lisäksi minua mietitytti myös se, repiiko timantti vahingossa neuleet rikki, onko sormus tiellä arkihommissa ja kolhiiko sitä koko ajan johonkin. Myönnän, olen jokseenkin kömpelö enkä todellakaan kohtele kallisarvoista sormustani silkkihansikkain. Otan kihlan pois vain suihkussa, urheillessa ja pullaa leipoessa. Kaikesta tästä huolimatta sormus on selvinnyt ainoastaan pienillä pintanaarmuilla, joita ei vain voi välttää kun materiaalina on pehmeä kulta. Tokihan korkea istutus takaa sen, että aina silloin tällöin sormus tarraa johonkin. Toistaiseksi en kuitenkaan ole saanut vielä mitään rikki enkä satuttanut ketään (sulhasen fist bumbeja lukuunottamatta). Hyvin on sujunut niin ruoanlaitto, pyykkivuoren taltuttaminen kuin vaipanvaihtokin.

Sormukseni on vakuutettu, ja näin tullaan varmasti tekemään myös vihkisormukselle. Onpahan ainakin varasuunnitelma siltä varalta että jotain sattuu, sormus varastetaan tai hukkuu. Mitä tulee huoltoihin, on sormusta tarkoitus käyttää vuosihuollossa taitavan kultasepän luona. Näin varmistetaan etteivät timantit lähde irti omia aikojaan ja sormus pysyy siistinä ja kauniina. Kotihoitona en mitään kummempia rutiineja suorita, vaan ammattilaisen ohjeiden mukaan pesen sormuksen aina silloin tällöin pehmeällä hammasharjalla käyttäen lämpimän veden ja Fairyn yhdistelmää.

Tietysti se todellinen testi on nähdä miten sormus kestää elämää vuosikymmeniä. Ensimmäinen vuosi on kuitenkin sujunut mainiosti, ja haluaisin sanoa kaikille asiaa pohtiville morsiamille että menkää ja valitkaa juuri se sormus joka saa haukkomaan henkeä joka kerta! Suuremmatkaan timantit eivät estä normaalia elämää, eivätkä ne ole sen alttiimpia häviämään kuin yksinkertaisemmatkaan sormukset!

12. huhtikuuta 2017

Hääseurueen miesten puvut

Kaason ja morsiusneitojen mekot ovatkin täällä jo vilahtaneet, mutta nyt on aika tuutata eetteriin sneak peekia myös hääseurueen kaksilahkeisten asuista. Sulhasella on siis kanadalaiseen tyyliin best man, jonka lisäksi alttarilla seisoo neljä muuta läheistä ystävää, eli groomsmen.

Olin alkuun hieman huolissani siitä, että metsästämme sulhaselle ja muille pojille vaatetta vielä päivää ennen häitä, mutta olen saanut positiivisesti yllättyä heidän innostaan miettiä häätyyliä jo nyt. Selvää siis on, että kaikki miehet tulevat pukeutumaan tummansiniseen pukuun ja valkoiseen paitaan. Sulhanen erottuu muista komeista miehistä paidan (ja puvun?) erilaisella leikkauksella sekä erilaisella solmiolla. Best man erottuu groomsmeneista siinä mielessä, että hänen paidassaan on sama leikkaus kuin sulhasella ja solmio on hieman erilainen mutta saman teeman mukainen kuin muilla miehillä.
O on ravannut Englannissa pitkin kevättä, ja edelliseltä reissulta kotiutuessaan tuliaisten joukosta löytyi häitä varten teetätetty kauluspaita, uudet kengät, ja seurueen miesten solmiot. Kaikkien puvut hankitaan Suit Supplysta, josta on hyviä kokemuksia jo entuudestaan. Tämä liike löytyy sekä Hollannista, Englannista että Kanadasta, eli kaikista niistä maista joissa sulhasen tärkeät miehet asuvat.

