26. helmikuuta 2017

Mitä mies tietää hääpuvusta

Suhteemme kaksilahkeinen ei ole se stereotyyppinen mies joka ei ymmärrä mitä eroa on hameella ja mekolla. Päinvastoin. O:lla on hyvä maku, ja konsultoin häntä mielelläni mitä tulee vaatteisiin ja pukeutumiseen. Yritinkin udella miehen mieltymyksiä ennen hääpukuostoksille lähtöä, mutten saanut herrasta irti oikein minkäänlaista mielipidettä. Ainoa vastaus kyselyihini oli: "you'll be beautiful in anything". 
Ei siis auttanut muu kuin lähteä sovittelukierrokselle ja lopulta valita puku aivan täysin omien mieltymysten mukaan. Olen halunnut näyttää pukuni miehelle siitä asti kun sen kotiin kannoin, mutta vielä pitäisi malttaa kuusi kuukautta. On ollut ihan mahdottoman vaikeaa olla esittelemättä mekkoa! Sulhoni ilmoitti jo heti kättelyssä ettei halua nähdä vilaustakaan mekostani ennen kuin kävelen kohti alttaria, joten olen huolettomasti voinut jättää kaunokaisen vaatehuoneeseen roikkumaan. Hääpuku on kuitenkin tullut puheeksi muutamaan otteeseen, ja olen saattanut tehdä pieniä paljastuksia aiheeseen liittyen.

Mitä sulhanen sitten tietää hääpuvusta?
.. se on valkoinen
.. siinä on laahus
.. tulen käyttämään huntua
.. puku pitää vielä käyttää ompelijalla

Lisäksi ilmoitin jo ennen ostoksille lähtöä etten halua ballgown-tyylistä mekkoa, ja luulen, että olen saattanut myös lipsauttaa jotain hihoista. Yritän kuitenkin olla paljastamatta liikaa!

Mitä sinun sulhasesi tietää hääpuvustasi?

23. helmikuuta 2017

Kuka minä olen?


Rivien välistä pystyy lukemaan paljonkin siitä kuka ja millainen tyyppi minä olen, mutta Emman innostamana päätin nyt kuitenkin kertoa ihan suoraan kuka täällä oikein bloggaa.

 Mie oon ulkosuomalainen

Olen Laura, ihan pian 25 vuotta. Nurmijärvellä syntynyt, Etelä-Karjalassa kasvanut, sittemmin ulkomaille päätynyt nuori nainen. Lakin saatuani lähdin vuodeksi ulkomaille ja silletielle jäin. Kuluneet kuusi vuotta on seilattu ympäri maailmaa, ja pikkuhiljaa pysyvämmän kodin ja asuinmaan löytäminen alkaa houkuttaa. Vielä ei ole tiedossa minne tiemme vie, mutta toivottavasti ei enää kovin montaa kertaa tarvitse muuttaa lentokoneella.

Opiskelija, valmentaja, kirjoittaja

Olen maisterivaiheen viestinnän opiskelija, jolla on pohjalla englannin kielen ja kirjallisuuden kanditutkinto. Ensimmäisen tutkintoni suoritin Ruotsissa, toista teen parhaillaan Amsterdamissa. Ettei aika kävisi pitkäksi pelkästään kouluhommia tehdessä, olen lukiosta saakka tehnyt töitä koulun rinnalla. Voimistelumaton reunalla valmentajan roolissa on viihdytty monen monta vuotta, ja valmentaja- ja tuomarikurssit on käyty niin Suomessa, Ruotsissa kuin Kanadassakin. Pidän nyt ensimmäistä kertaa vuosiin taukoa valmentamisesta, ja kieltämättä välillä tuntuu hieman orvolta. Tämä uhraus oli kuitenkin tehtävä että saisin hieman jalkaa oven väliin omalla alalla. Amsterdamissa työskentelen siis edutech startupin viestijänä ja sisällöntuottajana gradun kirjoittamisen ja pakollisilla kursseilla istumisen ohella. Olen viihtynyt näissä hommissa oikein mainiosti, ja toivon että pääsen jatkossakin työskentelemään viestinnän parissa.

