19. elokuuta 2017

Viikko häihin

Count down on alkanut - hääpäivämme on tasan viikon kuluttua!

Allekirjoittaneella alkoi hääloma perjantaina toimistolta poistuessa, ja viikonloppu sekä alkuviikko kuluu lähinnä pakkaillessa, kämppää siivotessa ja viimehetken asioita täällä päässä hoitaessa. Sama meno jatkuu kunhan lennämme sinivalkoisin siivin Helsinkiin, jossa vastassa on tiukka loppukiri ja paljon ihania häävieraita!

Järjestelyt ja suunnitelmat rullaavat mukavasti ja jotakuinkin ajallaan. Suuret ja vähän pienemmätkin linjat on selvillä. Käytännön asioissa on vielä hieman epäselvyyksiä, mutta ne varmasti selkenevät vielä tulevan viikon edetessä. Ollaan löydetty ympärillemme aivan ihania palveluntarjoajia sekä mahtava tiimi läheisiä auttamaan järjestelyissä.

Viimeisen viikon tehtävät:
  • Ruokaviinien hankinta
  • Alkoholittomien juomien hankinta
  • Viestittely baarimikon kanssa
  • Myöhäisillan naksujen hankinta
  • Myöhäisillan muovimukit
  • Pre-wedding events
  • Tapaaminen pitopalvelun kanssa
  • Tapaaminen kampaajan/meikkaajan kanssa
  • Tapaaminen papin kanssa
  • Juhlapaikan avainten haku
  • Juhlapaikan koristelu ja valmistelu
  • Kauneudenhoitoon liittyviä asioita: terveelliset elämäntavat; kulmien, ripsien ja kynsien laittoa
  • Mekon ja kakkospuvun käyttö ompelijalla
  • Pakkaaminen Helsinkiä ja häämatkaa varten
  • Kodin siivous (kaverit tulee kylään "talovahdeiksi" aka turisteilemaan Amsterdamiin meidän reissun ajaksi)
  • Kirkko-ohjelmien, paikkakorttien yms paperituotteiden tulostaminen
  • Kiitoslahjojen hankinta, huomenlahjat
  • Vieraiden kysymyksiin vastaaminen ja heidän auttaminen

Eli kyllä tässä vielä työnsarkaa riittää..

Vieläkään ei jännitä, vaan malttamattomina jo odotellaan häitä, häämatkaa ja avioelämää!


// Off-topic, mutta on ihan pakko vielä loppuun ottaa kantaa eilisiin tapahtumiin. Turun tapahtumat nimittäin vetivät hiljaiseksi myös täällä. Päällimäisenä ajatuksena on kiitollisuus siitä, miten nopeasti ja tehokkaasti Suomen poliisi toimi iskujen jälkeen: kolmessa minuutissa ilmoituksesta murhaaja oli otettu kiinni, elävänä. Poliisien toiminnan lisäksi erityisen kiitoksen ansaitsevat kaikki ne, jotka jäivät auttamaan uhreja. Ymmärrän täysin myös niitä, jotka juoksivat puukottajaa karkuun, mutta en voi ymmärtää niitä, jotka jäivät kuvaamaan tapahtumia kännyköillään ja jakamaan videoita ja kuvia somessa sen sijaan että olisivat tehneet jotain auttaakseen. Somejakojen ansiosta uskomaton määrä juoruja, väärä tietoa ja väärinymmärryksiä lähti lentoon ja jäi kummittelemaan monen mieleen. Tälläinen pelon ja vihan lietsonta ei todellakaan auta yhtään ketään.

Koen edelleen Suomen turvalliseksi lintukodoksi, enkä osaa pelätä terrorismia tai satunnaisia sekopäitä muuallakaan kulkiessani. Haluan uskoa siihen kliseeseen, että kaikki muuttuu paremmaksi jos seisomme vahvoina ja yhdessä näitä iskuja vastaan. Toivon sydämestäni että nämä sydäntäsärkevät iskut jo loppuisivat.

Suruvalittelut ja voimia kaikille uhreille ja heidän omaisilleen.

15. elokuuta 2017

Jotain uutta

Hieman yllättäen häälorun "jotain uutta" osoittautui kaikista neljästä osasta (uutta, vanhaa, lainattua, sinistä) kaikkein vaikeimmaksi löytää.

Iso osa hääpäivän vaatteista ja asusteistani on nimittäin joko kierrätettyä tai vanhaa, eikä uutta ole tullut hamstrattua ihan luvattoman paljoa. Jouduin siis pitkään miettimään mikä olisi riittävän uutta karkottamaan huonon onnen uudesta liitosta. Kenkäni ovat toki uudet, mutta niitä on jo ajettu sisään työkäytössä. Vihkisormuskin on uusi, mutta se varattakoon ihan vain symboloimaan avioliittoamme. Omasta korulaatikosta löytyisi hääpäivään sopivat asusteet. Varsinaista tarvetta millekään uudelle ei siis ole ollut, mutta koska halusin jotain kuitenkin hankkia lorua täydentämään, päädyin uusiin korvakoruihin.


Olen yleisesti ottaen elämässäni vähemmän on enemmän tyyppiä, jolle "simplicity is the ultimate sophistication". Olen toki aina ollut harakka kaiken ihanan pienen kimaltelvan perään, mutta siinä missä lähdin hääpukuostoksille äärimmäisen yksinkertainen ja elegantti puku mielessäni, palasin kotiin kristallein koristellun tylliunelman kanssa. Mekko ei ole kaduttunut, mutta muutaman kerran on kieltämättä naureskeltu että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Jokatapauksessa, kimaltelevan puvun kanssa on parempi pitää korut minimaalisina.

Mietin pitkään helmiä, mutten lopulta kuitenkaan uskaltanut uhmata vanhoja uskomuksia - vanha kansa nimittäin sanoo että helmet hääpäivänä tuovat kyyneliä avioliittoon. Sirojen, ajattomien korvakorujen metsästys jatkui pitkän aikaa, kunnes täydelliset nappikorvakorut tulivat ohimennen vastaan Swarovskin liikkeessä. 

Käytän yleensä vain kultakoruja, sillä ihoni on herkkä reagoimaan allergisoiviin seoksiin. Swarovskilta kuitenkin vakuuteltiin että allergiat on huomioitu heidän tuotteissaan, ja jos ihoni kuitenkin reagoisi, ottaisivat he täyden vastuun. Näin ollen uskalsin ottaa riskin (tosin koekäytin korut arkena ihan vain varmuuden vuoksi) ja ostin jotain uutta hääpäivään.

11. elokuuta 2017

Miehen pukeutuminen

Tummansininen puku. Valkoinen paita. Solmio. Liivi.

Täytyy myöntää että jossain määrin yllätyin kun sulhanen ilmoitti pukeutuvansa häissämme tummansiniseen pukuun. Herra on nimittäin jo vuosia työskennellyt alalla, jolla toimistolle saavutaan joka aamu skarppina, puku päällä ja solmio kaulassa. Tummansinisestä puvusta on vuosien kuluessa muodostunut arjen univormu, joten olin arvellut että häihin hän haluaisia pukea päälleen jotain "juhlavampaa".
Älkää nyt ymmärtäkö väärin, tumma puku on erinomainen valinta. Erityisesti koska O ymmärtää hyvin istuvan puvun merkityksen (miten ne miehet näyttääkin ihan järjettömän hyvältä puku päällä?!), eikä hän suinkaan arkityylillä aio naimisiin, vaan tiedossa on jotain tavallisesta poikkeavaa. Mies on yrittänyt pimittää hääpukeutumistaan allekirjoittaneen uteluista huolimatta, joten vaikka yleiskuva miehen asusta on, saattaa vielä hääpäivän koittaessa tulla vastaan yllätys tai kaksi.

Ilmiselvinpinä eroina arkipukeutumiseen on varmastikin se, että häissä sulhasen (ja best manin) tumman puvun kaveriksi tulee sekä liivi että viehe. Sulhanen ei ollut aivan vakuuttunut vieheen tarpeellisuudesta, mutta tulevan vaimonsa pyynnöstä se luvattiin tökätä pukuun edes vihkimisen ajaksi. Kunhan se vain on pieni, eikä gerbera daisyä nähdä näissä häissä! Kolmas iso ero arkeen on puvun kanssa puettava paita. Arkisen kauluspaidan sijaan mies nimittäin valitsi paidan wing tip kauluksella ja ranskalaisilla kalvosimilla. Kalvosinnappeja häneltä löytyy hyvä kasa jo entuudestaan, mutta häitä varten hankittiin jotakin uutta. Asua täydentämään O kävi hakemessa myös uuden solmion samalla kun valitsi kravatit best manille ja groomsmeneille. Nämä toimittavat poikien kohdalla samalla kiitoslahjojen virkaa, eli kaksi lintua yhdellä kivellä!