Sulhanen uhosi etten saa nähdä hänen asuaan ennen häitä, joskin pieniä palasia ja informaatiota on luvattu. Mielestäni on kiva saada muuten niin naisvoittoisiin hääblogeihin ajoittain juttua myös miesten vaatteista ja häätyylistä, joten tarkoituksenani on esitellä täällä yksityiskohtia ja ajatuksia aina sitä mukaan kun tiedonmurusia kantautuu morsiamelle saakka. Meinasin myös kysellä josko saisin miehen mukaan kirjoitushommiin, jos sieltä irtoaisi vaikka tyylivinkkejä tai ajatuksia hääsuunnittelusta. Taitaa tosin olla helpommin sanottu kuin tehty..

10. huhtikuuta 2017

Käsimatkatavarat (pitkällä) lennolla

Tässä taloudessa reissataan melko usein. Kokemusta niin matkustamisesta, pakkaamisesta kuin jetlagista selviämisestä siis riittää, ja koska aihe on varmasti ajankohtainen häämatkaa tai muuta reissua suunnittelevalle, haluan jakaa parhaat vinkkini teidän kanssanne.

Aloitetaan käsimatkatavaroiden pakkaamisesta.

Kässäreinä saa halutessaan ihan julmetun määrän tavaraa mukaan reissuun, toki nesteitä ja teräviä esineitä koskevat rajoitukset huomioiden. Koneessa sen laukun taikka repun useimmin kuitenkin joutuu tuuppaamaan ylähyllylle, joten pakkaaminen on parasta miettiä sen mukaan. Itse lennän useimmiten pelkillä käsimatkatavaroilla, jolloin pakkaan vaatteet, kengät, sun muut reissuun tarvittavat kamat isompaan, mielellään pyörillä kulkevaan matkalaukkuun. Lisäksi pakkaan mukaan pienemmän repun tai laukun, joka sujahtaa mukavasti edessä olevan penkin alle. Tähän pienempään kassiin pakataan kaikki mitä lennon aikana mahdollisesti tarvitaan, sillä erityisesti puolitoisametrisenä hukkapätkänä huojuvassa lentokoneessa tavaroiden kaivelu ylähyllyltä ei ole herkkua.

Mitä käsimatkatavaroihin pakataan?

  • Kuulokkeet. Lentokoneessa useimmiten joko tarjotaan kuulokkeita tai ne voi ostaa. Harmi vain, että ne ovat järjestäin äärimmäisen epämukavaa kertakäyttökamaa. Omat kuulokkeet siis mukaan jos mielii katsoa elokuvia tai kuunnella musiikkia lennolla. Myös muu elektroniikka on kiva pitää paikassa jossa se saa vähiten tällejä ja on helposti saatavilla tarpeen vaatiessa.
  • Villasukat. Jotain, mistä aina tunnistaa suomalaiset lentokoneessa. Kengät on kiva potkaista jaloista jo ennen kuin päästään ilmaan, ja villasukat pitävät varpaat lämpiminä vilpoisissa koneissa.
  • Koska koneet tuppaavat olemaan vilpoisia, shaali tai paksu neule/huppari on ehdoton. Pidemmillä lennoilla usein saa myös viltin, mutta torkkuessa niillä on taipumusta valua tai muuten elää omaa elämäänsä, joten on kivempi kietoutua omaan lämpimään huiviin tai mukavaan vaatteeseen.
  • Kirja. Leffat ja torkkuminen alkavat aina jossain vaiheessa kyllästyttää. Rakastan in flight magasineja (ihan oikeasti, mun pitkäaikainen toive on että vielä joskus pääsen kirjoittamaan tälläiseen lehteen!), mutta hyvä kirja on loistava lisä pitkän lennon viihdykkeeksi.
  • Evästä. Moni ei tiedä, mutta lentokoneeseen saa ottaa omat(kin) eväät. Itse usein nappaan mukaan hedelmän ja/tai herkkuja kahvin kaveriksi. Myös vesipullo on hyvä - tyhjänä sen saa viedä turvatarkastuksen läpi, ja lentokentältä löytyy vesipiste jossa sen voi täyttää ennen matkaa.
  • Passi sun muut lippulappuset sekä kynä. Siltä varalta, että joutuu lennolla täyttelemään maahantulolomaketta (tai pelaamaan vaikka ristinollaa). Myös passintarkastus sujuisi paljon kivuttomammin jos jokaisella olisi asianmukaiset dokumentit ojennuksessa jo ennen sinne tiskille siirtymistä.
  • Hammasharja ja -tahna, sekä huuli- ja käsirasva on myös hyvä pitää helposti saatavilla. Lentokoneen ilma on kuivaa, ja varsinkin pitkillä lennoilla jo normaalistikin kuiva ja herkkä iho on kovilla. Pitkien lentojen jäljiltä pieni raikastautuminen tekee terää, tapahtui se sitten lentokentällä vaihtojen aikana tai hotellilla kohteessa. 
  • Bonuksena mainitsen vielä rannekellon. Erityisesti lyhyemmillä lennoilla ja halpalentoyhtiöiden kyydissä tykkään pitää rannekellon mukana menossa, jotta pystyn tarkistamaan paljonko matka-aikaa on jäljellä tai mitähän kello on kotona tai kohteessa. Kaikissa koneissa ei nimittäin ole näyttöä mistä tarkistaa.