Matkakuumeinen kotihiiri

Olen aina ollut lukutoukka kotihiiri. Minulla ei ole tarvetta olla menossa ja touhottamassa kaiken aikaa, vaan viihdyn mainiosti kotona kirjan ja viinilasin tai vaikka hyvän seuran ja kokkailun parissa. Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä, museoita ja designia. Arkena käyn jumpassa ja haen vihannekset torilta jos vain aikaa on. Meikkaan hyvin vähän ja hiustenlaitossa taidot riittävät juuri ja juuri hätäponnariin tai lettiin. Yritän epätoivoisesti pitää viherkasvimme hengissä, joskin valitettavan huonolla menestyksellä. Silti meillä on aina kukkia. Saunassa istuisin vaikka joka päivä jos meillä sellainen olisi. Rakastan kirjoittamista ja lukemista, mutta jotenkin kummasti blogeihin ja romaaneihin tulee tartuttua paljon mielummin kuin koulukirjoihin. Uuden oppiminen on silti parasta. Kotona hengailun vastapainoksi rakastan matkustamista, ja onhan tässä tullut reissattuakin. Toivekohteiden lista on kuitenkin loputon, joten nähtävää ja koettavaa varmasti riittää koko loppuiäksi.

Ja vaikkei kuvien perusteella ehkä uskoisi, kyllä mie oikeesti viihdyn kaupungissakin. Reissussa vaan kamera kulkee mukana useammin kuin arjessa.
Tälläinen minä olen. Kuka sinä olet?

22. helmikuuta 2017

Lahjatoiveemme

Nykyään häälahjan pyytäminen rahana tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus. Moni pariskunta on ehtinyt asua yhdessä jo hyvän tovin ennen naimisiinmenoa, jolloin tavaraakin on usein päässyt kertymään. Perinteisesti häälahjaksi on annettu nimenomaan käyttötavaraa nuoren parin yhteiseen kotiin, mutta mikä lie oikeaoppinen lahja nykypareille?

Ikuisuuskysymys onkin antaako lahjaksi rahaa, tavaraa vai kenties elämyksiä, ja minkä verran? Meille - kuten varmasti monelle muullekin - tärkeintä on, että mahdollisimman moni läheisistämme pääsee kanssamme juhlimaan hääpäiväämme. Moni vieraista saapuu pitkän matkan takaa, ja olisi epäreilua olettaa että heidän pitäisi kaikkien muiden kustannusten lisäksi hankkia meille vielä lahjojakin! Ei siis tosiaankaan tarvitse! Kaikesta huolimatta tiedän että moni haluaa hankkia jotain, edes ihan pienesti.


Mitä todennäköisimmin me asumme häiden aikoihin yhä ulkomailla. Iso joukko vieraista saapuu lentäen, toinen osa autolla tai junalla. Toivomme että vieraat osaavat taktikoida edes sen verran etteivät hanki mitään julmetun isoa tai painavaa. Jo pienempienkin tavaralahjojen kanssa joudutaan ehkä sumplimaan vähän enemmän kun mietitään mihin matkalaukkuun mitäkin pakataan. Emme kuitenkaan halua kieltää tavaralahjoja, muttemme myöskään kannusta sellaisen hankintaan. Meille ei tule lahjalistaa, korkeintaan vinkataan molempien vanhemmille muutamasta ideasta joita he voivat sitten välittää eteenpäin. Aiomme kuitenkin avoimesti ilmaista toiveen mahdollisen lahjan sulkemisesta kirjekuoreen tai pankkitilille.

Muutamat läheisistämme ovat jo ehdottaneet osallistumalle häiden kuluihin häälahjan hankinnan sijaan. He ovat itse ilmoittaneet että haluavat antaa summan x tai kustantaa jonkin tietyn elementin häihin, mikä on mielestäni mahtava lahja! Näin muutkin pääsevät nauttimaan häälahjastamme, meidän budjettimme voidaan käyttää muuhun, eikä antajan tarvitse stressata mitä hankkia tai mihin ne rahat oikein menevät.

Lahjatoiveen lisäksi oma aiheensa on muistamisista mainitseminen. Miten muotoilla lahjatoiveet kauniisti kutsuun, mielellään niin ettei kovin moni vieraista vetäise palkokasvia sieraimeen? Suomessa tämä on onneksi jo aika tavallista joten vinkkejä löytyy monesta lähteestä, mutta ulkomaalaisten vieraiden kohdalla joudutaan miettimään hieman tarkemmin.

Millaisia lahjatoiveita teillä on? Miten olette asian esittäneet vieraillenne?

18. helmikuuta 2017

Miksi Suomi?