Kengätkin on kuulemma jo valittuna (klassiset Oxford kengät), sukkiin yritän vielä ehdotella jotain funkya. Saa nähdä meneekö idea värikkäistä sukista läpi.

Puku sekä sulhaselle että hääseurueen miehille hankittiin Suit Supplysta, jolle annetaan lämmin suositus. Olemme asioineet kyseisessä liikkeessä lukemattomia kertoja, ja palvelu on aina ollut asiantuntevaa ja ystävällistä. Lisäksi liikkeitä löytyy sekä Euroopasta että Pohjois-Amerikasta, mikä on meidän tilanteessamme iso plussa, sillä hääseurue asuu pitkin maailmaa.


Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Miten teidän sulhasenne pukeutuvat häihin?


7. elokuuta 2017

Esteiden tutkinta ja ulkomaalainen puoliso

Tässä häitä järjestellessä on tullut huomattua, että häihin liittyy yllättävän paljon paperitöitä. Erityisesti kun kyseessä on kahden kulttuurin välinen avioliitto. Ja etteivät paperityöt sujuisi liian helposti, löytyy koko prosessista valitettavan vähän tietoa, ohjeistusta ja kokemuksia. Muita samassa tilanteessa olevia morsiamia auttaakseni haluankin nyt avata prosessia nimeltä esteidentutkinta, ja nimenomaan sitä, miten homma hoituu kun tuleva aviopuoliso on ulkomaalainen.
Esteiden tutkinta on voimassa 4kk, ja sen tekemiseen täytyy varata vähintään viikko - ulkomaalaisen kanssa avioituville kuitenkin suositellaan useampaa viikkoa, joskaan mitään tarkkaa määrettä ei kukaan osaa antaa. Ilmeisesti eri maista tietoa saadaan eri tavoin ja eri tahtiin. Meidän kohdallamme tutkinta suoritettiin kotiseurakuntani kautta, ja se oli valmis viikko papereiden saapumisesta. Esteiden tutkinta pyynnön voi tehdä paikan päällä maistraatissa, verkossa pankkitunnusten avulla tai postitse. Meidän kohdallamme jälkimmäinen oli ainoa realistinen vaihtoehto, sillä emme asu emmekä ole missään vaiheessa asuneet Suomessa. Niinpä nämä ohjeet perustuvat nimenomaan postitse kirjallisesti tehtävään pyyntöön.


Mitä postitse pyydettävää esteiden tutkintaa varten tarvitaan?
  • Kahden todistajan allekirjoittama ja oikeaksi todistama esteiden tutkinta pyyntö -lomake 
  • Kahden todistajan allekirjoittamat ja oikeaksi todistamat passikopiot (+ passi sitten mukaan vihkimiseen)
  • Suurlähetystössä laillistettu siviilisäätytodistus ulkomaalaisen puolison kotimaan Suomen suurlähetystöstä
  • Kahden todistajan allekirjoittama ja kirkon leimaama kastetodistus sekä todistus kirkkoon kuulumisesta ulkomaalaisen kumppanin kotikirkosta, mikäli kirkkohäät on toiveissa.
Teoriassa tämä ei kuulosta kovin vaikealta, mutta käytännössä papereiden kasaan haaliminen oli kuukausia kestänyt projekti. Tämän lisäksi on myös mainittava, että vaadittavien leimojen ja laillistusten hankkiminen oli melko hintavaa, noin 45 euroa per leima, ja postitukset vielä päälle. En tiedä onnistuuko tutkinta Haagin sopimuksen piiriin kuuluvien Apostille-maiden kohdalla helpommin tai edullisemmin, mutta ainakaan kanadalaisen puolison kanssa paperityöt eivät ole edullisimmasta päästä. Puhumattakaan siitä, että nimenvaihtorumban myötä näitä paperitöihin uppoavia kuluja tulee vielä lisää. Muistakaa siis jättää hääbudjettiin hieman ilmaa mikäli toinen puolisoista on Suomessa asumaton ulkomaalainen. Tai rehellisesti, jättäkää ilmaa joka tapauksessa, sillä niitä yllättäviä kuluja kyllä tulee.


Suosittelen lämpimästi aloittamaan prosessin hyvissä ajoin ettei tarvitse stressata enää viimemetreillä, ja varautumaan siihen että yllätyksiä tulee vaikka olisi kuinka huolellinen. Homma ei suinkaan ole mahdoton, mutta vaatii hieman aikaa ja paneutumista.

5. elokuuta 2017

Häämatkalle Eurooppaan: 3 x suosikkini


Viimeaikoina olen törmännyt useisiin kyselyihin kohteista minihäämatkalle Euroopassa. Jos pidemmälle häämatkalle ei ole heti häiden jälkeen mahdollista lähteä, on mielestäni aivan ihana idea ottaa edes muutama päivä vapaaksi ja matkata Eurooppaan nauttimaan elämästä tuoreena avioparina.

Moni haikailee klassisten kaupunkikohteiden perään (Pariisi, Lontoo, Berliini, Praha) tai rannalle (Espanja, Kreikka, Croatia), mutta haluaisin muistuttaa että Euroopassa on niin monta muutakin ihanaa kohdetta! Siksi listasin nyt omat suosikkikohteeni häämatkailijoille, jotka kaipaavat reissultaan jotain vähän erilaista.


Pietari

Valitettavan moni karttaa Venäjää aivan turhaan, tai ei osaa edes kuvitella tekevänsä lomereissua itärajan taa. tse kasvoin aivan Venäjän rajalla, eli naapurimaa ei ole koskaan tuntunut erityisen kaukaiselta tai eksoottiselta kohteelta. Muutama vuosi sitten teimme O:n kanssa reissun talviseen Pietariin (ja Moskovaan) ja rakastuin aivan täysin. Pietari on upea kaupunki joka huokuu historiaa ja kulttuuria. Herkullista ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, loistavat ostosmahdollisuudet, tsaarinajan loistoa, balettia ja museoita. Pietariin pääsee Suomesta helposti ja nopeasti ihan vain junaan (tai vaikka laivaan) hyppäämällä, ja vastassa on aivan toinen maailma. Suosittelen täydestä sydämestäni, enkä malta odottaa että päästään palaamaan tähän kauniiseen kaupunkiin.


Islanti

Turistien määrä Islannissa on noussut räjähdysmäisesti mutta hyvästä syystä. Reykjavik on pieni ja sympaattinen pääkaupunki, mutta rehellisesti en itse jäisi pääkaupunkiin, vaan vuokraisin auton ja seikkailisin pitkin saarta. Islannin karu ja kaunis luonto tarjoaa henkeäsalpaavat puitteet vaelluksiin, kävelyretkiin ja omaan suosikkiaktiviteettiini ratsastukseen. Vesiputouksia, mustaa hiekkaa, kuumia lähteitä, jäätikköjä, tulivuoria.


Etelä-Englanti

Lontoo ja Edinburgh ovat kestosuosikkejani, mutta roadtrip Etelä-Englannin rannikkoseutuja pitkin on mahtava kokemus. Tosin väärällä puolella tietä ajaminen pitkin kapeita kyläteitä saa välillä sydämen tykyttämään parin ylimääräisen lyönnin verran. Jylhiä kallioita meren rannalla, kauniita hiekkarantoja ja turkoosia vettä, sekä toisaalla nummia silmänkantamattomiin. Ratsastamaan Dartmoorissa tai Exmoorissa, tutkimaan kuningas Arthurin linnanraunioita, etsimään dinosaurusten fossiileja rannikolta ja vaeltamaan pubista toiseen. Loputtomiin sympaattisia pikkukyliä kapeine teineen ja kivimuureineen - Englanti ei todellakaan ole missään määrin yhtäkuin Lontoo.

30. heinäkuuta 2017

Suuruudenhulluus hääsuunnittelussa

Pinterest ja kaikenmaailman hääryhmät ovat häitään suunnitelevan morsiamen parhaita ystäviä, mutta myös pahimpia vihollisia. Kun näkee jatkuvalla syötöllä toinen toistaan kauniimpia morsiamia, juhlapaikkoja, koristeita, mekkoja, sormuksia ja sataa muuta turhan tärkeää ihanuutta, ei ole ihmekään että moneen meistä iskee jossain vaiheessa hääsuunnittelua suuruudenhulluus tai masennus (tai molemmat). Siinä hötäkässä on yksinkertaisesti sanottuna välillä vaikea pitää oman elämän realiteetit mukana.
Valitettavan usein lukee ja kuulee kun ihmiset valittelevat etteivät saa juhliin sitä, tätä ja tuota kun ei rahat/aika/motivaatio/kaasot riitä. Tai sitä, että omat juhlat ovat täysin tuhoon tuomitut koska ei ole mallin mitoissa/miljoonia/riittävästi aikaa/kaunista säätä/upeaa juhlapaikkaa/täydellistä elämäntilannetta joko itsellä tai lähipiirillä. En voi väittää ettenkö itsekin olisi tässä kihlavuoden aikana käynyt läpi ihan samoja tunteita. Välillä omat häät ovat tuntuneet mitättömiltä johonkuhun muuhun verrattuna, tai harmittaa kun jokin ihana idea ei toimi omien suunnitelmien kanssa. Toisena päivänä taas tuntuu että omat juhlat tulevat olemaan aivan järjetön sirkus, ja voi kun oltaisiin vain karattu naimisiin jossain keskellä ei-mitään. Mitä lähemmäs häitä mennään, olen onneksi tajunnut miten turhaa tälläisten asioiden murehtiminen on. Tähän pätee hyvin äidiltäni saamani elämänohjeet kun lapsena murehdin milloin mitäkin: asiat kyllä järjestyvät, ja on ihan turhaa vertailla itseään muihin - aina löytyy joku joka on "parempi", eikä vertailulla saa kuin pahan mielen.

