30. tammikuuta 2017

Miten pukeutua juhlaan? Asiaa pukukoodeista

Pukukoodit aiheuttavat päänvaivaa yhdelle jos toisellekin. Pitääkö pukukoodi mainita kutsussa? Mitä tuokin koodi nyt sitten tarkoittaa? Jos ei mainita, mitä silloin on paras laittaa päälle?

Tämä on ollut ajankohtaista myös meille, sillä varasimme juuri lennot Kanadaan ensi kesälle kun kaveripariskuntamme menee naimisiin, minkä lisäksi kirjoittelemme parhaillaan kutsuja omiin juhliimme. Pukukoodien kanssa pähkäilevien elämää helpottaakseni kokosinkin tähän pienen tietopaketin siitä, mitä yleisimmin käytetyt koodit oikein tarkoittavat ja miten häihin ja muihin tilaisuuksiin olisi soveliasta pukeutua! 


Casual / Smart casual
Tämän kohdalla nimi kertoo kaiken. Siistit vaatteet joissa on mukava olla, ei pönötystä tiedossa. Miehellä siistit housut ja kauluspaita ilman kravattia tai rusettia, naisella siisti yläosa ja hame, mekko tai vaikka jumpsuit.

Semi-formal  / Cocktail / Tumma puku
Miehellä (tumma) puku ja kauluspaita, kravatti suotava. Naisella juhlavampi mekko tai säädyllisen mittainen hame ja siisti yläosa yhdistelmä. Iltatilaisuuksissa korut ja asusteet voivat olla näyttävämmät, kun taas päivätilaisuuksissa voidaan käyttää hattua.

Iltapuku / Smokki
Iltakuuden jälkeen alkavat juhlat, joissa mies pukeutuu smokkiin ja nainen pitkään iltapukuun. Tilaisuuden juhlavuudesta riippuen myös midimittainen juhlapuku voi olla hyväksyttävä.

Juhlapuku / Frakki
Pukukoodeista juhlavin ja virallisin, käytetään vain kello 18 jälkeen alkavissa iltajuhlissa. Miehellä frakki, naisella täyspitkä, näyttävä iltapuku. Käsineet, shaali ja arvokorut ovat sopivia asusteita naisella, mies voi käyttää käsineitä ja taskuliinaa tai arvomerkkejä.

Bonus: kansallispuku 
Käy mihin tahansa juhlaan. Huomioi kuitenkin että kansallispuvun kanssa käytetään vain siihen kuuluvia asusteita, ja olisi suotavaa että pariskuntana saavuttaessa molemmat pukeutuvat yhtä arvokkaasti.

Postauksen kuvista näette hieman millaisia asuja ja koodeja meidän yllämme on nähty ystävien ja sukulaisten häissä viime vuosina. Omissa häissämme toivomme vieraiden noudattavan semi-formal/cocktail/tumma puku -koodia, minkä lisäksi mainitsimme ulkomaisille vieraille siitä, että Suomessa erityisesti vanha kansa saattaa katsoa kieroon jos naisvieraat saapuvat paikalle kirkkaanpunaisessa..

Henkilökohtaisesti koen pukukoodit ennemmin helpottaviksi kuin rajoittaviksi. Ei tarvitse arvailla mitähän tällä kertaa sopisi pukea päälleen, eikä tarvitse olla huolissaan että saapuu paikalle yli- tai alipukeutuneena! Toivomme, että myös vieraamme ymmärtävät ottaa pukukoodin helpottavana ohjenuorana eikä tiukkapipoisena nipottamisena!

Millaisia kokemuksia teillä on pukukoodeihin liittyen?

28. tammikuuta 2017

Vihkisormusostoksilla Antwerpenissa

Kuten jo aiemmin ehdinkin mainita, vietimme vastikään viikonlopun Euroopan timanttipääkaupungissa Antwerpenissa, Belgiassa. Nyt olisikin jaossa muutama vinkki kaikille keitä kyseinen kaupunki saattaisi kiinnostaa!

Me olimme puhuneet viikonloppureissusta Belgiaan jo hyvän aikaa, mutta lopulta junaliput ostettiin vasta saman viikon keskiviikkona. Amsterdamista Antwerpeniin menee suoralla junayhteydellä reilu tunti, ja useammalla vaihdolla (aka edullisemmalla junalla) reilu kolme tuntia. Me lähdimme reissuun perjantaina töiden jälkeen, ja palasimme kotiin sunnuntaina alkuillasta.