Meiltä on monesti kyselty miksi päätimme mennä naimisiin juuri Suomessa emmekä Kanadassa, ja mitä jos järjestäisimmekin juhlat molemmissa maissa? Juhlapaikan valinnan kanssa tuskailee varmasti moni muukin pariskunta, oli kyseessä sitten monikulttuurinen liitto tai vaikka suvut eri puolella Suomea.
Rehellisestihän olisin ollut täysin valmis karkaamaan vihille ja sitä kautta välttämään kaiken häiden järjestämiseen liittyvän politiikan ja sumplimisen. Miehelle tämä ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, joten neuvotteluiden kautta päädyimme toiseen ääripäähän, jossa häihin kutsutaan aivan kaikki. Toivomme että mahdollisimman moni läheisistämme pääsee juhlimaan kanssamme, mutta ymmärrämme täysin että melkeinpä toiselle puolelle maailmaa (tai Suomea) matkustaminen häiden takia on iso pyyntö. Useammalta taholta ehdotettiin ratkaisuksi sitä, että järjestäisimme juhlat molempien kotimaissa. Kieltäydyimme kohteliaasti, sillä vaikka tämä saattaisi olla vieraiden kannalta parempi ratkaisu, ei se tuntunut meistä oikealta. Jos juhlia olisi useammat, milloin me sitten oikeasti mentäisiin naimisiin? Missä? Kuka kutsuttaisiin hääpäivänä paikalle todistamaan? Sitäpaitsi, eihän ne oikeastaan edes ole häät jos kukaan ei mene naimisiin..

Näin ollen etenemme yksien juhlien taktiikalla. Seuraava kysymys olikin sitten missä ne juhlat järjestetään? Tästä ei jouduttu vääntämään kättä missään vaiheessa, vaan mies auliisti ehdotti että josko Helsingissä. Tämä siksi, että isovanhempani pääsisivät mukaan häihimme, sekä osittain myös siksi, että paperityöt hoituvat huhujen mukaan helpommin Suomen päässä. Bonuksena vielä koska Tuomiokirkko. Helsinki tuntui meille sopivalta kompromissilta, sillä se on kaikista helpoin kaupunki ulkomailta saapuville (joskin myös suuri osa suomalaisista vieraista joutuu matkustamaan) ja meille tavallaan tuttu vaikkei kumpikaan siellä olla koskaan muutamaa päivää enempää vietetty.

Yllättävän moni vieraistamme on jo ehtinyt ilmoittaa varanneensa lentoliput tai hotellin, vaikka virallisia kutsuja ei olla vielä saatu eteenpäin! Mikä ihana ja kutkuttavan jännittävä tunne kun häät alkavat tällä tavalla konkretisoitua!

Miten te valitsitte juhlapaikkakunnan?

17. helmikuuta 2017

Huntu

Kerroinkin jo aiemmin että huntu on ollut hankitalistalla alusta lähtien, joskin ehdin jo jahkailla sen ostamista. Hääpukuni on koristeellinen ja morsian pienikokoinen, ja olen ajoittain ollut hieman huolissani korujen ja muiden härpäkkeiden sekaan hukkumisesta. Tämä johti siihen, että aloin miettiä onkohan huntu sittenkään niin tärkeä että haluan sen övereiden uhalla laittaa..
Lopulta päädyin samaan ratkaisuun kuin kakkosmekon kohdalla ja hankin hunnun varmuuden vuoksi. Eihän sitä ole pakko käyttää jos siltä tuntuu. Lisäksi hukattua muutamaa kymppiä enemmän harmittaisi hääpäivänä jos haluaisinkin hunnun päähäni mutta sellaista ei vain olisi.

Päätöksen tekoa helpotti se, että tiesin täsmälleen millaisen hunnun halusin: lattiaa laahaavan, kevyen ja yksinkertaisen. Täydellinen huntu löytyikin hääkirppikseltä kyseltyäni jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta muutama viikko sitten Suomessa käydessäni pääsin hakemaan hunnun uuteen kotiin.
Suosittelen lämmöllä hankkimaan häämekon ja asusteet käytettynä. En voisi olla tyytyväisempi omiin second handina hankittuihin juttuihin! Hinta on alhaisempi kuin uutena ostettaessa, minkä lisäksi laatu ja eettisyys aivan eri luokkaa kuin kiinakaupoista tilattuna. Taikauskoinenhan tässä hommassa ei kannata olla, mutta oli silti jotenkin tosi sympaattista että sekä hääpuvun että hunnun myyjät molemmat ilmoittivat ettei tarvitse olla huolissaan, onnellisilta vaimoilta ostat!

13. helmikuuta 2017

Morsiusseurueen mekot

Morsiusseurueen kanssa on viimeaikoina ahkerasti pohdittu mitä seurueemme naiset vetävät päälleen hääpäivämme aamuna. Ahkeran chättäilyn, mekkojen linkkailun ja kokotaulukoiden tulkitsemisen tuloksena on se, että valinta on tehty ja kaikilla neidoilla on mekot!