Jokaisella meistä on aivan erilainen elämäntilanne ja mieltymykset niin häiden kuin muunkin suhteen. Eikä koskaan pelkkiä kuvia katsomalla tai viestejä lukemalla voi tietää mitä kulisseissa tapahtuu. Uskon vahvasti, että parhaat häät ovat ne, jotka on toteuttu juuri hääparin oman maun mukaan, ja joista hääpari nauttii täysin sydämin. Millään muulla ei loppupeleissä ole väliä kuin sillä, että kaksi rakastunutta saavat toisensa.

24. heinäkuuta 2017

Vaihtokengät iltaan

Muistatteko kun esittelin hääkenkäni? Kyseiset kengät on kannettu toimistolle, jossa niitä ahkerasti ajetaan sisään ettei hääpäivänä tule enää vastaan ikäviä yllätyksiä. Koroilla on kopsuteltu menemään pitkin työpaikan käytäviä nyt viikon verran, ja vaikuttaa siltä että näillä saattaisi jaksaa mukavasti koko hääpäivän. En kuitenkaan halua jättää mitään sattuman varaan, joten silmät on pidetty auki matalien kenkien varalta.
Niinpä söpöjen glitterballerinojen sattuessa vastaan oli ne pakko napata alennusmyynneistä mukaan. Hintaa kengille jäi huimat viisi euroa, joten ostos ei todellakaan heilauta hääbudjettia mihinkään suuntaan.

Sitä miksi tämä harakka tuntuu nykyään aina iskevänsä silmänsä kaikkeen kimaltavaan en kyllä osaa selittää.. Taitaa glitter olla muodissa vai liekö kyseessä hääkuplan aikaansaamat överit?

21. heinäkuuta 2017

Häämusiikki soi

Häihin on aikaa himpan yli kuukausi, ja täällä on aloitettu tiukka loppukiri hääsuunnitteluun. Suuret kuviot meillä on jotakuinkin selvillä, joten nämä viimeiset viikot menevät lähinnä käytännön asioiden viilailuun ja pienempiin yksityiskohtiin. Aloitimme urakan miettimällä häiden kirkko-osuutta: millä kielellä toimitus suoritetaan, mikä raamatun kohta ja kuka sen lukee, mitä musiikkia toivomme.

Saimme vihkipapiltamme häissämme vuorossa olevan urkurin nimen ja yhteystiedot, ja otimme häneen yhteyttä alkuviikosta kun saimme omat musiikkitoiveemme päätettyä. Menemmme hyvin perinteisellä linjalla, joten toiveetkin menivät läpi ilman ongelmia. Valitsemamme virsi oli ainoa kohta musiikkitoiveissa johon liittyi pieni jännityselementti, mutta onneksemme se oli kuin olikin kanttorille tuttu ja tilaisuuteen sopiva!

Mitä vihkikirkossamme kuullaan?

Alkumusiikkina, morsiamen astellessa kohti alttaria soi Edward Elgarin Pomp and Circumstance. Melko hidas kappale, mutta todella kaunis ja tunnelmallinen. Uskallan veikata ettei kyyneleiltä säästytä tässä kohtaa.

Virtenä soi C. Hubert H. Parryn säveltämä Jerusalem DLM -hymni "And did those feet in ancient time". Tätä ei löydy suomalaisesta virsikirjasta, vaan anglikaanisen virsikirjan puolelta. Minun puoleni sukua ei ole kirkkokansaa eikä oikein laulajiakaan, joten päätimme valita miehen uskonnollisemmalle ja laulavaisemmalle suvulle tutun virren. Todella kaunis kappale, joka muuten soi myös kuninkaallisissa häissä.

Poistumismusiikkina tulee olemaan Mendelssohnin häämarssi Kesäyön unelmasta. Klassinen valinta jonka kanssa ei voi mennä metsään.

Joko musiikkivalinnat on tehty?


16. heinäkuuta 2017

Inspiraatiota hääkampaukseen

Tunnustan: olen aivan onnettoman huono laittautumaan. Arjessa käytän minimaalisen vähän meikkiä, ja kampauksetkin vaihtelevat lähinnä ponnarin, donitsinutturan ja parin letin välillä. Niinpä hääpäivän meikkiä ja kampausta on tullut pohdittua innon ja jännityksen sekaisella yhdistelmällä. Mitä jos näytän aivan oudolta tavallista vahvemman meikin kanssa? Mitä jos näitä hiuksia ei vaan saa kivasti? Uskallanko sanoa jos jokin ei miellytä? Tajuanko ajoissa jos jokin ei miellytä?
Pinterestiä on selattu kampausideoita hakiessa tuntitolkulla, samoin Instagramia. Näiden lisäksi suosituksia, palautetta ja portfolioita on käyty läpi yhdestä jos toisestakin lähteestä. Vihdoin tilanne on se, että koko meidän hääseurueelle on varattu hääaamulle aika Riina K -kampaamoon, ja suunnitelmat niin tukka- kuin meikkijuttuihin on jotakuinkin selvä.

Minulla on sekä meikin että kampauksen suhteen ollut alusta lähtien kaksi vaihtoehtoa: se, mitä itse haluan, ja sitten se klassisempi, varmempi vaihtoehto. Pitkään jo ajattelin että valitsen klassisemman hius- ja meikkityylin, ettei vain ala vuosien päästä kaduttamaan. Kunnes konsultoin siskoani, joka kannusti valitsemaan villin kortin, ja tajusin että häitä pitää suunnitella sen mukaan mistä nyt tykkää, ei sen mukaan mistä joku muu tai tulevaisuuden minä ehkä tykkäisi.

Ei sillä, ettei suunnitelmani missään vaiheessa ole ollut erityisen villi tai muutenkaan radikaali. Se vain ei ole se perinteinen niskanuttura. Nutturan sijaan toiveena on ihana letti. Hiuksissani riittää pituutta, mutta monen muun suomalaisen tapaan hiukseni ovat ohuet, hennot ja liukkaat, minkä lisäksi kasvatan ihmeellistä pientä vauvahaituvaa sekä otsalla että niskassa. Näillä spekseillä siis uskon, että tämän morsiamen kohdalla letti on näyttävämpi ja omempi ratkaisu. Inspiraationa kampaussuunnittelussa on käytetty Frozenin Elsaa sekä tätä Style Me Prettyn julkaisemaa kuvasarjaa.

Miltä näyttää? Millaisia kampauksia teillä on mielessä?

12. heinäkuuta 2017

Rintaliivivinkki

Hyvien olkaimettomien rintaliivien perään kysellään jatkuvasti, joten täältä pesee yksi vinkki aiheeseen liittyen!

Löysin viime keväänä olkaimettomat liivit joiden veroisia ei ole tullut vastaan. Ei varmaan tule monellekaan aiheeseen perehtyneelle yllätyksenä kun kerron että kyseessä ovat Wonderbrat. Aivan mahtavat olkaimettomat liivit!
Omalla kohdallani ikuisuusongelmana rintsikoita ostaessa on se, että rinnanympärykseni on kovin pieni. Niinpä myös Wonderbrata metsästäessäni jouduin ottamaan useamman yrityksen ennen kuin löytyi tarpeeksi pientä ympärysmittaa oikeassa kuppikoossa. Kun molemmat vihdoin osui kohdalleen, oli riemu katossa. Nyt ahkeran testailun jälkeen voin suositella muillekin olkaimetonta rintaliivimallia etsiville.

Wonderbran olkaimettomien liivien kupeissa on hiilikuitukädet jotka tukevat rintoja, ja ympärystä kiertää silikoninauhat joka pitää liivit napakasti paikallaan. Rintskoiden kourat nostavat rintoja enemmän alhaalta kuin sivulta, eivätkä aiheuta mitään jumaltonta push up efektia. Liivien tarjoamasta tuesta en valitettavasti uskalla paljoa sanoa, sillä B-kupin tisseillä en ole pahemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Erikoisen mallinsa takia nämä jäävät hieman alemmas kuin tavalliset liivit, ja oikea ympärysmitta on äärimmäisen tärkeä käyttömukavuuden kannalta. Oman kokemuksen perusteella sanoisin että Wonderbran kanssa voi valita saman koon kuin aina muulloinkin, mutta olen kuullut huhuja että kaikkien kohdalla näin ei ole ollut. Jos mahdollista, kannattaa kipaista asiantuntevaan alusvaateliikkeeseen mittauttamaan itsensä ja sovittelemaan liivejä!