Yksi suurimpia syitä kohteen valinnassa oli se, että tarkoituksena oli käydä kiertelemässä koruliikkeitä vihkisormusostosten merkeissä. Antwerpenissa on kuuluisa Diamond District, josta löytyy loputtomalta tuntuva määrä koruliikkeita ja näyteikkunoiden kimallusta. Moni suuntaakin kaupunkiin nimenomaan timanttiostoksille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaiken maailman hämäräheikkejä riittää. Suosittelenkin pitämään järjen mukana päässä, tutustumaan Antwerpenin kaupungin listaukseen luotettavista liikkeistä ja jättämään ostokset tekemättä jos hälytyskellot alkavat soida! Kaikesta siitä kimalluksesta menee herkästi pää pyörälle, joten muistakaa ottaa ihan rauhassa ja pitää välillä taukoa liikkeistä ruoan ja juoman (tai vaikka belgialaisen suklaan tai vohveleiden) merkeissä.

Olen itse käynyt Antwerpenissa kerran aiemminkin, mutta tällä kertaa O hoiti kaikki varaukset ja taustatyöt kohteeseen liittyen. Majoituimme ihanassa Hotel 'T Sandtissa Antwerpenin vanhassa kaupungissa. Kyseessä on pieni boutique hotelli, jossa meillä oli aivan mielettömän sympaattinen vanhanaikainen ja valtavan kokoinen huone. Äänet kuuluivat naapurihuoneista läpi vähän turhan hyvin, mutta muuta pahaa sanottavaa paikasta ei ole. Hotellin aamupalalle taasen on annettava täydet pisteet: kattava valikoima, johon kuului muunmuassa hedelmäsalaattia ja tuoretta, vielä lämmintä leipää!

Nähtävyyksien puolesta meillä ei ollut suurempia suunnitelmia, joten pyörimme hyvän aikaa Onze-Lieve-Vrouwekathedraal:in liepeillä, ja vanhankaupungin pikkukujilla, minkä lisäksi vierailimme MAS-museossa. Museon katolla on upea näköalatasanne koko kaupungin yli, ja sinne muuten pääsee liputta! Muutenkin museo oli tosi mukava, sopivan pieni ja näyttelyt kivasti rakennettu ja jaoteltu.

Ravintoloista suosittelen lämpimästi Gollemin Beers and Burgers:iä, josta saa nimensä mukaan olutta ja hampurilaisia, sekä MAS:in kupeessa sijaitsevaa Roest:ia, jossa ruoka ja sisustus olivat molemmat aivan mielettömiä.

Ja mitä niihin vihkisormuksiin tulee, jäi ne meiltä tälläkertaa ostamatta. Viihdyimme mainiosti ikkunaostoksilla ja saimme inspiraatiota erityisesti miehen sormukseen, mutta jäimme vielä miettimään. Niinhän siinä sitten kävi, että tällä viikolla Suomessa työmatkalla käydessäni löysin unelmieni vihkisormuksen! Odotan malttamattomana että pääsen sen esittelemään myös täällä blogin puolella!

24. tammikuuta 2017

Ensimmäistä kertaa juhlapaikalla

Ette ehkä tiedäkään, mutta allekirjoittanut on parhaillaan Helsingissä työmatkalla! Koska vapaa-aikaa ehtii kuitenkin töiden lomassa viettämään, on se vietetty häitä järjestellen. Häihin liittyvät tapaamiset jatkuvat vielä parina tulevana päivänä, joten materiaalia muutamaan aiheeseen liittyvään postaukseen lienee tiedossa.
Tämän päivän ohjelmaan kuului pikavisiitti kuvailemassa Tuomiokirkkoa, sekä ensimmäinen vierailu juhlapaikallamme Merimelojien majalla. Netissä jaetut kuvat kyseisestä paikasta ovat kieltämättä kiven alla, mutta juhlapaikalta saadun materiaalin ja Googlen haun perusteella uskaltauduimme varaamaan paikan siellä koskaan käymättä. Kieltämättä oli aika jännää kävellä juhlapaikalle johtavaa siltaa, osin siksi ettemme ole aiemmin edes tiennyt paikan olemassaolosta, mutta myös siksi että häät alkavat koko ajan tuntua todellisemmilta!
Tila on toki talvella hieman eri näköinen kuin loppukesästä, mutta vierailun perusteella uskallan väittää että kyllä me tuolla viihdytään. Kuten sanottu, tilassa viehättää erityisesti mahdollisuus istuttaa kaikki vieraat samaan tilaan, terassi meren äärellä, ja mökkimäinen fiilis. Majan vahtimestari oli erittäin ystävällinen ja vastaili avuliaasti kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Viestittely puolin ja toisin on sujunut mainiosti koko prosessin ajan, joten hyvillä mielin jään suunnittelemaan juhlia etäältä.
Paikan päällä nappailtiin kuvia ja videoita niin sisältä kuin ulkoakin, ja kartoitettiin niin pöytien kokoa kuin koristelumahdollisuuksiakin. Vessoja on juhlapaikalla valitettavan vähän, minkä lisäksi ne ovat erillisessä rakennuksessa, mikä saa toivomaan kaunista säätä vielä entistä enemmän. Kaikkiaan tila on muutenkin aika alaston, eli ehdottomasti pientä somistusta tiedossa. Uskon kuitenkin että parin ammattilaisen sekä näppärän hääseurueen kanssa saadaan juhlapaikka laitettua - varaustilanteen mukaan joko edellisenä iltana tai samana aamuna. Peukut pystyyn edellisen illan suhteen!

