31. maaliskuuta 2017

Bloggaaminen omalla naamalla

Minä, kuten lukuisat muutkin bloggaavat kanssamorsiamet, kirjoitan nettiin häistämme ja ajatuksistani julkisesti omalla nimelläni ja naamallani. Tästä päätöksestä on keskusteltu kotona sulhasen kanssa, plussia ja miinuksia on listattu ja onpa tätä koko hommaa kyseenalaistettukin. Välillä nimittäin tuntuu hurjalta avata elämäämme, parisuhdettamme ja häitämme kenen tahansa löydettäväksi ja riepoteltavaksi. Blogi on luonnollisesti vain pintaraapaisu siihen mitä kulisseissa todella tapahtuu, mutta kaikki eivät tätä aina meinaa muistaa tai ymmärtää. Siksi kieltämättä välillä pelkäänkin kammottavia väärinymmärryksiä tai verisiä loukkaantumisia tarttuessani johonkin hieman provosoivaan tyyliin tai esittäessäni valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä tai suunnitelmia. Toistaiseksi olen onneksi välttänyt kaikista ikävimmiltä kommenteilta, ja on ollut mahtava huomata miten ihana, aktiivinen ja monimuotoinen bloggaavien suomalaismorsianten joukko on!

Blogini ei ole salaisuus, mutta tein tietoisen päätöksen olla huutelematta tästä tutuille ja sukulaisille. Olemme avoimesti kertoneet ajatuksistamme ja ideoistamme häihin liittyen kaikille ketkä niistä ovat kyselleet, eli ei täällä mitään suuria salaisuuksia tai yllätyksiä piilotella. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi jakaa suunniteluvaihetta saati loputtomia pohdintoja ja päätöksiä (syvällisiä tai ei) koko vierasjoukon kesken. En kuitenkaan halua alkaa sensuroida blogiani sillä perusteella, että joku tuttu tänne eksyy. Siinähän eksyy, ja toivottavasti jää vakkarilukijaksi!
Muistelen maininneeni täällä jo aiemmin, että stressasin aikoinaan aivan hirvittävän paljon sitä, että joku muu lukee tuotoksiani. Hassua sinänsä, koska olen rakastanut lukemista ja kirjoittamista aivan lapsesta saakka, ja uskokaa pois, molempia on tullut tehtyä lukemattomia tunteja. Minua kannustettiin aina molempiin ja sain paljon positiivista palautetta kirjoituksistani, mutten silti koskaan vapaaehtoisesti antanut kenenkään lukea tekstejäni. Tästä kauhusta yli pääseminen vaati sen, että sain työpaikan sanomalehdessä. Herranjestas miten sydän lähti ylikierroksille kun ensimmäisen kerran näin oman tekstini painettuna lehteen. Tai kun tuntematon ihminen ilmoitti että luki juttuni ja tykkäsi siitä. Tai luki juttuni, ja ilmoitti että se oli aivan kamala ja virheellinen. Vasta monen monituisen artikkelin ja bylinen jälkeen pääsin yli siitä ahdistuksesta, että oma nimi ja kuva on liitettynä kirjoittamaani tekstiin. Nykyään olen sinut tämän asian kanssa, enkä pelkää kirjoittaa ja julkaista omana itsenäni. Päinvastoin, teen sen oikein mielelläni.

Tämä pohdiskelu alkoi siitä, kun Facebookin salaisesta hääryhmästä vuodettiin (taas) juttuja kolmansille osapuolille. Tämä johti siihen, että muutamien morsianten tekemisiä, sanomisia ja parisuhteen tilaa on taivasteltu pitkin nettiä yhden ainoan tilapäivityksen perusteella. Että aikuiset ihmiset kehtaavat! Tosi ikävää huomata miten netissä nimettömänä ja kuvattomana kirjoittaminen saa ihmisistä esiin ne kaikista huonoimmat puolet. Kyllähän tälläiset tapahtumat pistää aina välillä miettimään että mitähän täällä taas uskaltaa jakaa ennen kuin joutuu anonyymien hampaisiin.

Itse haluan voida seisoa sanojeni takana myös netissä, ja jätän kokonaan kommentoimatta jos juttu ei aiheuta muuta kuin silmienpyörittelyä. Toivon, että tekin. Ja vaikka pyörisitte netissä nimettömänä, miettikää kahdesti mitä sanotte tai jaatte eteenpäin. Michelle Obaman sanoin: "When they go low, we go high".

26. maaliskuuta 2017

Palkkaisitko kaverin (hää)hommiin?