Toivottavasti tästä oli apua jollekulle olkaimettomia rintaliivejä etsivälle!

8. heinäkuuta 2017

Bridal Shower

Bridal Shower on Pohjois-Amerikkalainen perinne, joka ei ainakaan toistaiseksi kuulu rantautuneen Suomeen. Kanadassa Bridal Shower on kuitenkin varsin yleinen traditio, joka järjestetään yleensä brunssin tai iltapäiväteen ympärille, joko jonkun perheenjäsenen kotona tai ravintolassa. Kutsuille on perinteisesti tervetullutta vain naisväki, ja siellä höpistään häistä, jaetaan avioliittoneuvoja, pelataan hassuja hääaiheista pelejä/leikkeijä/kisoja, ja annetaan lahjoja morsiamelle.

O:n suvussa nämä kutsut järjestetään jokaiselle morsiamelle, myös sukuun naiville naisille. Minulle ilmoitettiin jo hyvissä ajoin että täytyy tulla käymään Kanadassa vielä ennen häitämme, sillä suvun naiset haluavat ehdottomasti järjestää Bridal Showerin myös minulle. Mukisin pitkän aikaan kutsuja vastaan, sillä minulle perinne on vieras. En nauti huomion keskipisteenä olemisesta, ja muutenkin tuntuu oudolta, että Bridal Shower lahjoineen tuottaa häävieraille ylimääräistä vaivaa ja rahanmenoa. Puhumattakaan siitä, että näihin juhliin kutsutaan myös henkilöitä jotka eivät edes saa kutsua häihimme! Miehen suvun naisille kuitenkin on kunnia-asia järjestää Bridal Shower, joten jouduin vihdoin myöntymään ja lyömään päivämäärän lukkoon.
Kyseiset kemut juhlittiin  muutama viikko sitten, joten nyt on hyvä aika kertoa mitä juhlissa tapahtui ja millaisilla fiiliksillä mentiin. Bridal Showerini järjestettiin O:n tädin kotona Torontossa, ja paikalle saapui noin 25 sukulaisnaista ja muutama taaperoikäinen. Moni vieraista toi tarjottavia mukanaan, ja sekä lounas- että kahvipöytä oli täynnä toisen toistaan herkullisempia ruokia. Harmi vain että siinä syödessä ja seurustella juhlien ja juhlapöydän kuvaaminen jäi ihan kokonaan unholaan.. Lounaan jälkeen paikalle saapuneet esittelivät kaikki itsensä (tapasin puolet vieraista ensi kertaa) ja minut esiteltiin suvulle. Tätä seurasi kutsuille sopiva bingo, jossa kerättiin kuvauksia vastaavien vieraiden nimiä bingolappuun. Tämä vaati sen, että ihmiset pääsivät kiertelemään ja kyselemään kummallisiakin kysymyksiä toisiltaan. Bingo toimi aivan loistavana avausleikkinä! Bingon jälkeen kisailtiin vessapaperihääpukujen valmistamisessa - vapiskaa hääpukusuunnittelijat, niin upeita (ja kamalia) morsiuspukuja saatiin vessapaperista valmistettua. Viimeisenä "ohjelmanumerona" meillä oli vielä testi, jossa selvitettiin miten hyvin tunnemme sulhasen kanssa toisemme. O:lle soitettiin samana aamuna ja kysyttiin samat kysymykset jotka minulle esitettiin Bridal Showerissa. Aika hyvin me osattiin vastata samalla lailla! Muutamat vastaukset meni metsään ihan siitä syystä ettei minulla ole lempileffaa tai ruokaa, mutta onneksi kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin osattiin vastata.
Herkuttelun ja ohjelman lisäksi Bridal Showerin tärkeänä osana on morsiamen hukuttaminen lahjoihin. Koska asumme ulkomailla, oli kutsujen järjestäjä pyytänyt vieraita tuomaan lahjan rahana tai shekkinä, yhdessä reseptin kanssa. Näitä ohjeita oltiinkin noudatettu tosi hyvin, minkä lisäksi saimme vielä muutamia keittiöaiheisia lahjoja, kuten teepyyhkeitä ja lusikoita. Lahjojen joukosta löytyi myös suvussa kulkevia pöytähopeita, ja ollaan tosi otettuja miten avokätisesti sukulaiset muistivat pian avioelämän aloittavaa pariskuntaa.

Kaiken kaikkiaan Bridal Shower oli todella positiivinen kokemus, vaikka odotinkin juhlia hieman kauhunsekaisin tuntein. Tosiasia kuitenkin on, että erityisesti suvun vanhemmille jäsenille nämä juhlat ovat tärkeä perinne ja mahdollisuus koota kaikki naiset yhteen. En myöskään malta odottaa että pääsen kokeilemaan kaikkia lahjaksi saamiamme reseptejä!

5. heinäkuuta 2017

Jotain lainattua

Kaikkihan tietävät sen "jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä" -litannian jota morsiamille tuputetaan? Alkuun ajattelin että turhaa höpinää, mutta kummasti se on mieli muuttunut tämänkin suhteen. Minulle on siis kuitenkin tulossa kaikkia näistä, vain se kuuluisa "sixpence in her shoe" taitaa jäädä käyttämättä!

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee jotain lainattua. Perinteisesti jotain lainattua pitäisi saada rouvalta, joka elää onnellisessa avioliitossa, jotta avio-onnea saadaan tuoreeseenkin liittoon. Oman lainattuni sain tulevalta anopilta, joka tarjosi lainaan hiuskorua. Sama koru on ollut hänellä käytössä siskonsa häissä kaasoillessa melkein puoli vuosisataa sitten, ja tänä vuonna se pääsee osaksi minun kampaustani. Itse kampauksesta on olemassa vasta suurpiirteinen visio, joten nähtäväksi jää mihin kohtaan kampausta tämä hiuskoru lopulta tuikataan. Mukaan sen kuitenkin haluan aivan ehdottomasti!
Pysykää kuulolla lorun uuden, vanhan ja sinisen varalta. Esittelen nämä ihan lähitulevaisuudessa, sitä mukaan kun saan kuvattua ja viimeisteltyä luonnoksissa lojuvat postaukset!

Tuleeko teille uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä?

30. kesäkuuta 2017

Hääviikon majoitus

Kuten tiedättekin, häitämme juhlitaan Helsingissä, vaikka itse asumme ihan muualla emmekä kumpikaan ole edes pk-seudulta lähtöisin. Helsinki nyt vain sattui olemaan helpoin vaihtoehto ottaen huomioon ulkomailta saapuvien vieraiden määrän - emme millään kehdanneet laittaa ihmisiä matkustamaan enää yhtään pidemmälle vuorokauden lentämisen jälkeen..

Tämä tarkoittaa siis sitä, että niin meidän kuin vieraidemmekin on järjestettävä katto pään päälle hääviikon ajaksi. Teimme kiintiövaraukset muutamiin eri hintaluokkien hotelleihin, minkä lisäksi kehotimme vieraita tutustumaan myös Airbnb:n tarjontaan. Samoja vaihtoehtoja tutkimme myös me. Häitä edeltävä viikko tulee olemaan aikamoista hulinaa, minkä takia päädyimme varaamaan hotellihuoneen koko viikoksi. Onpahan ainakin aamupala ja puhtaat lakanat taatut!

Ensimmäiset pari päivää vietämme Scandic Paasi -hotellissa, jossa olemme yöpyneet aiemminkin ja josta pidimme kovasti. Heillä on muutamia saunallisia huoneita, ja olenkin esittänyt kainon toiveen josko ulkosuomalaiselle morsiamelle sellainen suotaisiin. Saa nähdä kuinka käy! Se jo tiedetään, että aamupala kyseisessä ketjussa ja hotellissa on joka kerta ollut aivan huippu, mikä saattoi myös vaikuttaa päätökseen..

Hääviikonlopun taas vietämme samaisen ketjun Scandic Parkissa, josta meille on varattu hieman parempi huone vaikkei sviitti olekaan. Hääviikonlopuksi päätimme vaihtaa hotellia ihan vain siitä syystä, että Park on lähempänä juhlapaikkamme Merimelojien majaa, ja lentokenttäbussi pysähtyy ihan siinä hollilla kun on aika suunnata superaikaisin starttaavalle häämatkallemme!

Saa nähdä missä vaiheessa hotellielämä alkaa kyllästyttää.. Voi olla että lomien jälkeen palataan jo riemumielin takaisin omaan sänkyyn ja keittiöön! 