En missään vaiheessa ole halunnut nipottaa morsiusneitojen tai kaason mekon väristä tai mallista saati pakottaa kaikkia samaan mekkoon. Morsiusseurueeseen mahtuu joukko aivan erityylisiä, -kokosia ja -muotoisia naisia, joten haasteena oli löytää jotain missä jokainen tuntee olonsa kauniiksi ja ennen kaikkea mukavaksi. Myönnettäköön että hieman yllätyin kun tytöt kuitenkin päätyivät lopulta valitsemaan saman mekon.
Ohjeita mekon metsästykseen annoin sen verran, että helman pitäisi olla säädyllisen mittainen eikä yläosakaan saisi olla ihan mahdottoman antava. Lisäksi tiedossa oli jo se, että niin sulhanen kuin groomsmenit tulevat pukeutumaan tummansiniseen. Olisi siis suotavaa jos mekot sopisivat väreiltään yhteen miesten pukujen kanssa. Luotin kuitenkin hyvin pitkälti siihen, että kaikilla ystävättäristäni on mainio maku.
Sneak peekeistä näettekin hieman millaiseen mekkoon morsiusseurue lopulta päätyi. Mekot tytöt valitsivat Chi Chi Londonin mallistosta, ja väriksi valikoitui koralliin taittavaa nudea. Midimitta on tyylikäs ja mekon pitsi kaunista. 

11. helmikuuta 2017

Lumiloma Ottawassa

Kulunut viikko on ollut blogissa hieman tavallista hiljaisempi arjen yllättäessä. Kuten ehkä tiedättekin, häiden järjestämisen ja bloggailun ohella teen parhaillaan maisterivaiheen opintoja ja vielä oikeita töitäkin - kaikki asioita joihin saisi helposti upotettua tuntikausia päivittäin. Näiden päälle pitäisi toki vielä harrastaa liikuntaa, laittaa ruokaa ja hoitaa niin parisuhdetta, kotia kuin sosiaalista elämääkin. Onnistuin loppuvuodesta luomaan melko hyvän rutiinin arjen pyörittämiseen, mutta auta armias kun alkuvuoteen osuneet yllättävät matkat ja työmatkat pääsivät sekoittamaan pakkaa! Nyt on koko kalenteri sekaisin ja tuntuu että kaikki laahaa jäljessä!

Jokatapauksessa, kuten otsikosta jo kuuluukin, vietimme juuri aivan ihanan talvisen viikon Kanadan pääkaupungissa Ottawassa. Reissu tuli eteemme täysin yllättäen, mutta pakko oli lähteä. Päästiin viettämään aikaa O:n perheen kanssa, hoidettiin asioita ja nautittiin paukkupakkasista ja lumisista maisemista. Mies joutuu jäämään Kanadaan vielä muutamaksi viikoksi kun taas allekirjoittanut palaa Amsterdamiin arkiseen aherrukseen ja rutiinien uudelleenrakentamiseen. Toivottavasti tämä alkaa näkyä myös aktiivisuutena blogin puolella - täällä taustalla on nimittäin koko ajan pyöritelty niin jännittäviä yhteistyökuvioita kuin kirjoiteltu luonnoksiin postauksia hääjuttujen etenemisestä!
Oma viikkoni Ottawassa oli jälleen ihana, ja haluankin jakaa muutaman tärpin myös teidän kanssanne. Jos ei lumilomaa Kanadaan ole tiedossa, näitä vinkkejä voi mainiosti soveltaa myös Suomen talveen!
  •  Luistelu ja Rideau Canal. Rideaun kanava muuttuu talvisin maailman suurimmaksi luistinradaksi kun Ottawan Ottawa-jokeen yhdistävä kanava jäätyy. Luistinradasta pidetään hyvää huolta ja sen varrelta löytyy niin kaakao- kuin Beaver Tail-pisteitä, ja löytyypä matkanvarrelta myös "salaisia", lämmittettyjä pukukoppejakin niin ettei tarvitse sitoa luistinten nauhoja sormet kohmeessa.
  • NHL. Ottawa Senators on pelannut varsin mainiosti tällä kaudella, ja vaikkei pelaisikaan on NHL peleissä aina hyvä tunnelma. Jostain syystä pelit on livenä vielä paljon parempia kuin telkkarista katsottuna.  
  • Lumikenkäily, hiihto ja muu ulkoilu. Puistoa ja kaunista luontoa piisaa, ja oman kokemuksen perusteella voin sanoa että lumikenkäily käy treenistä! Tosin ilman lumikenkiä hangessa tarpominen se vasta rankkaa onkin.. 