Meidän monen lähipiiristämme tai ainakin tutun tuttuina löytyy osaajia alalta jos toiseltakin, ja hääbudjetin paukkuessa tälläisen ihmisen palkkaaminen reilulla kaverialella varmasti houkuttelee yhtä jos toistakin.

Näin kävi myös meidän kohdallamme. Pyöritellessämme ideoita hääkutsuihin, sulhanen heitti ilmoille että hänen jääkiekkojoukkueessaan maalia vartioi taitava graafinen suunnittelija. Tutustuimme yhdessä kaverin töihin, ja tykkäsimme kovasti hänen tyylistään. Otimme siis yhteyttä tähän nuoreen suunnittelijaan, ja kyselimme josko normaalisti isoille firmoille työskentelevä graafikko olisi kiinnostunut taiteilemaan hääkutsuja kanssamme. Vastaus oli myöntävä, ja saimme nopeasti sovittua kutsujen tyylistä sekä hinnoista, ja ennakkomaksukin maksettiin. Siitä lähti alamäki.

Deadlineksi sovittiin helmikuun loppu, ja sitä ennen piti saada nähdä ensimmäinen vedos johon voitaisiin vielä tehdä muutoksia. Kaverista ei kuitenkaan kuulunut pihahdustakaan ennakkomaksun suorittamisen jälkeen, mutta koska kyseessä oli kaveri, aloimme vasta helmikuun loppua kohti kysellä ensimmäisen version perään. Saimme vastauksen kolmanteen sähköpostiimme, ja lupauksen siitä, että viikkoa myöhemmin herralla olisi näyttää "some good stuff". Nyt ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti huhtikuun alkua, ja kyseinen herra tuntuu joutuneen maan nielemäksi. Emme ole saaneet vastauksia yhteenkään sähköpostiimme saati puheluun. Rehellisesti mieleni tekisi laittaa tulikivenkatkuista viestiä tälle taiteilijasielulle, ja aivan varmasti tämän olisin jo tehnyt jos kyseessä ei olisi kaveri. Asia on nyt sulhasen hoidossa (ja tavallaan hänen ja kaverinsa välinen), joten yritän parhaani mukaan pitää näppini erossa tästä sopasta.
Kutsut on kuitenkin saatava lähtemään toukokuun alkuun mennessä, joko graafikon avustuksella tai ilman. Saa nähdä kuinka tässä vielä käy, mutta nyt ei kyllä hyvältä näytä.

Oman kokemuksen ja kauhutarinoiden perusteella en siis suosittele kaverin tai sukulaisen palkkaamista häähommiin. Ei ole kiva jos kaverisuhde kärsii jos ette saakaan mitä haluatte tai mistä on sovittu tai jos jotain muuta ikävää tapahtuu. Ja jos palkkaatte kuitenkin, niin sopikaa edes pelisäännöistä ja aikatauluista kirjallisesti ja mahdollisimman tarkasti. Vielä parempi idea: palkatkaa rautainen ammattilainen.

25. maaliskuuta 2017

Paikallisen vinkit Amsterdamiin

Amsterdam on aivan mielettömän kaunis kaupunki. Kilometritolkulla kapeita vanhoja taloja tiiviissä riveissä, satoja kanaaleja siltoineen, lukuisia kiehtovia ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Museoita, polkupyöriä, puistoja. Ne kuuluisat tulppaanitkin kohta kukkivat, mikä tietää sitä, että turistien määrä vähintäänkin tuplaantuu talvikauden jälkeen. Reilun puolen vuoden kokemuksella haluan jakaa listan muutamista omista suosikeistani ja vinkeistäni kaikille Amsterdamiin reissua suunnitteleville. Tai ainakin kasvattamaan reissukuumetta, jos ei muuten!
Suomestahan tänne lentää hyvinkin näppärästi, pari tuntia Finnairin tai KLM sinisin siivin. Tässä keväällä myös Transavia ja Norwegian aloittavat suorat lennot Helsingistä, mikä toivottavasti vaikuttaa positiivisesti myös lentojen hintaan. Koska Schiphol nyt sattuu olemaan yksi Euroopan vilkkaimpia kenttiä, yhteydet myös muualle maailmaan ovat erinomaiset, jos joku sattuu saapumaan muualta kuin Suomesta tai haluaa ehkä jatkaa Hollannista pidemmälle.