26. kesäkuuta 2017

Huulipunavinkki

Kaunista, klassisen punaista huulipunaa etsivät nyt korvat hörölle! Haluaisin nimittäin vinkata omasta suosikkipunastani, jonka moni spottasi jo meidän Amsterdam -kuvista ja ehti jo kysellä peräänkin.
Kyseessä on Chanel Rouge Allure Ink, joka on heittämällä paras koskaan käyttämäni huulipuna. Upea väri, levittyy hyvin ja kestää koko päivän syömisineen, juomisineen ja pussailuineen. Vaatii hetken että väri kuivuu kunnolla, mutta sen jälkeen pysyy tiukasti paikoillaan. Plussaa myös siitä, että huulet eivät kuivu kivuliaasti meikin alla, kuten minulle monen muun huulimaalin kanssa käy. Kyseinen puna on ollut ahkerassa käytössä koko kevään ja alkukesän, joten uskallan suositella kaikille kaunista ja kestävää huulipunaa etsiville!

22. kesäkuuta 2017

Suomi100 ja Finnish Your Dinner

Suomen juhlavuosi on upea asia, vaikka välillä tuntuu että siitä mainitaan niin usein että teema tunkee korvistakin ulos. Koska meidän kahden kulttuurin häitämme juhlitaan kotimaassani Suomi100-juhlavuonna, oli luonnollinen valinta että Suomi ja suomalaisuus tulee näkymään myös häissämme. Sattumalta juuri häidemme ajankohtaan osuu myös aivan ihana Finnish Your Dinner -tapahtuma, johon me osallistumme häidemme kautta. Kutsumme hyvän joukon ulkomaalaisia ystäviä ja sukulaisia juhlimaan rakkautta, sekä siinä samalla tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin ja ruokaan.
Överiksi teemaa ei tulla häissämme viemään, vaan se tulee näkymään nimenomaan pieninä yksityiskohtina. Tarjoamme suomalaista ruokaa ja juomaa, tuemme parhaamme mukaan kotimaisia pienyrittäjiä, otamme suomalaisia perinteitä osaksi päivän ohjelmaa ja juhlimme kahdella kielellä. Luonnollisesti siinä sivussa salakavalasti myös markkinoimme Suomea vieraillemme.

Ulkomailta saapuva vierasjoukko on jo innolla suunnittelemassa matkaansa ja kyselemässä suomalaisista tavoista, tottumuksista ja potentiaalisista vierailukohteista. Nyt olisikin hyvä aika jokaisen lukijan kantaa kortensa kekoon ja kertoa mitä/missä/milloin tehdä/nähdä/kokea Suomessa!

18. kesäkuuta 2017

Kurkkaus pöytäkattaukseen

Koristelu- ja kattaussuunnitelmat ovat tähän saakka olleet niin hataralla pohjalla etten ole näistä edes kehdannut blogiin kirjoitella. Hääpäivän lähestyessä koristelu ja muut itse juhliin liittyvät yksityiskohdat ovat kuitenkin alkaneet pyöriä mielessä siinä määrin, että suunnitelmia ja konkreettisia hankintojakin on alettu hiljaksiin tehdä.
Kattauksen suunnitteluhan lähti käyntiin kun kävin huvikseni pyörähtämässä H&M Homessa ja törmäsin alehyllyssä kauniisiin tummanharmaisiin pöytäliinoihin. Olen ihastellut tummempisävysisiä pöytäliinoja jo hyvän aikaa, mutta juhlapaikkamme tummat puunsävyt ja lähipiirin eriävät mielipiteet ovat hieman toppuutelleet tätä suunnitelmaa. En halua juhlatilasta liian synkkää, ja ehdin jo hyväksyä sen että me, kuten monet muutkin, hankimme ihan vain Ikean valkoiset lakanat pöytäliinojen virkaa toimittamaan. Kaikki häitä järjestävät varmasti ymmärtävät - pöytäliinat ovat nimittäin ihan julmetun kalliita kun niitä pitäisi hankkia metrikaupalla. H&M:n alepöytäliinoille hintaa kuitenkin jäi vain himpunverran enemmän kuin lakanoille, joten pikaisen äidin konsultoinnin jälkeen päätin että näillä mennään. Kassat hieman naureskelivat kun kannoin parikymmentä pöytäliinaa tiskille, mutta asian esitettyäni todettiin yhdessä että tein juuri mainion löydön.
Mitä tulee muihin tektsiileihin, harmaiden pöytäliinojen lisäksi meille tulee valkoiset, kankaiset lautasliinat täydentämään kattausta. Lautasliinat haetaan Viipurista (vanhempani asuvat itärajalla ja käyvät Venäjällä viikottain), jolloin niille tulee hintaa vajaat kaksi euroa kappaleelta. Samoin kuin pöytäliinojen, myös kankaisten lautasliinojen metsästys osoittautui paljon odotettua vaikeammaksi. Suurehkon vierasmäärämme vuoksi lautasliinojen ostaminen hieman kirpaisee, mutta kerrankos sitä. Ainakin tiedämme että kaikille häidemme tekstiileille löytyy käyttöä jatkossakin, jos ne vain selviävät juhlista ilman sen suurempia tahroja.

Häidemme ruokatarjoilu hoidetaan buffet-tyyliin, mutta toivon että pöytiin katetaan servettien lisäksi lasit ja ruokailuvälineet. Näiden lisäksi jokaiseen pöytään pitäisi mahduttaa muutama viinipullo ja vesikarahvi. Kukkia pöytiin on tulossa maltillisesti, mutta kuitenkin sen verran että saadaan juhlapaikkaan hieman eloa. Harmittaa vietävästi ettei meillä oikein ole mahdollisuutta koekattauksille, varsinkin kun useissa muissa blogeissa on vastikään esitelty ihania kattauksia! Meillä vain kattauksen osat ovat levällään ympäri Eurooppaa, joten täytyy tyytyä Pinterestin selailuun ja koristeiden ja kattausten suunnitteluun ihan vain kynän ja paperin avulla.

Onneksi homma etenee edelleen vähemmän on enemmän linjalla, joten eiköhän me saada simppelit mutta kauniit suunnitelmamme kasaan vielä hääpäivän aattonakin!

13. kesäkuuta 2017

Maailman kaunein vihkisormus

Pitkän odotuksen jälkeen sain vihdoin vihkisormukseni kotiin! Lähetyksen saapuessa valehtelemaata hihkuin ja pompin itsekseni ihan puhtaasta innostuksesta (onneksi kukaan ei ollut todistamassa). Kävin nimittäin sovittelemassa sormuksia jo alkuvuodesta, ja saatuani tämän ihanuuden mallikappaleen sormeeni tiesin heti, että tässä se on. Siitäkin huolimatta, että mallisormus oli tehty "väärästä" materiaalista ja se oli auttamatta liian iso. Sain sormuksen tiedot ylös, mietin asiaa loppupäivän, ja seuraavana päivänä ilmoitin että tehdään minulle vihkisormus.
Sormuksen olisi toki saanut nopeamminkin, mutta koska asialla ole ollut mikään kiire, jäin odottelemaan sormuksen valmistumista ihan kaikessa rauhassa. Meillä on häät vasta elokuussa, ja olisin varmaan tullut hulluksi jos vihkisormus olisi ollut kotona odottelemassa jo puoli vuotta ennen häitä. Nyt odotusta on enää kaksi kuukautta, ja silti on ihan mahdottoman vaikeaa olla hypistelemättä ja sovittelematta tätä kaunotarta.