22. tammikuuta 2017

Häät = vauva?

Kihloista ilmoittamisen myötä ovat vauvautelut (ja juorut) lisääntyneet huomattavasti. Tavallaan ymmärrän kyselyt, mehän ollaan parhaassa vauvantekoiässä ja elämäntilannekin alkaa näyttää siltä että jälkikasvu voisi sopia kuvioihin. Toisaalta taas ymmärrän myös ihmisten tuohtumisen siitä, että moni olettaa vauvan olevan syynä naimisiin menolle, tai että lapsia pitäisi siunaantua heti häiden jälkeen. Aihe koskettaa monia häitään järjestäviä ja tulevaisuuttaan suunnittelevia, ja siksi haluan hieman avata omia ajatuksiani aiheeseen liittyen, sekä herätellä asiallista keskustelua.

Siinä missä joskus aikoinaan avioton lapsi saattoi olla kauhistus koko suvulle ja yhteisölle, on tilanne nykyään toinen. Perhekuvioita ja järjestelyjä on vaikka minkälaisia, eikä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua perheen perustamiseen ole.

Omalla kohdallamme tärkeää on, että ollaan naimisissa ennen mahdollisia lapsia. Ei siksi, etteikö vakavasti voisi sitoutua ilman nimiä paperissa, vaan siksi, että meille se on helpompaa ja lapsemme saavat kaikki mahdolliset oikeudet, edut, ja mahdollisuudet. Erityisen tärkeää tämä on meille siksi, että me edustamme kahta eri kansalaisuutta, ja asumme ainakin toistaiseksi kolmannessa maassa. Tälläisessä tilanteessa paperityöt ovat aivan loputon suo. Haluamme taata lapsillemme kaksoiskansalaisuuden ja välttää ylimääräistä byrokratiaa, mikä onnistuu helpoiten vanhempien ollessa naimisissa.

Toivomme molemmat että lapsia meille vielä suodaan, mutta milloin, sitä en osaa sanoa. Toivon kuitenkin ettei siitä udeltaisi meiltä tai muiltakaan. Ehkä lapsia ei haluta, ehkä niitä ei voida saada. Ehkä lapsia on menetetty tai vauva on saanut alkunsa yllättäen. Elämäntilanteita on niin monenlaisia, eikä koskaan voi tietää mitä asiassa on taustalla. Asiallisesti aiheesta voi keskustella, mutta koskaan ei pitäisi olettaa, että esimerkiksi häät automaattisesti tarkoittavat että nyt ollaan lisääntymässä.

Millaisia ajatuksia tälläiset oletukset muissa herättävät?

19. tammikuuta 2017

Maailman paras mies

Mari haastoi jokin aika sitten kaikki bloggaavat morsiamet kertomaan miksi oma mies on maailman ihanin. Ja koska mulla nyt sattuu olemaan maailman paras hubby-to-be, kerron mielelläni miksi.

O on maailman ihanin tuleva aviomies koska..

... hän tekee hyvää ruokaa, ja kokkailee mielellään. Keittiössä puuhaileva mies on uskomattoman seksikäs.

... hän on herrasmies. O avaa ovet, auttaa takin päälle, maksaa ravintolassa, ja kävelee tien autojenpuoleisella reunalla. Hän on huomaavainen, kohtelias, ja antelias.