Lentokentältä keskustaan pääsee näppärästi junalla, jonka jälkeen kannattaa vaihtaa polkupyörään tai ihan vaikka vain kävelyyn. Varoitettakoon kuitenkin, että Hollannissa on ihan uskomaton määrä pyöriä. Fillareiden määrän ymmärtää todella vasta kun sen näkee ja kokee. Omaksi ja kanssaelävienne parhaaksi en voi alleviivata tarpeeksi sitä, että pidätte huolen että pysytte poissa pyöräteiltä. Paitsi jos otatte pyörän allenne, mitä suosittelen lämpimästi. Vaikka pyöräliikenne saattaa alkuun vaikuttaa kaaottiselta, on se lopulta helpoin, nopein ja mukavin tapa liikkua Amsterdamissa.

Omat suosikkinaapurustoni


De Pijp: Entinen työläiskortteli, nykyään mahdollisesti Amsterdamin muodikkain naapurusto. Pullollaan ihania putiikkeja ja ravintoloita, minkä lisäksi täältä löytyy kaupungin suurin tori, Albert Cuypmarkt. Suosittelen ehdottomasti.

Jordaan: Kauniita kanaaleja, kauniita rakennuksia. Alueelta löytyy monta hieman parempaa ravintolaa, kahvilaa ja muuta ihanaa, joskin hintataso saattaa olla hieman muuta kaupunkia korkeampi.

Nine Streets: Jälleen kerran ihania pikkuputiikkeja ja kahviloita, mainio naapurusto shoppailuun. 

De Wallen: Punaisten lyhtyjen alue, jonka maamerkkinä on sen keskellä kohoava Oude Kerk, vanha kirkko. Kiireisimmillään viikonloppuiltaisin, mutta vilinää riittää jokaisena vuorokauden aikana. En voi sanoa omaksi suosikikseni, mutta näkemisen arvoinen.

Museum quarter: Museoita, museoita, museoita. Vondelpark nurkan takana.

De Plantage: Eläintarha, kasvitieteellinen puutarha ja muutama museo. Ihanan vehreä naapurusto.

Missä syödä:


Cafe Het Paleis: Erinomainen kahvila lounaalle tai brunssille aivan keskustassa.

Cafe Loetje: Kuuluisa pihveistään. Näitä löytyy kaupungista useampi, mutta pöytää joutuu yleensä aina hetken odottelemaan.

De Portara Via: Kaupungin parhaat pitsat. Näitäkin löytyy parista eri paikasta ympäri kaupunkia, oma suosikkini on De Pijpissa.

Bierfabriek: Maapähkinöitä pitkin pöytiä ja lattioita, herkullista kanaa ja hyvä valikoima pienpanimo oluita.

SNCKBR: Puhtaista raaka-aineista tehtyä, oikeasti hyvää ruokaa. Paljon vaihtoehtoja myös kasvissyöjille.

Torikojut. Kalakojut ovat omia suosikkejani, vietnamilaiset Loempiat tulevat hyvänä kakkosena. Myöskin iltaa istuskellessa suosittelen maistelemaan paikallisia snacksejä, hapjes. Meidän suosikkeihimme kuuluvat bitterballen ja kaasstjengels juusto- ja leikkelelajitelmien lisäksi.

Missä juoda:


Huomiottehan että "cafe"-sana ikkunassa ei rajoita tarjontaa kahviin ja pullaan, vaan viittaa ylimaallisesti mihin tahansa ruoka- tai juomapaikkaan.

Cafe van Zuylen: Amsterdamin yliopiston humanistisen tiedekunnan vieressä, mahdollisesti siitä syystä yksi meidän vakiopaikkoja. Mukava paikka istuskella joko sisällä tai sään salliessa vilkkaalla terassilla.

De Plantage: Eläintarhan välittömässä läheisyydestä löytyvä upea kahvila/ravintola. Aina hyvällä tavalla vilkas.

Cafe Thijssen: Sympaattinen, klassinen ja Amsterdamille tyypillinen istuskelupaikka, josta löytyy myös lautapelejä illan ratoksi. Sekä syntisen hyvää omenapiirakkaa.

Gollem: Näitä löytyy kaupungista muutama, mukava paikka istua iltaa erityisesti oluen ystäville.

Brouwerij 't IJ: Panimo suuressa tuulimyllyssä, Instagram kuvien lisäksi paikasta saa myös hyvää olutta.

Cafe van Leeuwen: Utrechtstraat:in varrelta löytyy monta hyvää ravintolaa ja pubia, joista tämä on meidän suosikkimme.