Mitä teidän kässäreistänne löytyy lennolla?

8. huhtikuuta 2017

Mitä hääpuvun alle?

Hääpuvun alle olisi kiva laittaa jotain ihanaa ja kaunista, mutta totuus taitaa olla se, että suurin osa morsiamista kiskoo mekon alle muotoilevia alushousuja ja mitkä tahansa rintaliivit jotka puvun alle vain mallinsa puolesta sopivat.

Jos jostakusta alkaa kuulostaa nyt siltä, että tässä tulee liikaa informaatiota, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän paikkaan! Aion nimittäin ihan suoraan kertoa omista alusvaatevalinnoistani, yhtään kaunistelematta tai häpeilemättä.
Rehellisesti voin heti alkuun myöntää, että hääpäivän alusvaatteistani on seksikkyys kaukana.

Avonaiset selät hääpuvuissa ovat tällä hetkellä hurjan suosittuja, ja minunkin hääpuvussani on aivan upea avonainen selkä. Tämä valitettavasti rajaa rintaliivivaihtoehdot aika lailla tasan kahteen:  liimattaviin kanafileisiin tai ihan ilman liivejä juhlimiseen. Jos rintavarustusta ei ole suotu ihan mahdottomasti, ovat molemmat mielestäni ok vaihtoehtoja. Olen itse ehtinyt kokeillut molempia tyylejä jo muissa tilaisuuksissa, joten osaan jo varautua ja punnita plussia ja miinuksia. Liivittömyyden suurinpana miinuksena sanoisin, että olo saattaa tuntua alastomalta ja välillä stressaa vilauttaakohan nyt vahingossa liikaa, tai onko ilmiselvää että rintsikat jäivät kotiin. Kanafileet saattavat tässä mielessä tuoda enemmän "turvaa", mutta toisaalta ihon hikoillessa eivät ne liimalla kiinnitettävät fileetkään kovin mukavat ole. Sanomattakaan sitä, että vielä irrottamisen jälkeenkin iho jää tahmeaksi. Kolmas, ehkä vähemmän puhuttu vaihtoehto on hääpuvun sisään ommellut kupit. Minulta nämä löytyy, tosin vaatii vielä ompelijareissun että istuvuus saadaan (toivottavasti) kohdalleen. Henkilökohtaisesti toivon että hääpuvun kupit riittävät, ja aion rauhassa jättää niin liivit kuin fileetkin pois puvun alta.
Mites sitten alushousujen laita? Mummokalsarit, stringit, hipsterit, normipikkarit vai ei mitään? Pitkään olin sitä mieltä, että jos ei saa nättejä rintaliivejä niin ainakin kauniit pikkarit. Sittemmin mieleen nousi kauhukuvat kesähelteistä ja yhteen hankaavista reisistä. Joo mermaid thighsit löytyy tältäkin morsmaikulta, enkä varmasti ole ainoa joka on saanut traumoja kesämekoissa vietetyistä päivistä ja siitä miten kipeästi reidet voikaan hangata toisiaan helteellä. Sukkiksia ja stay upeja käytän arjessa, mutten niitä mitenkään erityisesti rakasta, joten päätin alkaa etsiä muita vaihtoehtoja. Ratkaisuksi löytyi lopulta melkoisen epäviehättävät lahkeelliset alushousut H&M:stä. Eivätpähän hankaa ja on näissä puuterinvärisissä hirvityksissä sentään nätit pitsit. Malliltaan nämä ovat kevyesti muokkaavat, mikä on tietysti ihan kiva ominaisuus vyötärölle asti nousevissa pöksyissä. Hääyön romantiikka on näistä kaukana, joten mies pääsee heti naureskelemaan että tästä tämä alamäki sitten alkoi.