.. hänellä on elefantin muisti ja haukan huomiokyky. Hän muistaa ihan minimaalisen pieniä juttuja ja tai kommentteja joita suustani on pääsyt, ja huomaa kaiken aina uudesta kynsilakasta salaiseen suklaakätköön. O myös osaa listata ja kuvailla varmaan kaikki NHL:ssä tehdyt maalit viimeisen 25 vuoden ajalta, sekä muita äärettömän tärkeitä juttuja.

.. hän kannustaa ja vaatii minua tekemään enemmän. Oli kyse sitten kouluhommista, liikunnasta tai uuden reseptin kokeilemisesta, O jaksaa aina kannustaa tekemään ja kokeilemaan, eikä "en jaksa" kuulu hänen sanastoonsa.

.. halaa ja pussaa ja kertoo (ja osoittaa) rakastavansa monta kertaa päivässä, joka ikinen päivä.

.. hän on näppärä ja osaa melkein mitä vaan, oli kyse sitten Ikea-lipaston kasaamisesta tai tukkeutuneen vessanpöntön korjaamisesta.

.. hän vie roskat ulos ja tiskaa. Nämä kaksi on mun ylivoimaiset inhokki kotityöt, ja O hoitaa molemmat mukisematta ja enempiä kyselemättä.

.. olemme molemmat yhtälailla lukutoukkia kaappinörttejä, jotka rakastavat niin bisnesluokassa lentämistä ja samppanjaa kuin telttailua ja makkaranpaistoa nuotiolla. Olemme toistemme parhaita ystäviä ja jaamme samat toiveet ja tulevaisuuden suunnitelmat.


Tosiasiassa, jos listaisin aivan kaikki syyt miksi rakastan O:ta ja mikä tekee hänestä maailman parhaan miehen, olisi lista aivan loputtoman pitkä. Tämä on vain pintaraapaisu kaikista niistä asioista jotka saivat minut rakastumaan mieheeni, ja jolle tulen muutaman kuukauden päästä sanomaan tahdon.


PS. Viikonloppuna suunnataan Antewerpeniin vihkisormusshoppailemaan!

15. tammikuuta 2017

Ajatuksia boudoir-kuvauksista – ennen kuvausta

Boudoir kuvien suosio huomenlahjana on ollut nousussa jo hyvän aikaa, ja hyvästä syystä! Tuskinpa kovin moni mies pahastuisi saadessaan sensuelleja kuvia tuoreesta vaimostaan, minkä lisäksi on vaikea kuvitella yhdenkään morsiamen pistävän pahakseen kauniiden kuvien tuomaa itsetuntoboostia.

Minua ajatus boudoir kuvista kiehtoi, mutten kuitenkaan tosissani ajatellut leikkiin lähteväni ennen kuin valokuvaajamme Susanna Nordvall ehdotti että voitaisiin ottaa myös huomenlahjakuvat. Hetken aikaa ajatusta pyöriteltyäni päätin että kerrankos sitä leikkiin ryhdytään. Suunnitelmissa ei ole kuvata aikuisviihdemateriaalia, vaan tyylikkäitä, sensuelleja kuvia omalle puolisolle.

Täytyy tosin myöntää että valehtelisin jos väittäisin että kuvat ovat pelkästään miestäni varten. Boudoir kuvat ovat tavallaan lahja myös itselleni. Yleisesti ottaen olen varsin tyytyväinen itseeni ja vartalooni, mutta kuten varmasti lähes jokainen, olen käynyt läpi kroppakriisin jos toisenkin elämäni aikana - eivätkä nämä tuntemukset varmasti tähän lopu. Niinpä yksi suuri syy boudoir-kuvauksiin on se, että haluan tuntea itseni viehättäväksi, ja nähdä kuvissa kauniin nuoren naisen jolla on koko elämä edessään. Joskus tilanne vain vaatii sen, että näkee itsensä jonkun muun silmin.


Itse olen jo ehtinyt innostua kuvauksesta, mutta kieltämättä hieman jännittää miehen reaktio. Saattaa olla että O:lla menee aamukahvit väärään kurkkuun kuvat nähdessään. Luulen, että mies osaa arvostaa tälläisiä kuvia, mutta toisaalta sama kaveri on aina ollut vahvasti vastaan esimerkiksi bikinikuvien julkaisemista sosiaalisessa mediassa.. Tottakai huomenlahjakuvat ovat siinä määrin asia erikseen etteivät ne tule yleiseen levitykseen eikä niitä jaeta klikkausten toivossa somessa. Kuvaajan kanssa on sovittu että kuvia saa julkaista hänen portfoliossaan, mutta ne boudoirkuvien kohdalla julkaistavat kuvat valitaan yhdessä. Myönnettäköön, että jos meidän valokuvaaja ei olisi nainen, en usko että lähtisin leikkiin mukaan. Ihan sillä, että näin vältetään miehen mahdolliset kateuspuuskat, ja niin henkilökohtaisia kuvia on kiva ottaa jonkun kanssa jonka kanssa tuntee olonsa mukavaksi ja rennoksi.