Vihkisormuksekseni valitsin Annette Tillanderin Anemyn. Pyynnöstäni sormus valmistettiin punakullasta, ja siihen on upotettu kaikkiaan 24 pikkuruista timanttia. Sisäpuolelle on kaiverrettu tulevan aviomieheni nimikirjaimet sekä hääpäivämme. Sormuksessa viehättää erityisesti sen sirous ja kaunis malli. Se istuu täydellisesti pieniin sormiini kihlasormuksen rinnalle, ja punakultainen väri takaa sen että sormuspari korostaa toistensa parhaita puolia sen sijaan että ne sulautuisivat yhdeksi kimaltelevaksi möykyksi. Vihkisormukseni on täsmälleen sitä mitä halusinkin: naisellinen ja klassinen muttei tylsä. Kihla- ja vihkisormukseni ovat upeita niin yksin kuin yhdessäkin, ja mikä parasta, kantajansa näköiset. Lisäksi minua viehättää ajatus siitä, että tässä setissä yhdistyvät sekä minun että mieheni valinnat, jotka täydentävät toisiaan. Ihan niinkuin elämässämme muutenkin.
Moni tietääkin, että tuskastelin sormuksen kullan sävyn valinnan kanssa ihan loputtoman pitkään. Halusin itse kahta eriväristä kultaa, mutta kukaan lähipiiristäni ei ole valinnut erikultaisia kihla- ja vihkisormuksia, eikä kahden kullan yhdistäminen saanut kovin positiivista vastaanottoa kysellessäni mielipiteitä perhepiiristä. Annette Tillanderin luona pääsin kuitenkin sovittelemaan molempia vaihtoehtoja - itseasiassa tämä oli ainoa liike jossa minulle ylipäätään tarjottiin kokeiltavaksi muutakin kuin valkokultaa. Kaksi valkokultaista sormusta rinnakkain näytti hyvältä, kahden kullan yhdistelmät vielä paremmilta. Onneksi liikkeessä vieraillessani korusuunnittelija Annette oli myös yhdistelmän kannalla, ja muistutti että minähän niitä sormuksia katselen lopun ikääni eikä kukaan muu. Tällä rohkaisulla uskalsin viimein vahvistaa kahden kullan yhdistelmän. Onneksi kotoa löytyi jo ennestään sekä puna-, kelta- että vihreääkultaa, joten sain rauhassa vertailla sävyjä omaa ihoa vasten vielä ennen lopullista värivalintaa. Lopulta punakullan pehmeys vei voiton, enkä ole joutunut kyseenalaistamaan valintaani.
Kaiken kaikkiaan täydet pisteet Annette Tillanderille kauniista koruista sekä mahtavasta asiakaspalvelusta! Viestittelymme hoidettiin pitkälti sähköpostitse, ja sain aina nopean ja sydämellisen vastauksen kaikkiin jahkailuihini, kysymyksiin ja pohdintoihin. Muutama pieni väärinymmärrys mahtui mukaan matkalle, mutta nämä tilanteet onnistuttiin pelastamaan ja homma hoidettiin aina tyylikkäästi. Sain todella hyvää palvelua niin kasvotusten, puhelimitse kuin sähköpostitsekin, ja sormusostoksista jäi todella positiivinen fiilis. Aivan varmasti palaan Annetten asiakkaaksi vielä tulevaisuudessakin.

Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Vain äärimmäisen onnellinen morsian!

11. kesäkuuta 2017

Juomien määristä

Häiden alkoholipolitiikka aiheuttaa keskustelua suuntaan jos toiseenkin, ja erityisesti hääryhmissä ja keskustelupalstoilla tunnelma kuumenee herkästi kun toisten valintoja ruoditaan vähän turhan kärkkäästi. Toivottavasti en tällä postauksella heitä itseäni bussin alle, vaan joku häiden alkoholipolitiikkaa miettivä saa tästä jotain irti.

Olen maininnut täällä jo aiemminkin, että meille ruoka ja juoma on korkealla mitä tulee häiden prioriteetteihin. Haluamme että sekä ruoka että juoma on hyvää, ja molempia on tarjolla riittävästi. Alkoholi kuuluu siis häissämme asioihin joihin olemme valmiita panostamaan. Kieltämättä tässä kohtaa huokaisimme helpotuksesta vaihtaessamme hääpaikan ravintolasta tilaan johon saa tuoda oman pitopalvelun ja ennen kaikkea omat juomat. Siitä kun ei pääse yli eikä ympäri, että Viron viinarallin kautta häiden budjetti pysyy aisoissa huomattavasti helpommin kuin ravintolahintaisia juomia ostellessa. Koska asumme itse ulkomailla, emme päässeet tätä klassikkoreissua toteuttamaan, vaan vanhempani ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi ja kävivät heittämässä keikan Suomenlahden yli. Muita vastaavaa suunnittelevia muistuttaisin myös siitä, että Viron alkoholiverotusta korotetaan tässä ihan lähitulevaisuudessa, eli tarkistakaahan missä välissä reissu kannattaa tehdä jos aiotte selvitä vanhoilla hinnoilla!
Mitä tulee häidemme alkoholitarjoiluun, alkumaljat ovat asia jonka kohdalla budjetti kärsii suurimman iskun. Olemme nimittäin molemmat suuria samppanjan ystäviä, ja hurjasta litrahinnasta huolimatta haluamme sitä tarjota hääpäivänämme. Tässä kohti onneksi O:n täti, jonka kanssa jaamme rakkauden tätä kuplajuomaa kohtaan, on luvannut avustaa kustantamalla useamman laatikon samppanjaa alkumaljoja ajatellen. Pakko sanoa että olemme äärettömän onnekkaita kaikesta tuesta jota läheisiltämme saamme!

Ruoan kanssa sen sijaan tarjoamme viiniä sekä vinkkaamme mahdollisuudesta olueen ruokajuomana. Ruokailuun valitsimme pulloviinejä jotka avataan pöytiin, ihan vain niiden helppouden takia. Ja rehellisesti, ovathan ne kiva lisä kattaukseen. Iltaa ja mahdollisia santsilaseja varten sen sijaan varasimme kolmen litran tönkkäviinejä, jotka jemmataan baarin taakse. Kyseinen baari aukeaa ruokailun jälkeen, ja sieltä löytyy viinien lisäksi mietoja juomia sekä cocktaileja. Baarimikko meillä on vielä haussa, eli suositukset alan keikkatyöläisistä ovat enemmän kuin tervetulleita!

Viron reissua varten yritimme laskeskella riittävän, muttei liiallisen määrän juomia. Pulloviinit hankimme ilmoittautumisten päätyttyä, jolloin selviää tarkemmin juhlijoiden määrä ja sitä kautta alkoholin menekki. Laskukaavana noin puoli pulloa viiniä per aikuinen ruokailun aikana, jonka jälkeen 1 juoma/tunti/aikuinen. Osa toki juo enemmän, osa vähemmän, eli eiköhän se siitä tasaannu. Ja jos jotain jää yli, niin varmasti ottajia löytyy.

Tässä siis vielä listattuna meidän häidemme alkoholipitoiset juomat:
  • Punaviini x5 3l tönkkä + xx pulloa
  • Valkoviini x3 3l tönkkä + xx pulloa
  • Roseeviini x1 3l tönkkä
  • Olut x10 lavaa
  • Siideri x5 lavaa
  • Lonkero x5 lavaa
  • Gin x4 pulloa
  • Vodka x3pulloa
  • Rommi x2 pulloa
  • Tequila x2 pulloa
  • Salmari x2 pulloa
  • Konjakki x3 pulloa
  • Amaretto x3 pulloa
  • Samppanja
Eiköhän näillä päästä jo pitkälle, mutta laskeskellaan ja tarkistellaan vielä uudelleen vieraslistan vahvistuttua!

8. kesäkuuta 2017

Kullan sävyjen yhdistäminen

Joskus lapsuudessani päähäni on vahvasti takoutunut ajatus siitä, että kahta eriväristä kultaa ei sovi yhdistää samassa asussa. Tällä ohjeistuksella on menty muutama vuosikymmen, kunnes poikaystävä meni ja valitsi valkokullan kihlasormuksen materiaaliksi. Yksiä korvakoruja lukuunottamatta kaikki muut koruni nimittäin ovat joko kelta- tai punakultaa. Koska kultakorut ovat kohtuullisen arvokkaita ja pidän kovasti myös kelta- ja punasävyisestä kullasta, en halunnut lähteä uusimaan koko korulipasta. Oli siis pakko alkaa opetella kullan eri sävyjen yhdistämistä.

Aloitin ihan pienestä: valkokultainen kihlasormus ja pienet punakultaiset nappikorvakorut. Valkokultainen sormus ja ohut keltakultainen rannekoru. Valkokultainen kihla ja siro punakultainen sormus oikeassa kädessä. Valitelin asiaa O:n aina tyylikkäälle tädille, joka ymmärsi täysin tämän pinnallisen ongelmani. Hän ratkaisi saman ongelman vuosikymmeniä sitten valitsemalla siron ja naisellisen rannekellon, jossa yhdistyy sekä hopean että kullan väriset metallit. Niinpä hän ehdottokin heti, että etsisin muutaman korun tai asusteen jossa yhdistyy tarkoituksella kaksi tai kolme eri sävyä. Jälkeenpäin ajateltuna tämä on tietysti ilmiselvä ratkaisu, mutten jotenkin nähnyt oman oravanpyöräni läpi.
Rihkamakoruja en valitettavasti uskalla herkästi reagoivan allergisen ihon takia käyttää, joten siirryin suosiolla tutkimaan valikoimaa kellojen ja arvokorujen kohdalla. Onneksi muutama helmi löytyikin, ja ongelma oli ratkaistu alta aikayksikön. Tässä kohta vuoden verran asian kanssa elettyäni olen itseasiassa ihastunut aivan täysin kaksivärisiin yhdistelmiin. Jopa siinä määrin, että valitsin lopulta vihkisormukseksi jotain aivan muuta kuin mätsäävää valkokultaa.. Kullan eri sävyjen yhdistäminen on juuri nyt kovin trendikästä, ja uskallan väittää että ympäristön suotuisalla myötävaikutuksella on ollut sormensa pelissä omien ajatusmallieni pehmenemiseen. Mielenkiinnolla jään seuraamaan jatkuuko eri metallisävyjen yhdistäminen vai onko tämä ohimenevä vaihe joka pian leimaa käyttäjänsä tietylle ajanjaksolle. Olisikin mielenkiintoista kuulla mitä mieltä muut ovat kullan eri sävyjen yhdistämisestä. Yay vai nay?