Bonuksena mainittakoon vielä kaunis sukkanauha, jonka löysin puolivahingossa ja nappasin mukaani. Tätä ei olla heittämässä minnekään, mutta pakkohan sellainen oli saada! Tosin epäilen että siinä tohinassa varmaan unohtuu vielä koko sukkanauha..

Ajatuksia, kommentteja, avautumista aiheesta hääpäivän alusvaatteet?

2. huhtikuuta 2017

Hääkengät check!

Kumma miten heti kalenterin käännyttyä huhtikuun puolelle tuntuu että hääjuttuja riiitäisi blogiin vaikka joka päiväksi. Konkreettisia hankintoja tupsahtelee kaappiin tasaiseen tahtiin, ja niitä vähemmän konkreettisiakin päätöksiä on kulisseissa tehty ihan urakalla. Jotain pientä häihin liittyvää tuntuu olevan työn alla jatkuvasti.

Tällä viikolla löysin itseni kenkäkaupoilta alekylttien houkuttelemana, enkä joutunut poistumaan tyhjin käsin. Nyt on nimittäin niin, että taisin löytää itselleni hääkengät!  Höpisin täällä jo joskus viime syksynä hääkenkähaaveistani. Siinä vaiheessa oli vielä vakaasti harkinnassa jumalaisen kauniit ja valitettavan epäkäytännölliset Louboutinit. Kuten sanottu, kyseiset kengät löytyvät omasta takaa, ja ne ovat nähneet juhlat jos toisetkin. Valitettavasti kymmenen sentin piikkikorot eivät vain ole kovin miellyttävät jalkineet silloin kun jaloillaan pitäisi jaksaa myöhään yöhön.
Järki ja käytännön kokemus siis kannustivat miettimään jalkinevalintaa vielä uudemman kerran, ja onhan sitä pyöriteltykin. Varmaa oli edelleen, että korkoa on oltava. Vaihtoehtoja tutkittuani ja muutamia malleja soviteltuani totesin, että paksummat korot ovat paitsi mukavan tukevat myös trendikkäät! Käyttömukavuuden lisäksi toinen tärkeä kriteeri kenkäkaupoilla oli se, että hääkengille pitäisi löytyä jatkokäyttöä  myös tulevaisuudessa.