Mitä tehdä:


Kanaaliristeily: Vaihtoehtoja on lukuisia, aina valokuvakierroksista bileristeilyihin. Mukava tapa nähdä kaupunkia vähän eri perspektiivistä. Lisäksi oppaat osaavat kertoa mielenkiintoisia faktoja ja tarinoita kaupungista, mikä antaa reissulle vähän enemmän sisältöä.

Museot: Museoita löytyy jokaiseen makuun. Hollannissa pidempään viihtyville suosittelen lämpimästi museokorttia, joka on voimassa vuoden ja jolla pääsee ilmaiseksi lukuisiin museoihin ympäri Hollantia.

Albert Cuypmarket: Kaupungin suurin tori De Pijpissa. Katuruokataivas ja muutenkin ihana kierreltävä - me haetaan täältä usein niin tuoretta kalaa kuin kukkiakin.

Oudemaanshuisportin kirjakuja: Amsterdamin yliopiston yhteydestä löytyy katettu kuja täynnä käytettyjä kirjoja. Lukutoukan taivas.

Artis: Yksi Europan vanhimpia eläintarhoja. Pari tuntia kuluu äkkiä apinoita ja kirahveja ihmetellessä.

Vondelpark: Kaupungin suurin puisto. Kesällä täpötäynnä ihmisiä. Jos pyöräily kaupungin vilinässä ei nappaa mutta haluat sanoa pyöräilleesi Amsterdamissa, Vondelpark on hyvä paikka ruksia tämä listalta.
Loppusanat: Olen asunut Amsterdamin keskustassa vasta reilun puolivuotta, ja nämä suositukset perustuvat nimeonmaan omiin kokemuksiin tältä ajalta. Keskustan ulkopuolelta ja muista naapurustoista löytyy aivan varmasti lisää kaikkea mahtavaa, enkä malta odottaa että pääsen tutustumaan minulle vielä tuntemattomampiin kaupunginosiin! Tällä listalla pääsee kuitenkin jo hyvään alkuun Amsterdamissa.

22. maaliskuuta 2017

Häihin löyhästi liittyvää materialismionnellisuutta

Muutama postaus takaperin tulikin jo mainittua että tässä on tullut shoppailtua kaikkea ihanaa. Ostoksista ison osan voi ainakin löyhästi liittää hääteemaan, joten sohvannurkassa vietettyä flunssaviikkoa piristääkseni päätin alkaa hehkuttaa ostoskassien sisältöä myös blogin puolella.

Johdatuksena kerrottakoon, että tänä kesänä, ennen meidän häitämme, on meillä tiedossa reissu Kanadaan. Tarkoituksena on viettää ensin viikko mökillä, jonka jälkeen alkaa hyvin hääpainotteinen pätkä: ensin miehen polttarit, sitten ystäväpariskunnan kaksipäiväiset häät, jonka jälkeen vielä oma bridal showerini (kerron tästä perinteestä lisää myöhemmin). Keskikesän häähömpästä innostuneena olen aloittanut juhliin sopivien vaatteiden katselun jo hyvä tovi sitten. Nyt kevään korvilla kauppoihin on saapunut monenlaista omaa silmää miellyttävää kivaa, ja siinä samalla on eksynyt omaankin kaappiin muutama uusi lisäys.
Samsøe & Samsøe:n metsänvihreään pikkumekkoon ihastuin jo aikapäiviä sitten, eikä riemulla ollut rajaa kun vihdoin löysin sen oikeassa koossa. Toinen riemua herättänyt löytö tehtiin Reiss:n alerekistä, josta löytyi niin arkeen kuin juhlaankin sopiva haalari. Jumpsuiteja ja rompereita kaapistani löytyy jo entuudestaan useampi kappale, ja helppoutensa ja tyylikkyytensä lisäksi on pakko antaa plussaa myös siitä, että nämä ovat miehen mielestä äärimmäisen viehättäviä vaatekappaleita!