6. helmikuuta 2017

Matka alttarille

Minulle on ollut jo hetken aikaa selvää, että haluan kävellä alttarille yksin.

Tähän ei suinkaan liity minkäänlaista draamaa. Henki kyllä pihisee isässäni edelleen ja meillä on hyvät välit.

Miksi sitten kävelisin yksin? Rehellisesti on myönnettävä, että ei tälle mitään sen kummempaa selitystä ole. Jostain syystä en ole missään vaiheessa osannut kuvitella käveleväni tuota matkaa muuten kuin yksin, niin että siskoni (= kaasoni) kävelee perässäni.

Eniten tämän päätöksen kohdalla jännitti kertoa isälleni, sekä vähän myös se, mitä muut ajattelevat. En halua kenenkään ymmärtävän tilannetta väärin, mutten toisaalta myöskään koe tarpeelliseksi selitellä asiaa sen kummemmin. Olen moderni, itsenäinen, aikuinen nainen, enkä näe tarpeelliseksi että kukaan luovuttaisi minua minnekään. En niinkään tarkoituksellisesti yritä kapinoida perinteitä vastaan, mutten halua väkisin noudattaa perinteitä jotka eivät tunnu omilta. Jos häiden suhteen muutenkin mennään sillä periaatteella, että tehdään niinkuin hääparista parhaalta tuntuu, niin miksei sitten tämänkin kohdalla?

Kenen kanssa te kävelette alttarille?

4. helmikuuta 2017

Mitä budjetille kuuluu?

Kirjoittelin jo viime syksynä hieman meidän hääbudjetista, mutta koska matkan varrelle on mahtunut pari muuttujaa, päätin päivitellä budjettijuttuja vielä uudemman kerran.

Syksyllä stressasin jonkin verran siitä, millä ihmeellä meidän häät rahoitetaan. Sittemmin stressi on kaikonnut, joskin aina silloin tällöin kohdalle osuu pieniä epätoivonpuuskia. Tuntuu nimittäin että kaiken häät-etuliitteellä kaupiteltavan hinta on vähintään tuplasti normaalihintojen, ja kummasti pienistäkin summista syntyy iso potti kun kaiken laskee yhteen. Niinpä olen ihan rehellisesti jättänyt laskematta..
Ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse venyttää penniä häiden takia. Yritetään toki olla tuhlailematta ja vertaillaan hintoja ja järkeillään, mutta meillä ei ole tiukkaa budjettia juhliin eikä arkeen. Rahat häiden järjestämiseen löytyy, ja molempien perheet ovat tarjonneet avustusta häälahjojen muodossa. Miehen vanhemmat ovat luvanneet häiden järjestämiseen saman summan kuin hänen sisaruksilleen on annettu, omat vanhempani tarjoutuivat kustantamaan Tallinnasta haettavat juomat, ja O:n täti lupasi kustantaa alkumaljojen samppanjat. Tämä on lähipiiriltämme aivan uskomattoman anteliasta, ja olemme äärettömän kiitollisia kaikesta saamastamme avusta ja tuesta - niin häihin kuin muuhunkin liittyen.

Nyt kun hääkuluja on alkanut pikkuhiljaa kerääntyä, voisin sanoa että yksi asia mikä näissä maksuasioissa pääsi yllättämään on kaikenmaailman osamaksusysteemit. Varausmaksuja ja käsirahoja maksetaan jo kauan ennen juhlia, mutta lopullinen lasku tulee maksettavaksi juuri ennen häitä tai jopa vasta niiden jälkeen. Tämä on tavallaan kiva asia, mutta välillä teettää hieman hankaluuksia pysyä kartalla mitä on jo maksettu, mitä on vielä maksamatta ja paljonko rahaa häihin on suunnilleen uppoamassa. Varsinkin kun olemme molemmat niitä ihmisiä ketkä normaalisti maksaisivat koko potin kerralla eikä summia tarvitsisi enää vatvoa jälkeenpäin.

Tähän mennessä on maksettu varausmaksu juhlapaikasta, ensimmäinen puolikas kutsuja työstävän graafikon palkasta (kutsuista asiaa piakkoin), sekä hääpuku ja huntu kokonaisuudessaan. Valokuvaajalta ja kultasepältä odotellaan laskua saapuvaksi jotta saadaan maksettua ensimmäiset puolikkaat myös näistä kahdesta. Kaikkiaan häiden isoimmat maksuerät ovat siis vielä suorittamatta, eikä pientä krääsää ole tullut hankittua.

Luottavaisin mielin kuitenkin mennään eteenpäin, eiköhän me yhdet häät saada järjestettyä alle Pohjois-Amerikan mammuttibudjettien!