Tälläisiä ajatuksia minulla ennen kuvauksia, palaillaan aiheeseen ja fiiliksiin uudemman kerran vielä kuvausten jälkeen! 

13. tammikuuta 2017

Hääpäivän asusteet

Hääpuku on odottanut henkarissa jo hyvän aikaa, mutta häätyylin muita osia on tullut pyöriteltyä mielessä aika paljon viimeaikoina. Suurimpana haasteena on ollut taitavan ompelijan löytäminen, sillä vaikka ostamani hääpuku istuu melko nätisti ilman muokkauksia, on ennen häitä tehtävä vielä hieman hienotuunausta. Olen etsinyt Amsterdamista ompelijaa kissojen ja koirien kanssa, mutta toistaiseksi saldo on ollut melko laiha. Onneksi Suomesta kyseltyäni sain vihreää valoa, ja nyt näyttää sillä että pukuni muutokset tehdään Helsingissä hääviikolla! Melko tiukka aikataulu, mutta eiköhän tämäkin vielä järjesty.

Ompelijan lisäksi on tullut pohdiskeltua hääpäivän koruja ja muita asusteita. Hääpukuni itsessään on aika koristeellinen, eikä se siis liiemmin tarvitse koruja tai asusteita. En halua hukkua koristeiden ja asusteiden keskelle, mutta jotain pientä lisää kuitenkin kaipaan.

Korut aion hääpäivänä pitää minimissä: sormusten lisäksi suunnitelmissa on vain kauniit korvakorut. Pienet nappikorvikset kuuluvat jokapäiväiseen arkeeni, mutta juhlavammissa tilaisuuksissa tykkään käyttää roikkuvia tai muuten hieman näyttävämpiä korvakoruja. Oman haasteensa korujen valintaan tosin tuo se, että rihkamakorut aiheuttavat minulle järjestäin järkyttävän allergisen reaktion. Koska kutiseva ja punaisena helottava iho ei ole vaihtoehto, on korujen ehdottomasti oltava nikkelitöntä kultaa tai muuta "turvalliseksi" todettua materiaalia. Hankintalistalla on siis jotain klassisen kaunista jolle löytyy käyttöä myös tulevaisuudesssa.

Myöskin huntu on tarkoituksena hankkia täydentämään tyyliä kirkossa. Minulle oli alusta saakka selvää että haluan hunnun, kunnes äitini kehotti miettimään vielä.. Ja mietitty on! Siskon ja morsiusneitojen suotuisan mielipiteen perusteella päätin lopulta pitää pääni ja hankkia haaveilemani hunnun. Minulle huntu tekee morsiamen, ja kun kerran tilaisuus on niin en kyllä varmasti jätä käyttämättä! Saahan sen pois jos ei tunnu hyvältä tai haluaa jatkaa juhlia ilman huntua.

Kengistä kirjoittelin jo aiemmin, mutta saa nähdä mitä näiden suhteen vielä käy. Asiasta keskusteltuamme armas puolisoni nimittäin muistutti että minulla on taipumusta pyörtyilyyn, eivätkä huiman korkeat kengät varmasti paranna tilannetta. Sepä se vasta olisikin kun morsian kuukahtaisi alttarille.. Eli nyt prioriteettina on mukavat (ja kauniit) kengät joissa veri kiertää ja pyörtymisriski on mahdollisimman pieni!

Laukkua en edes mieti, tavaraa kun on varmasti ainakin repullisen verran vaihtokenkineen ja mekkoineen.. Kakkosmekosta puheenollen, alemmassa kuvassa sneak peek ihanasta tyllihameesta jonka löysin joulun jälkeisistä aleista! Suunnitelmissa on ottaa hame käyttöön kihlakuvissa ja jossain häihin liittyvässä tilanteessa (rehearsal dinner ja/tai honeymoon). Esittelen tämän vielä tarkemmin kunhan saan hamosen ensin kiikutettua ompelijalle lyhennettäväksi.

Millaisia ajatuksia teillä on asusteisiin liittyen? Oletteko jo tehneet löytöjä?