Ja miehestä puheenollen, muutamia ostoksia yritän vielä hetken piilotella.. Nimittäin ihania pitsihepeniä ja alusvaatteita, joita olen alkanut hamstrata paitsi siitä ilosta, että kauniita alusvaatteita on kiva shoppailla, myös siksi, että huomenlahjakuvaukset lähestyvät! Iiks!
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, hankinnoista suurin on minulle henkilökohtaisesti harppaus kohti aikuisempaa tyyliä. Lentokoneet ja lentokenttien loputtomat käytävät ovat nimittäin tulleet tutuksi tässä parin vuoden aikana, ja nyt melkein vuoden verran olen kypsytelly ajatusta Fjällravenin uskollisen duffelin vaihtamisesta pyörillä kulkevaan käsimatkatavaraloukkuun. Painavan duffelin raahaaminen on alkanut tympiä sekä minua että siippaa, ja aina tilaisuuden tullen olenkin kinunnut sulhasen pyörällistä laukkua lainaan reissuille. Viimeisimmältä reissulta palatessani löin vihdoin lukkoon päätöksen hankkia ikioma Tumi:n kässärikokoinen laukku. Lopulta tässä kuitenkin kävi niin että poikaystävä oli päättänyt yllättää minut hankkimalla matkalaukun minulle syntymäpäivälahjaksi. Great minds think alike. Aika kelpo 25-vuotislahja sulhaselta.

Näiden lisäksi on tullut uusittua myös keittiötarvikkeita ja meikkipussin sisältöä. Kesän kenkätilanteen ja asiallisten työvaatteiden kohdalla pitäisi vielä tehdä inventaario, mutta mitään sen kummempia hankintoja ei pitäisi olla edessä. Kiva myös todeta, että jokainen ostos on tarpeellinen ja tulee ahkeraan käyttöön!

20. maaliskuuta 2017

Cocktail Hour

Suomessa cocktail hour vihkimisen ja ruokailun välillä on kai hiljalleen nostamassa suosiotaan, mutta vielä toistaiseksi enemmän poikkeus kuin sääntö. Tämä tuli itselleni kieltämättä hieman yllätyksenä, sillä Pohjois-Amerikassa cocktail hour on vakiokamaa jokaisissa häissä, enkä ole suomalaisissa häissä ollut mukana sitten taaperoiän. Tykkäämme molemmat tästä osuudesta tosi paljon, sillä pieni "tauko" virvokkeineen tarjoaa hyvän tilaisuuden päästä moikkaamaan kavereita, spekuloida läpi vihkitilaisuus ja tutustua uusiin ihmisiin.


Mitä tulee cocktail hourin järjestämiseen, on tässä kohti tärkeintä huolellinen suunnittelu ja toteutus. Tilaisuus sujuu kaikkien kannalta mukavimmin kun varmistetaan ennakkoon että juomaa ja naposteltavaa on tarjolla sitä mukaan kun vieraat pääsevät kirkolta juhlapaikalle, istumapaikkoja riittää niitä kaipaaville, ja kaikilla on mahdollisuus päästä suojaan satoi tai paahtoi. Mitään sen kummempia aktiviteettejä en itse ole koskaan tässä kohti juhlaa osannut kaivata. Meidän häihimme saapuvat vain lähimmät ja tärkeimmät ihmiset (uskokaa tai älkää, äkkiä niistä se reilu 120 henkeä tulee), joten jokaiselle riittää kavereita, tuttuja ja sukulaisia joiden kanssa seurustella ja päivitellä. Toki pidetään myös huoli, että paikalla on seremoniamestari tai muu päivän kulusta kartalla oleva henkilö, joka voi vastailla mahdollisiin kysymyksiin ja ohjata vieraita oikeaan suuntaan jos cocktail hourin kulku ei ole tuttua.

Me itse jäämme vihkimisen jälkeen ottamaan kuvia, joten cocktail hour naposteltavineen ja vapaine seurusteluineen tuntuu luonnolliselta valinnalta "viihdyttämään" vieraita sillä aikaa kun olemme poissa. Mitään suurta sisääntuloa emme ole järjestämässä ja samppanjaakin on tarjolla heti kun vieraat saapuvat paikalle, mutta eiköhän me vielä nosteta malja hääparin saapuessa paikalle. Tai pöydissä viimeistään. Tässä kohdin saadaan siis meidän suomalaisiin häihimme mukaan hieman kanadalaista vivahdetta.

Mitä teillä on mielessä siirtymiin tai odotteluun? Cocktail hour vai jotain ihan muuta?

17. maaliskuuta 2017

Viisi ensimmäistä vuotta

Tapasimme tulevan aviomiehen kanssa päivälleen viisi vuotta sitten, St Patrick's Dayna 2012. Paljon on mahtunut tälle välille, ja näin vuosipäivän kunniaksi haluan jakaa muutamia numeroita viidestä yhteisestä vuodestamme.

2. Vuosia etäsuhteessa. Ensimmäiset pari vuotta meni etäsuhteessa, minkä päälle ollaan vielä myöhemmissä vaiheissa jouduttu viettämään pidempiä aikoja eri mantereilla. Etäsuhde on työläämpi kuin "normaali"suhde, mutta kyllä siitäkin selviää. Ollaan elävä esimerkki tästä.

