4. helmikuuta 2017

Mitä budjetille kuuluu?

Kirjoittelin jo viime syksynä hieman meidän hääbudjetista, mutta koska matkan varrelle on mahtunut pari muuttujaa, päätin päivitellä budjettijuttuja vielä uudemman kerran.

Syksyllä stressasin jonkin verran siitä, millä ihmeellä meidän häät rahoitetaan. Sittemmin stressi on kaikonnut, joskin aina silloin tällöin kohdalle osuu pieniä epätoivonpuuskia. Tuntuu nimittäin että kaiken häät-etuliitteellä kaupiteltavan hinta on vähintään tuplasti normaalihintojen, ja kummasti pienistäkin summista syntyy iso potti kun kaiken laskee yhteen. Niinpä olen ihan rehellisesti jättänyt laskematta..
Ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse venyttää penniä häiden takia. Yritetään toki olla tuhlailematta ja vertaillaan hintoja ja järkeillään, mutta meillä ei ole tiukkaa budjettia juhliin eikä arkeen. Rahat häiden järjestämiseen löytyy, ja molempien perheet ovat tarjonneet avustusta häälahjojen muodossa. Miehen vanhemmat ovat luvanneet häiden järjestämiseen saman summan kuin hänen sisaruksilleen on annettu, omat vanhempani tarjoutuivat kustantamaan Tallinnasta haettavat juomat, ja O:n täti lupasi kustantaa alkumaljojen samppanjat. Tämä on lähipiiriltämme aivan uskomattoman anteliasta, ja olemme äärettömän kiitollisia kaikesta saamastamme avusta ja tuesta - niin häihin kuin muuhunkin liittyen.

Nyt kun hääkuluja on alkanut pikkuhiljaa kerääntyä, voisin sanoa että yksi asia mikä näissä maksuasioissa pääsi yllättämään on kaikenmaailman osamaksusysteemit. Varausmaksuja ja käsirahoja maksetaan jo kauan ennen juhlia, mutta lopullinen lasku tulee maksettavaksi juuri ennen häitä tai jopa vasta niiden jälkeen. Tämä on tavallaan kiva asia, mutta välillä teettää hieman hankaluuksia pysyä kartalla mitä on jo maksettu, mitä on vielä maksamatta ja paljonko rahaa häihin on suunnilleen uppoamassa. Varsinkin kun olemme molemmat niitä ihmisiä ketkä normaalisti maksaisivat koko potin kerralla eikä summia tarvitsisi enää vatvoa jälkeenpäin.

Tähän mennessä on maksettu varausmaksu juhlapaikasta, ensimmäinen puolikas kutsuja työstävän graafikon palkasta (kutsuista asiaa piakkoin), sekä hääpuku ja huntu kokonaisuudessaan. Valokuvaajalta ja kultasepältä odotellaan laskua saapuvaksi jotta saadaan maksettua ensimmäiset puolikkaat myös näistä kahdesta. Kaikkiaan häiden isoimmat maksuerät ovat siis vielä suorittamatta, eikä pientä krääsää ole tullut hankittua.

Luottavaisin mielin kuitenkin mennään eteenpäin, eiköhän me yhdet häät saada järjestettyä alle Pohjois-Amerikan mammuttibudjettien!

2 kommenttia:

  1. Me ei olla koskaan edes mietitty budjettia, että paljonko saa mennä rahaa. Välillä ollaan karkeasti mietitty, että tuohon tuon verran ja tuohon tuon verran tietämättä siis oikeastaan mitä mikäkin tulee loppujen lopuksi maksamaan. Itse myös maksan kaiken heti kerralla pois, koska vihaan sitä tunnetta, että on velkaa ja kohta se pitäisi maksaa pois. Itsestäni tuntuu paremmalta, jos en hirveästi mieti sitä koko pottia mikä häihin menee. Kun tekee hankintoja pikku hiljaa niin ei tunnu, että kerralla menee niin paljoa rahaa. Toki meilläkin esim ruokailu maksetaan vasta jälkikäteen, joka onkin se kaikista suurin potti, koska järjestämne häät ravintolassa. Mutta eipä sitä nyt pidä miettiä liikaa, muuten alkaa vaan huippaamaan päästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla täällä! Hassua miten kerralla maksettava iso potti tuntuu paljon kauhistuttavammalta kuin sama summa ripoteltuna sinne tänne :D Olisi ihanaa jos häistä onnistuisi selviämään ilman armotonta stressaamista rahasta tai sen puutteesta! Niinpä on tosiaan ehkä parempi olla miettimättä asiaa liikaa, eikai se siitä vatvomalla mihinkään muutu :)

      Poista