11. tammikuuta 2017

Wife (-to-be)

Tässä kuluneen kuukauden kahden aikana mies on jostain syystä täysin oma-aloitteisesti alkanut viittaamaan minuun vaimona. Tai wife:han se hänelle on.



 Kuva parin vuoden takaa O:n siskon häitä seuranneelta vaellukselta Kanadan Albertasta.

Ei olla vielä naimisiin asti ehditty, mutta herranjestas sulan joka kerta kun kuulen miehen puhuvan minusta vaimona! Tätä tapahtuu erityisesti uusien ihmisten kanssa ja muille puhuessa, ei juurikaan kahden kesken. Tainnut tuo kaksilahkeinen tosiaan sisäistää sen että naimisiin ollaan menossa!

Vielä kun itsekin ymmärtäisi että me ollaan ihan aikuisten oikeasti aviopari loppukesästä!!

9. tammikuuta 2017

Hääseurueen tehtävänjako

Meidän häiden suunnittelu alkaa olla jo hyvässä vaiheessa! En ole stressanut ko bileistä lainkaan sen jälkeen kun löydettiin juhlapaikka johon saadaan yhä vain kasvava vierasjoukko mahdutettua. Toivottavasti stressitasot pysyvät yhtä matalalla myös tulevaisuudessa!

Järjestelyitä pohtiessamme puheeksi tuli myös hääseurueen tehtävät, ja se mitä heiltä odotetaan ja toivotaan. Toistaiseksi seurueemme jäsenet ovat päässeet melko helpolla, sillä emme ole oikein edes keksineet heille tekemistä vielä tässä vaiheessa! Tähän saakka järjestelyt ovat olleet lähinnä paikkojen ja palveluiden varaamista. Koska asumme ulkomailla ja suurin osa niin vieraista kuin hääseurueestakin asuu ihan muualla kuin Helsingissä, ei meidän ole mitään järkeä hamstrata tai askarrella järjetöntä määrää kaikenlaista pientä härpäkettä ja kantaa sitä lentokoneella edestakaisin useamman maan välillä. Häätavaroiden kohdalla lainataan ja vuokrataan mahdollisimman paljon, minkälisäksi DIY osuus tulee luultavasti jäämään varsin minimaaliseksi. Meillä ei siis ole ollut tarvetta taikka mahdollisuutta pyytää morsiusseuruetta askartelutalkoisiin tai viininmaistajaisiin, vaikka hauskaa se varmasti olisikin. Luulenkin, että eniten apua hääseurueelta tullaan tarvitsemaan vasta häitä edeltävänä päivänä (viikkona?) sekä varsinaisena juhlapäivänä.

 kuva
Häiden alla ja itse hääpäivänä tarvetta järjestelyavulle varmasti tulee enemmän: on juhlapaikan koristelua ja vieraiden avustamista. Hääseurueen käsiin voidaan toivottavasti jättää hääpäivänä aika paljon, sillä he ovat varmasti meidän lisäksemme ne ihmiset, ketkä ovat parhaiten kartalla päivän toivotusta kulusta. Toistaiseksi hääseurueen tärkeimpiä tehtäviä on kuitenkin ollut lähinnä mielipiteiden, kokemusten ja ajatusten jakaminen. Kaaso ja morsiusneidot on jo valjastettu mekkojen etsintään, ja onhan meidän salaisessa Facebook-ryhmässä ollut jo hieman puhetta esimerkiksi polttareistakin. Pojat puolestaan eivät ole vielä edes avanneet keskustelua häihin liittyen.

Emme oleta hääseurueemme toimivan orjatyövoimana, vaan toivomme että saamme nämä tärkeät ihmiset avuksemme ja tueksemme niin hääpäivänä kuin hääjärjestelyissäkin. Jokainen saa osallistua oman halunsa ja pystymisensä mukaan, eikä haluta stressata ketään. Meidän häät nämä lopulta ovat, eivät kenenkään muun.

6. tammikuuta 2017

Kiintiövaraus hotelliin

Puolet vieraistamme saapuu juhlimaan häitämme ulkomailta, ja suuri osa suomalaisistakin tulee ihan muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että niin hääparin kuin monen vieraankin täytyy miettiä majoitusratkaisuja Helsinkiin yhdestä yöstä aina kokonaiseen viikkoon.

Haluamme tehdä reissusta vieraille mahdollisimman helpon ja mukavan, koska jo toiselle puolelle maailmaa (tai Suomea) matkustaminen on ihan valtavan paljon pyydetty! Valitettavasti meillä ei kuitenkaan ole varaa kustantaa sadan hengen hotellimajoitusta, joten päädyimme siihen, että teemme kiintiövarauksen pariin eri hintatason hotelliin ja suosittelemme vieraita vilkaisemaan myös airbnbn tarjontaa.