4. Juotujen shottien määrä iltana jona tapasimme. Vihreästä oluesta puhumattakaan.

6. Kellonaika aamuyöllä viisi vuotta sitten kun ilmoitin O:lle että minun on aika lähteä kotiin nukkumaan. Mies jäi seisomaan keskelle katua ja katsomaan kun kävelin pois. Myöhemmin hän kertoi tuon hetken olleen "love at last sight". Hetki, jolloin hän tajusi ettei halua mitään muuta niin paljon kuin tavata uudelleen, ja hetki, jolloin hän tajusi ettemme ehkä koskaan enää tapaisi.

7. Asuttuja maita, yhdessä ja erikseen. Tavatessamme minä asuin Luxemburgissa, mies Englannissa. Luxista matkani jatkui Ruotsiin, ja sieltä Tanskan ja Etelä-Korean kautta Englantiin. O muutti tuolla välillä Lontoosta Kanadaan, ja minä seurasin perässä heti kun tilaisuus tuli. Viime syksynä opinnot kuitenkin toivat Hollantiin, ja oli miehen vuoro muuttaa mukana.

Julmettu määrä lentopisteitä. Välillä tuntuu että pidetään koko ilmailubisnes pystyssä muttei silti saada mitään etuja priority boardingia lukuunottamatta.

Tuhansia. Ne kerrat kun on sanottu "Rakastan sinua".

2017. Vuosi jona menemme naimisiin.

Toivottavasti tulevaisuuteen mahtuu vielä vuosia ja vuosikymmeniä yhteistä taivalta täynnä rakkautta

11. maaliskuuta 2017

Mietteitä häämeikistä

Olen soutanut ja huovannut hääpäivän meikin suhteen siitä lähtien kun tajusin että olisi kiva näyttää nätiltä omissa häissä. Varatako aika meikkiin vai tehdäkö itse?

Suurin dilemma on siinä, että meikkaan arkena aivan minimaalisen vähän. Häissä ehostusta saisi olla hieman enemmän, mutta olisi silti kiva tunnistaa oma naama peilista ja myöhemmin valokuvista. Omat taidot ovat kaukana siitä mitä ammattilaisen taikasudeilla saa aikaan, mutta mitä jos visiot meikkaajan kanssa ei kohtaa lainkaan? Tai meikkiä suditaan niin paljon etteivät kasvot liiku? Toisaalta mitä jos hääaamuna peilistä kurkkaa suohirviö enkä siinä jännityksessä saakaan edes ripsiväriä ojennukseen?

Häämeikin lisäksi meikki- ja tukkajuttuja on muutenkin tullut pohdittua tavallista enemmän tässä viime kuukausina. Olen nyt ensimmäistä kertaa työssä jossa pitäisi paitsi osata jotain, myös näyttää ammattilaiselta. Voimistelusalilla tai yliopiston kirjastossa meikitön naama ja sotkunuttura on ollut varsin mainiosti toiminut yhdistelmä, joten nyt ollaan uuden haasteen edessä kun olisikin suotavaa laittautua vähän enemmän. Varsinkin kun on jo tullut todettua että pienikokoinen nainen ja baby face ei ole se uskottavin yhdistelmä mitä tulee ammattimaisen ensivaikutuksen tekemiseen. Ärsyttävää ja pinnallista ehkä, mutta ymmärtääkseni varsin tavallinen ongelma monelle nuorelle naiselle. Meikkikokeilut siis jatkuvat kotona teki häämeikin kuka tahansa.

Häämeikin kohdalla koemeikki varmasti ratkaisisi monta ongelmaa. Meillä vain on se ongelma, ettemme näillä näkymin ole tulossa Suomeen kuin vasta muutama päivä ennen häitä. Luulenkin että tässä keväällä Susannan kanssa kuvaillessa teen meikin itse, mutta varailen koemeikin vielä tuonne hääviikolle. Katsotaan sitten mihin lopulta päädytään. Tämä on toistaiseksi paras keksimäni suunnitelma, mutta kertokaa toki jos teillä on hyviä ideoita! Lisäksi hyväksi havaituista meikkituotteista saa laittaa vinkkiä kommenttiboksiin! Ja jos jollakulla on neuvoja tai kokemuksia mitä tulee itsetehtyyn meikkkiin vs meikkitaiteilijan penkkiin istumisen suhteen, antaa palaa niitäkin. Kiitos kaunis jo ennakkoon!