4. kesäkuuta 2017

Kuvausten satoa

Normaalisti melko kamerakammoisena ihmisenä halusin "harjoitella" kameran edessä olemista ennen hääpäivää. Siitä ilosta saimme kuvaajamme Susanna Nordvallin tänne eräänä toukokuisena viikonloppuna, ja napsimme loputtomalta tuntuvan määrän kuvia (ainakin jos sulhaselta kysytään). Saimme valmiit kuvat käsiimme muutama päivä sitten, ja näitä kuvia on sittemmin tullut selattua kerta jos toinenkin!

Sulhasen toiveesta yritän pitää hänen roolinsa blogin puolella melko vähäisenä, mikä kuvien kohdalla tarkoittaa sitä, etten ihan kaikkia suosikkejani pääse esittelemään teille. Tässä kuitenkin muutama makupala meidän ihanista kuvista!


 
Suosittelen ehdottomasti kihlakuvia tai muita yhteiskuvia myös muille hääpareille! Oli tosi kiva päästä työskentelemään hääkuvaajamme kanssa ja purkaa samalla jännitystä kuvattavana olemisen suhteen. Valmiita kuvia läpi käydessä opimme myös ihan uudella tavalla miltä kameran edessä näytämme, mikä toimii tai ei toimi meidän kohdallamme, ja millaisiin taikoihin ammattikuvaaja oikein pystyykään. 
Tässä välissä haluaisin myös sanoa suomalaisten morsianten puolesta sen, että on ihanaa miten aidosti onnellisia tuoreet avioparit ovat hää- ja kihlakuvistaan. Rapakon toisella puolella nimittäin tuntuu että monet pettyvät ja jopa yllättyvät aivan valtavasti huomattuaan ettei ammattikuvaaja muutakaan morsianta Pinterest-kaunottaren näköiseksi, tai edes hävitä omia epätäydellisyyksiä tai vaikka ohikulkijoita. Kyllä, meidänkin monen sadan kuvan satsista löytyy kaksoisleukoja, huonoa ryhtiä ja outoja ilmeitä. Ne ovat kuitenkin asioita, joita meidän täytyy työstää ihan itse. Sitäpaitsi, vaikkei osa näistä "huonommista" kuvista koskaan näkisi päivänvaloa, välittyy niistä silti ihania hetkiä ja paljon rakkautta. 
Kaiken kaikkiaan olemme äärimmäisen tyytyväisiä ratkaisuumme palkata ammattikuvaaja ikuistamaan näitä tärkeitä hetkiä. Tämän kokemuksen jälkeen kamerakammoinenkin uskaltaa hyvillä mielin ja jopa innoissaan päästää valokuvaajan häärimään ympärille hääpäivänämme.
 Ja ettei kenellekään jää epäselväksi: kuvista iso kiitos Susanna Nordvallille!

31. toukokuuta 2017

Kukista asiaa




Juhlapaikan koristelu ja erityisesti häiden kukat ovat herättäneet varsin ristiriitaisia tunteita. Kuten tiedätte, me asumme vakituisesti ulkomailla, mikä osaltaan rajoittaa koristehankintojen tekemistä ennakkoon, minkä lisäksi se on mietityttänyt myös kukka-asioiden kohdalla. Haluamme ehdottomasti aitoja kukkia niin kimppuun kuin vieheisiinkin, sekä mahdollisimman runsaasti vihreää ja vehreää myös juhlapaikalle. Tuntuu kuitenkin hullulta laittaa satoja euroja kukkiin jos ne joutuu nakkaamaan roskakoriin heti häiden jälkeen, kun me sekä puolet vieraistamme poistumme maasta. Näitä ajatuksia pyöriteltiin sekä kotona kaksin että floristin kanssa, ennen kuin pääsimme järkevältä tuntuvaan ratkaisuun.

Tässä vaiheessa kaikki varmasti palavat halusta kuulla miten ratkaisemme kukka-asiat.. Meidän morsiusseurueellemme tulee kaikille kimput, kun taas sulhaselle ja hääseurueen miehille sekä molempien isille vieheet. Sekä kimput että vieheet tulevat pyynnöstämme olemaan pienehköt. Tämä oli sekä oma toiveeni pienikokoisena morsiamena, että O:n ainoa vaatimus vieheen suhteen - ei mitään isoa eikä gerbera daisyä. Minua houkuttelee myös ajatus siitä, että hankkisimme kukka-aiheiset rintaneulat joltain suomalaiselta valmistajalta molempien äideille, kiitoksena avusta ja tuesta. Näiden lisäksi juhlapaikalle toivomme kukka-asetelmia pöytiin, sekä mahdollisesti ruukuissa yrttejä ja pieniä kukkia, jotka vieraat voivat lähtiessään napata mukaansa vieraslahjana.
Kukkien värimaailma on vielä hieman auki, ja tämä on osuus joka on jostain syystä tosi vaikea hahmottaa. Ollaan toivottu nimenomaan sitä vihreyttä, mutta mitä sen lisäksi? Morisusneitojen mekot ovat väriltään persikkaisen vaaleanpunaisia, kun taas poikien päällä tullaan näkemään tummansiniset puvut sekä sinisävyiset solmiot. Pitäisikö elokuun lopun kimpun vielä olla vaalea ja kesäisen raikas vai voiko silloin jo valita rohkeampia sävyjä ja syksyisempää fiilistä? Mikä sopii yhteen sekä morsiusneitojen että groomsmenien tyylin kanssa?

Postauksen kuvat on kaikki lainattu Hey Lookin nettisivuilta - kukat ovat heidän tekemiään, kuvat useamman kuvaajan käsialaa.

27. toukokuuta 2017

Jännittääkö naimisiinmeno?

Perhosia mahassa, ylimääräisiä sydämentykytyksiä, käsien tärinää.. Näiltä ja muilta jännitysoireilta ollaan täällä ainakin toistaiseksi vältytty mitä tulee häihin ja naimisiinmenoon. Voin nimittäin rehellisesti sanoa, että ei jännitä ollenkaan! Tokihan tässä on vielä useampi kuukausi aikaa ennen kuin pitäisi astella kirkon käytävää, joten saa nähdä joudunko perumaan puheeni vielä hääpäivän lähestyessä.
Tässä vaiheessa kuitenkin mieli on rauhallinen. Olemme seurustelleet viitisen vuotta, ja tunnemme toisemme kuin omat taskumme. Ollaan asuttu yhdessä, ollaan oltu etäsuhteessa, reissattu pitkin maailmaa, ja eletty niin arkea kuin juhlaakin. Jaamme samat arvot ja tulevaisuuden toiveet. Kuten varmasti jokaisella pariskunnalla, on meilläkin välillä huonompia päiviä, mutta eron mahdollisuutta ei ole koskaan jouduttu nostamaan pöydälle. Haluamme olla yhdessä, ja olemme valmiita tekemään töitä toimivan suhteen ja onnellisen perheen eteen. Naimisiin meneminen tuntuu luonnolliselta seuraavalta etapilta, ja odotamme molemmat innolla että pääsemme aloittamaan elämän avioparina, ja juhlistamaan tätä päivää yhdessä rakkaiden ystävien ja perheenjäsenten kanssa.

Itse hääjuhlan sujuminen on osuus joka jännittää ehkä hieman.Tarttuuko huntu kiinni kirkon käytävään, riittäähään ruoka ja juoma, mitä jos vessa meneekin tukkoon, miten ihmeessä saan illan päätteeksi hääpuvun pois päältä? Juhlat eivät onneksi aiheuta suurta stressiä, vaan häitä on ollut tosi kiva suunnitella ja järjestellä. Aina silloin tällöin pieni epätoivon puuska pääsee yllättämään, mutta toistaiseksi kaikki on lopulta järjestynyt parhain pän. Hyvillä mielin siis vedetään viimeiset kuukaudet!

Jännityksen puuttumiseen lienee osasyynä myös se, että tällä hetkellä meidän elämässä riitttää tohinaa. Minulla on parhaillaan menossa parin viikon loppurutistus gradun ja pakollisten kurssien parissa, jonka jälkeen hyppään uuteen firmaan, uuteen rooliin. Myös O lopetti vastikään edellisessä työpaikassaan, ja puuhaa jo täyttä häkää uusien haasteiden parissa. Lisäksi meillä on riittänyt vierailijoita tasaisena virtana huhtikuun alusta saakka, ja väkeä majoittuu meidän sohvallamme vielä pitkälle kesään. Nämä seikat selittänevät myös viimeaikoina hieman hiipuneen postailutahdin, mutta ei hätää, täällä ollaan ja homma jatkuu!