Itse en ole koskaan aiemmin kiintiövarausta tehnyt, joten kasailinkin pari pientä neuvoa varauksen tekoon niin itselleni muistiin kuin muita auttaakseni. Kiintiövarauksen tekemisessähän alkuun pääsee helposti ihan vain kilauttamalla tai laittamalla sähköpostia haluamalleen hotellille.

Mitä hotellille sitten kannattaa ilmoittaa jo heti alkuun?
  •  Ajankohta
  • Tarvittavien huoneiden määrä
  • Tarve erikoisjärjestelyille

Näillä kolmella pääsee jo pitkälle. Vastauksena sain hotelleilta hinnat huoneille (usein päivän hintaa alemmat), tiedon mitä yöpymiseen kuuluu (aamiainen, wifi), sekä ohjeet joiden avulla vieraiden on helppo varata huoneensa juuri meille varatusta kiintiöstä, tiedossa olevilla hinnoilla.

Tarjouksen saatuaan ei tarvitsekaan muuta kuin hyväksyä tai hylätä, sekä ilmoitella vieraille mistä ja miten huoneita on saatavilla. Helppoa!

Kiintiöt on nyt hoidettu meidän osaltamme, mutta häitä edeltävän yön majoitus ja hääyön varaaminen morsiusparille on vielä työn alla.. Aiheesta ja aikeista lisää myöhemmin!

4. tammikuuta 2017

Häämatkakohteemme

Tutut - ja ehkä blogin myötä tuntemattomatkin - tietävät että me ollaan O:n kanssa aika liikkuvainen pariskunta. Ollaan asuttu useammassa eri maassa, yhdessä ja erikseen, minkä lisäksi matkustellaan muutenkin keskivertoa enemmän. Nautitaan molemmat reissaamisesta sekä uusien kulttuurien ja maisemien näkemisestä ja kokemisesta. Niinpä myös häämatka on alusta lähtien ollut hyvin korkealla meidän prioriteettilistalla.

Rehellisesti täytyy myöntää, että meillä oli häämatkakohde tiedossa jo kauan ennen kosintaa.. Muutamat maailmankolkat ovat olleet molempien toivelistalla jo pitkään, mutta kohteet ovat sellaisia että ne vaativat vähän enemmän niin rahallista kuin ajallistakin panostusta. Häämatka on kuitenkin juttu mistä ei haluta pihistellä, ja mikä olisikaan parempaa kuin lähteä pitkään odotetulle matkalle tuoreena avioparina!

Minne, milloin ja miten pitkään? 


Häämatkaa suunnitellessa meille oli tärkeää että pääsemme suuntaamaan lentokentälle heti häiden jälkeen. Halutaan tehdä reissusta spesiaali, ja nauttia nimenomaan häämatkasta. Niinpä matkaan lähdetään jo elokuun lopulla, heti häiden jälkeisenä maanantaina.

Matkakohde on meille molemmille aivan uusi ja itseasiassa hyvin epätyypillinen. Siinä missä normaalisti teemme aktiivisia kaupunkilomia, suuntaamme nyt paratiisisaarelle valkeiden hiekkarantojen ja eksoottisen luonnon äärelle. Häämatkamme nimittäin suuntautuu Intian valtamerelle, tarkemmin sanottuna Mauritiukselle!


Honeymoon tulee olemaan yhdistelmä auringossa lojumista, luontoseikkailuja, golfia ja pientä luksusta. Maailman parasta seuraa tietenkään unohtamatta. Kuten sanottu, meillä on taipumusta reissata kaupungeissa ja useimmiten vielä suunnataan toinen toistaan kylmempiin kohteisiin. Emme kumpikaan ole vielä koskaan ollut rantalomalla, joten päätettiin että aloitetaan elämä avioparina ihan uusissa maisemissa. Hieman jännittää mitenhän me viihdytään pienellä saarella, mutta jotenkin epäilen ettei tuon paratiisissa vietettävän kahden viikon aikana ehdi kovin pahasti pitkästyä..

Arvoimme pitkään Mauritiuksen ja Madagascarin välillä, ja pallottelemme edelleen mahdollisuudella yhdistää nämä kaksi saarta. Mikäli suunnitelmat loksahtavat aikataulujen kanssa yksiin, on tavoitteena tehdä jokusen päivän pyrähdys Mauritiukselta Madagascarille. Tämä osuus matkaa on tosin vielä varaamatta, eli vielä on suunniteltavaa!