8. maaliskuuta 2017

Miten hääsuunnitelmat etenevät?


Alkuvuosi on mennyt hujauksessa, ja häihin on enää alle puoli vuotta. Moni aloittaa tässä vaiheessa häätouhottamisen täydellä teholla, mutta minusta tuntuu ettei hääsuunnittelun saralla ole tapahtunut oikein mitään viime aikoina. Tosiasiassa ongelma taitaa kuitenkin olla siinä, ettei suunnittelussa ole tapahtunut mitään konkreettista, vaikka häät ovat kyllä olleet mielessä.

Miten hommat sitten etenevät?

  • DJ-laitteiden vuokraus on alustavasti sovittuna, vahvistusta odotellaan
  • Kukkahommat on alustavasti sovittuna, vahvistusta odotellaan tämänkin kohdalla
  • Kampaaja on alustavasti varattuna, jälleen kerran vahvistusta odotellaan
  • ”Kihla”- ja boudoirkuvaukset on merkattu kalenteriin
  • Hääviikon majoitus on jotakuinkin varattu
  • Kutsujen suunnittelu ja painattaminen on nostettu to do-listan kärkeen
  • Postilaatikosta löytyi salaperäistä postia polttareihin liittyen – vielä vain ei ole lupaa avata mysteeripostia

Näiden lisäksi pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä juhlapaikan koristelua, juomamääriä ja miehen pukeutumista. Lisäksi häiden kielipolitiikkaa on hieman mietiskelty, samoin paperitöitä ja kirkkoasioita. Oman vihkisormukseni saanen jonkun viikon kuluttua, joten olisi varmaan hyvä idea lähteä kiertelemään sormuskauppoja niin että saadaan miehellekin sormus.
  
Muutamia häihin ainakin löyhästi liittyviä konkreettisiakin hankintoja on tullut tehtyä, mutta ajattelin esitellä nämä ihan omassa postauksessaan. Kunhan vahvistuksia noihin muutamiin limboon jumittuneisiin juttuihin saadaan niin kirjoittelen varmasti niistäkin vielä lisää!

Miten muiden tämän kesän morsianten suunnitelmat etenevät?

5. maaliskuuta 2017

Suut makiaks hääkakulla

Myönnettäköön, olen melkoinen sokerihiiri ja rakastan makeita tarjottavia. Ei ole väliä onko tarjolla Fazerin sinistä vai laskiaispullia (hillolla, jos jäi mietityttämään) vai jotain ihan muuta. Yksissäkään juhlissa ei ole vielä jäänyt jälkiruokapöytä taikka karkkibuffet ratsaamatta.

Hääkakku ei meillä ollut missään vaiheessa prioriteettilistalla kovin korkealla, kunhan sitä vain olisi tarjolla. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että siinä vaiheessa kun näin vanilja-lakka nakukakun pitopalvelumme menuehdotuksessa olin jo valmis ilmoittamaan heille että siellä päässä joku lukee ajatuksiamme, tämä on juuri eikä melkein sitä mitä haemme!
 Kuvan kakku ei liity tapaukseen
Lakka on yksi suomalaisen luonnon parhaita antimia, jota olen rakastanut siitä saakka kun mummolla ja ukilla vieraillessa ensimmäisen kerran sain kotitekoista lakkahilloa vaniljajäätelön kaveriksi. Juuri vaniljan kanssa kakkuun paritettuna tämä yhdistelmä kuulostaa aivan taivaalliselta. Makujen lisäksi ihastuin kakussa siihen, että pitopalvelulta osattiin vastata pyyntöömme melkolailla täydellisesti: perinteistä suomalaista mutta modernilla twistillä. 

Emme ole vielä päässeet edes maistelemaan pitopalvelumme ruokia, mutta väitän jo tässä vaiheessa että olemme löytäneet meille sopivan palveluntarjoajan! Ehdotukset ovat osuneet naulan kantaan, maistelumahdollisuutta on tarjottu, ja kaiken lisäksi olemme saaneet mielettömän ystävällistä palvelua ja rehellisiä vastauksia kysymyksiimme. Odotan innolla että pääsemme tapaamaan Keikaus cateringin kanssa kasvotusten, maistelemaan ruokalajeja ja hiomaan häidemme menua kuntoon.

Ei, tämä ei ole maksettu mainos. Ihan vain ruokaa rakastava morsiuspari joka jo innolla suunnittelee häiden ruokapuolta!