Bongasin kauniit kengät jo muutama viikko takaperin Manfieldin ikkunasta, mutten jostain syystä vakuuttunut niin paljoa että olisin kokeillut niitä jalkaan. Kengät jäivät kuitenkin kummittelemaan ajatuksiin, joten alennusmyyntilapun ilmestyessä kaupan ikkunaan kipaisin kiireen vilkkaa sovittelemaan. Harmikseni kävi taas niin, että pieninkin koko jäi auttamatta liian isoksi. Pienijalkaisena sopivien kenkien löytäminen on ikuisuusongelma, ja pohjalliset sun muut härpäkkeet ovat tulleet tutuksi. Tälläkin kertaa sain lisätä tujut pohjalliset näihin kaunokaisiin, ja kappas, kengät pysyvät jaloissa. Himpun verran isothan ne edelleen ovat, mutta juuri sitä mitä kaipasin. En siis suostunut lähtemään kaupasta tyhjin käsin, vaan luotan siihen että pitkä päivä jaloillaan kesäkeleillä saa jalat sen verran turvoksiin että kengät istuvat aika mukavasti. Pitäkää peukut pystyssä että näin on!
Kaunista metsänvihreää mokkanahkaa, korkoa löytyy noin 7cm. Kengät vaativat vielä muutamat koeajot, mutta luulisi näillä jaksavan ihan mukavasti koko päivän.

Joko teillä on hääkengät? Tai kengät muihin kesän juhliin?

1. huhtikuuta 2017

Kohti polttareita

Posti on kuluneen kuukauden aikana kantanut meille mysteeristä kirjettä ja pakettia. Harmi vain, että mysteeripostin mukana tuli ilmoitus ettei niitä saa avata ennen huhtikuuta. Pakettia on käyty tökkimässä ja vähän kolistelemassakin, mutta kiltisti annoin postin odottaa huoneen nurkassa aina huhtikuun alkuun saakka.
Ennen avausluvan heltiämistä sain kaasoltani whatsapp viestinä bloggarille mainiosti passaavan tehtävän: paketin avaamisen jälkeen on tehtävä polttariseurueelle vlogi video, jossa kerron omin sanoin mitä paketista löytyi, ja mitä luulen että polttareissa tulee tapahtumaan.

Jaa mitä sieltä sitten paljastui? Pakkauslista, polttaribägi, eväsveska ja lentoliput Helsinkiin!
Ihastuttava ruusukultainen polttaribägi sisälsi huomattavan määrän matkakokoista kosmetiikkaa, joista iso osa överisti kimaltelevia ja säihkyviä ja tuoksuvia puteleita lastenosastolta. Lisäksi mukana oli muun muassa karvanpoistovälineet, pesupallo ja papiljotteja. Pakkauslistaan oli merkattu tarpeellista tavaraa aina talvivaatteista sporttipöksyihin ja alusvaatteisiin, nätteihin vaatteisiin ja löhöasuihin. Söpöön pinkkiin käsilaukkuun pakatusta eväsveskasta puolestaan löytyi penispastaa ja -pastilleja, mikä sai vieressä seuranneen miehen kauhulla protestoimaan stripparia ja loputtomia pippelivitsejä vastaan.
Mitä tästä voi sitten päätellä? Apua, en kyllä osaa sanoa. Reissussa ollaan kolme päivää, ja tuolle välille osuu myös vappu ja allekirjoittaneen 25-vuotissynttärit. Jumppapöksyjen (tai -sortsien) perusteella uskallan veikata että harrastetaan jonkinlaista sisäliikuntaa. Tukankiharrusvälineet ja glitter puolestaan vihjaavat vähän siihen suuntaan, että jossain vaiheessa viikonloppua olisi ehkä suotavaa hieman laittautua. Peseytymisvälineitäkin paketista löytyi, mutta uikkareita ei mainittu. Tosin reissussa ollaan sen verran pitkään, että ihan kiva jos pääsee välillä suihkuun. Frozen aiheisia laastareitakin paketissa oli, tiedä sitten onko ne tarkoitettu paikkaamaan korkokenkien hankaamia jalkoja vai grillimakkarakeppiä vuollessa viipaloituja sormia. Eniten olen silti huolissani näistä penisaiheisista jutuista, koska muistan maininneeni ettei mua saa ihan hirveästi nolata ja nöyryyttää.

Melko hämärä paketti siis kaikkiaan. Vielä pitäisi melkein kuukauden päivät jännityksellä odottaa mitä tulevan pitää.