Tälläisiä häämatkasuunnitelmia meillä! Millaisia ovat muiden (unelma)kohteet?

2. tammikuuta 2017

Montako mekkoa morsian tarvitsee?

Hääpuku on varmasti yksi ensimmäisiä asioita mitä tuoreilla morsiamilla on mielessään. Siihen oikeaan mekkoon ollaan valmiita laittamaan huomattavia määriä aikaa ja rahaa. Silti yhä useammalta morsiamelta löytyy useampi kuin yksi mekko hääpäivälle ja sitä seuraaviin ja edeltäviin juhlallisuuksiin. On kakkosmekkoa, vaimomekkoa, ja vaihtomekkoa. Montako mekkoa morsian oikein tarvitsee?

Faktahan on se, että minulla on aivan ihana ja mielettömän kaunis hääpuku. Olin pitkään aivan ehdottoman varma siitä, että hääpäivänämme aion viihtyä ihanassa puvussani koko pitkän päivän, aina yömyöhään saakka. Viimeaikoina kakkosmekon hankinta on kuitenkin alkanut kummitella mielessä.. 

kuva                            kuva

Hääpukuni on kaunis ja yllättävän mukavakin, mutta puvun käytönnöllisyys hieman mietityttää: pysyykö laahus nätisti ylhäällä, tahriintuuko valkoinen mekko heti alkuunsa, mitä jos ei kykene tanssimaan? Normaalisti arjessa menen käytännöllisyys ja mukavuus edellä, eli helpompaan mekkoon vaihtaminen tuskin yllättäisi ketään. Toisaalta taas häitä juhlitaan (toivottavasti) vain kerran elämässä, joten tottakai haluan ottaa ilon irti puvusta jota pääsee käyttämään tasan yhdesti. Unelmien mekkoon on myös pistetty sievo summa rahaa, joten tuntuisi haaskaukselta käyttää arvokasta mekkoa vain muutaman hassun tunnin verran.

Tällä hetkellä olen kallistumassa siihen, että hankin kakkosmekon ihan vain varmuuden vuoksi - siltä varalta että punaviinit kaatuvat syliin tai koko helma repeää jonkun tallatessa laahukselle. Haluan kuitenkin pitäytyä hääpuvussa koko päivän ja illan jos vain mahdollista. En kuitenkaan halua kiemurrella epämukavuutta tuona tärkeänä päivänä, joten sen kannalta parempi varautua sievällä ja mukavalla kakkosmekolla.


Taka-ajatuksena tässä on myös se, että tuo kakkosmekko voisi hyvinkin toimia myös kihlakuvissa ja/tai vaimomekkona häiden jälkeen. Tai miksei vaikka häämatkalla, joka muuten varattiin muutama päivä sitten! Postausta honeymoonista tulossa pian.

1. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 hääblogi -ehdokas

Häämessuilijaa minusta ei vielä ole kuoriutunut, mutta sain vastikään tiedon että tämä pieni tuore blogini on päätynyt ehdokkaaksi Love me do -messujen äänestykseen, jonka tarkoituksena on nostaa esille suomalaisia hääbloggaajia.

Oma blogini löytyy finaalista "Vuoden 2017 uusi hääblogi" -kategorian alta. Äänestää voi aina 15.1. saakka, ja oman äänensä pääsee antamaan esimerkiksi TÄSTÄ.


En ole ehtinyt bloggailla vielä kovin pitkään, mutta kieltämättä olen ihastunut puuhaan aivan täysin. Aivan nollasta lähtenyt blogini on kaikessa hiljaisuudessa alkanut kerätä lukijoita, herättänyt keskustelua, sekä saanut huomiota myös muilta tahoilta. Olen aina innoissani sähköpostilaatikon pingahtaessa uuden kommentin merkkinä. Lisäksi lukijoilta, kanssabloggaajilta sekä muilta somettavilta morsiamilta on saanut aivan uskomattoman määrän ideoita, inspiraatiota ja neuvoja niin häihin kuin ihan muihinkin juttuihin liittyen. On ollut ihana huomata miten hyvä yhteishenki tällä yhteisöllä onkaan!

Haluankin toivottaa kaikille kanssabloggaajille tsemppiä jatkoon, ja muistuttaa, että teette aivan mahtavaa työtä! Samalla haluan myös kiittää lukijoita, sillä blogin kanssa jaksaa aivan uudella innolla kun huomaa että hei, joku lukee mun blogia!