3. maaliskuuta 2017

Hääsivut ja hashtagit

Hääinfolle omistetut nettisivut ovat nousseet aivan uskomattomaan suosioon parin viime vuoden aikana. Melkeinpä jokaisesta meille osoitetusta kutsusta on löytynyt osoite nettisivuille joilta sitten on löytynyt tietoa niin pariskunnasta, hääseurueesta, menuista kuin kuljetuksista ja majoituksistakin. Kaikki tietenkin kuvilla ja mahdollisilla häähastageillä höystettynä. Samoilla sivuilla myös ilmoittaudutaan juhliin, valitaan mieluisa ruokalaji (jos pöytiintarjoilu) ja lisätään maininta mahdollisista allergioista tai muista rajoitteista.
Meille kolahti eilen postista kutsu ystäväpariskunnan häihin, joka tietysti johti heidän hääsivujensa selailuun. Tämä toimikin hyvänä keskustelunavauksena omiin häihimme ja teknologiaan liittyen. Olemme liikkeellä hieman ristiriitaisin ajatuksin, sillä toisaalta hääsivut ovat näppärät jos infoa on paljon, mutta myönnettäköön ettemme ole koskaan klikanneet kenenkään hääsivuille kahta kertaa. Käymme kertaalleen sivuston läpi ja ilmoittaudumme, mutta toista kertaa hääsivuille ei tule eksyttyä. Toisaalta taas netissä tieto pysyisi hyvässä tallessa jos paperiset infot sun muut pääsisivät hukkumaan. Tosin jos pitää kutsun tallessa (ja sitäkautta hääsivuston osoitteen), tuskin se infolappukaan kovin kauas voi joutua. Meidän kohdallamme siis häänettisivut tuntuvat turhakkeelta, ja pysymme perinteisemmissä kutsuissa ja infoissa. Tosin sen verran moderneja ollaan että pyydetään ilmoittautumiset sähköpostitse.

Sama koskee myös hashtagejä, tosin vielä ristiriitaisemmilla fiiliksillä. Itse olen semiaktiivinen netissä ja somessa, mutta mies hyvä jos tietää mikä Instagram on. Vieraiden joukossa taasen on aktiivsempiakin somettajia, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tulevat siellä myös jotain häistämme julkaisemaan. Toisaalta taas iso osa vieraista on aikuisempaa väkeä, jolla hashtag kanavat ovat hyvin vähäisellä käytöllä. Summa summarum, emme yritä keksiä mukahauskoja häätagejä. Someaktiiviset vieraat tehköön sen puolestamme jos sikseen tulee.

Tuleeko teille nettisivut tai häähastag vai menettekö perinteisemmällä linjalla kuten me?

1. maaliskuuta 2017

Tapaus kalvosinnapit

Sulhanen ilmoitti tyynenrauhallisesti heti hääsuunnittelun alkumetreillä että hän ei halua smokkia tai frakkia tai muuta, vaan hän pukeutuu hääpäivänämme tyylilleen uskollisesti tummansiniseen pukuun.
Melkeinpä samaan hengenvetoon herra myös ilmoitti, että haluaisi yhdistää pukuun Kalevala Korun hopeiset Torin vasara -kalvosinnapit. Ennen kuin mennään yhtään pidemmälle, on pakko kertoa miksi juuri nuo kalvosinnapit.. Mies nimittäin löysi kuvia kyseisen korusarjan koruista kihlasormukseni suunnitteluvaiheessa, ja ihastui niin että kiikutti nämä inspiraatiokuvina kultasepälle joka valmisti sormukseni. Kultaseppä ei kuitenkaan jyhkeästä muotoilusta innostunut, varsinkaan kun työn alla oli hyvin siro ja naisellinen timanttisormus. Pienen neuvottelun ja muutaman luonnoksen jälkeen molemmat osapuolet kuitenkin pääsivät yhteisymmärrykseen, ja lopputuloksena on se, että kihlasormukseni timanttia kannattelee kaksi vasaraa. Minun Torin vasarani ovat huomattavasti herkempiä ja sirompia kuin ne joista inspiraatio on saatu, mutta vähintäänkin yhtä kauniit. Sulhaseni itseasiassa sai tietää vasta tarinan minulle kerrottuaan ja inspiraatiokuvat näytettyään että kyseessä on pitkän linjan suomalainen koruvalmistaja. Heti kun tämä selvisi, ei ollut enää kysymystäkään mitä sulhasen hihassa tultaisiin näkemään hääpäivänämme.