Mites siellä, joko jännittää?

19. toukokuuta 2017

Ilmeen päivitystä

Tarkkasilmäisimmät lukijat ehtivätkin ehkä jo huomaamaan, että blogin ilmeessä on tapahtunut pieniä muutoksia. Viisaampi olisi varmasti hoitanut kaikki blogin päivittämiseen liittyvät asiat yhdellä kertaa kuntoon, mutta ehei, ei tämä morsian. Täällä askarrellaan parempaa blogia pikkuhiljaa, pala kerrallaan.

Nyt on siis kyseessä tietenkin blogin ihastuttava uusi logo, josta kiitokset menevät taitavalle nuorelle valokuvaajalle ja graafikolle, Viola Minerva Virtamolle. Päätettiin jo alkuvuodesta tehdä hieman yhteistyötä ja suunnitella blogilleni uutta raikkaampaa ilmettä, ja sitä kautta parempaa lukukokemusta. Molempien työkiireiden johdosta projekti on hieman venynyt, mutta hiljaa hyvä tulee!

Blogin varsinainen ulkoasu tulee vielä kokemaan muutoksia tässä lähitulevaisuudessa, mutta hieman kärsimättömänä luonteena oli minun ihan pakko päästä jo päivittämään uusi kaunis logo eetteriin. Logo syntyi ammattilaisen käsissä muutaman epämääräisen selityksen, moodboardin ja sähköpostipohdinnan perusteella, enkä voisi olla tyytyväisempi! Logosta ja blogin yleisilmeestä päätettiin heti jättää pois kaikki hääkliseet, ja sen sijaan keskityttiin tekemään jotain yksinkertaista ja pohjoismaista pienellä hääripauksella. Uusi ilme näyttää ja tuntuu omalta, mikä tietenkin on kaikista tärkeintä.

Tässä teille vielä pieni esittely Violasta, taikurista blogilogon takana: 

"Olen itseoppinut graafikko ja valokuvaaja. Olen hankkinut molemmille aloille koulutusta vasta, kun olin jo työskennellyt molempien parissa. Oma intohimoni valokuvaukseen ja graafiseen suunnitteluun lähtee nimenomaan visuaalisuudesta. Kamera teknisenä laitteena ei siis ole intohimoni, vaan haluan tuottaa ja luoda jotakin upeaa, erilaista ja visuaalista – välineestä riippumatta. Rakastan tunnetta, kun saan luoda kauniita kuvia, taittoja ja videoita, jotka saavat ihmiset pysähtymään niiden ääreen. En ole koskaan halunnut määritellä ammattinimikettäni kovin tarkkaan tai rajoittaa tekemistäni, koska työskentelyni ei tosiaan lähde siitä että haluaisin tuottaa nimenomaan vain valokuvaformaattia tai vain sijoitella tekstejä InDesignissa. Lähtökohtanani on visuaalinen lopputulos ja siksi myös video on tullut hiljalleen mukaan valokuvauksen ja graafisen suunnittelun rinnalle, sillä se antaa taas uudenlaisia mahdollisuuksia ilmaista haluamiani asioita. Kaikista eniten tällä alalla olen saanut ja oppinut huikean inspiroivilta, avuliailta ja lahjakkailta ihmisiltä – ja toivon voivani inspiroida myös itse ympärilläni olevia ihmisiä. 

Visuaalisuuden ollessa näin tärkeä, on varmaankin aika oletettavaa että 90% töistäni keskittyy lifestyle-alalle, erityisesti kirjapuolelle. Olen kuvannut 9 ruokakirjaa, mm. Tomi Björckin Björckin Australia -kirjan. Niiden lisäksi olen kuvannut yhden sisustuskirjan, sekä suunnitellut layoutin 12 kirjalle. Näiden lisäksi olen kirjoittanut, kuvannut ja taittanut oman reseptikirjan Opiskelijabudjetilla. 

Tällä hetkellä kuvauksen alla on 4–5 kirjaa, esimerkiksi Vappu Pimiän uusi keittokirja, oma Vege Opiskelijabudjetilla -keittokirja ja muutama muu projekti joista en vielä uskalla mainita. Lisäksi juuri painoon ovat lähdössä Viena K:n ja Kaisu Joupin Eat Cake! -kakkukirja sekä unelmoinnin tärkeydestä kertova Suuria Unelmia -kirja, joiden molempien layoutit olen suunnitellut."

Violan työstämiä kirjoja löytyy lukuisista kirjakaupoista, minkä lisäksi kiinnostuneiden kannattaa ihan suoraan kysellä mikäli tarvetta löytyy vaikka logolle tai firman brändäykselle! Violan nettisivut ja lisää työnäytteitä löydät osoitteesta: www.violaminervavirtamo.com
Meidän yhteistyömme on sujunut mainiosti koko kevään ajan, ja suosittelen Violaa täydestä sydämestäni! Me jatkamme hommia vielä täällä kulisseissa, joten pitäkäähän silmät auki tulevien päivitysten varalle.

Miltä näyttää?

15. toukokuuta 2017

Sormukset - panostus vai pihistys?

Vihki- ja kihlasormuksiin liittyvää keskustelua on mielestäni ollut hirmuisen mielenkiintoista seurata. Sen lisäksi, että jokaisella on oma tyylinsä ja erilaiset korut, materiaalit, mallit ja yhdistelmät miellyttävät, tulee väkisinkin esille koruihin käytettävät summat. Jonkun mielestä on hulluutta laittaa tuhansia euroja vihki- tai kihlasormukseen kun kympeilläkin saa, toiset taas eivät mistään hinnasta tinkisi sormuksen kohdalla. Joku tykkää näyttävistä sormuksista tai stacking ringseistä, joku ei missään nimessä halua kuin yhden sormuksen.
Me kuulumme siihen ryhmään joka haluaa panostaa sormuksiin. Ne ovat lopulta puolison, kuvien ja muistojen lisäksi ainoat mitä häistä jää käteen (kirjaimellisesti). Me haluamme sormukset, jotka kestävät vuosikymmenten käyttöä, ovat klassiset, mutta kuitenkin jollain tapaa uniikit. Mies tuntee makuni todella hyvin, ja hän tekikin kihlasormuksen kohdalla ihan mielettömän hyvää työtä. Vihkisormukseni sen sijaan valitsin itse, eikä mies ole itseasiassa vielä edes nähnyt kyseistä kaunokaista. Täällä jo kuumeisesti odotellaan että saisin sormuksen kotiin! Minunhan piti saada vihkini Suomesta mukaani jo polttarireissulla vapun tienoilla, mutta liikkeessä sattuneen mokan takia joudun vielä hetken aikaa odottelemaan. Ei tässä onneksi mikään kiire ole, vähän malttamaton morsian vain.

Miehellä ei kihlasormusta ole ollenkaan, sillä Kanadassa tämä ei ole tapana. Vihkisormus toki hankitaan myös hänelle, mutta saa nähdä jääkö se miehellä päivittäiseen käyttöön. Mun puolesta saisi jäädä, koska onhan se vihkisormus ihan järjettömän seksikäs. Mutta toisaalta, eipä hän ole yhtään vähempää naimisissa vaikka sormus jäisi käyttämättä.
Mitä tulee sormusten materiaaliin, omalla kohdallani kulta oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Olen lapsuudessa saanut pysyvät traumat rihkamakoruista, sillä sain kerta toisensa jälkeen hyvin vahvan allergisen reaktion käyttäessäni rihkama- tai hopeakoruja. Jälkiviisaana uskaltaisin väittää että syypäänä oli nikkeli, mutta paha sanoa. Ei ole nimittäin noiden kokemusten jälkeen paljon tehnyt mieli alkaa testailla mistä ne iho-oireet alkavat! Mitä todennäköisimmin myös miehen sormus tulee olemaan perinteinen kultarinkula, mikäli hänen mielensä ei yllättäen sovitellessa muutu. Kullan lisäksihän nykyään on saatavilla esimerkiksi platinasta ja palladiumista ja muista kultaa kovemmista seoksista valmistettuja sormuksia, mutta ne eivät missään vaiheessa houkutelleet meitä vaihtoehtoina - varsinkaan sen jälkeen kun kuulin kauhutarinoita siitä, miten onnettomuustilanteessa näitä vahvoja sormuksia ei voida leikata poikki, vaan silloin joudutaan pahimmassa tapauksessa leikkaamaan koko sormi irti!
Hieman pohjustusta ajatuksiini ennen varsinaista sormusesittelyä. Kunhan nyt saataisiin vihkit kotiin saakka! Kuvituksena sovitettuja sormuksia, joista yksikään ei kuitenkaan ollut se sormus, vaikka kauniita ovatkin. Valitettavasti sovituskoot ovat aivan liian isoja minisormiini, mikä teki mallailusta hieman haastavaa. Suosittelen silti sormussovittelua kaikille, sillä vain niin pääsee testaamaan miltä sormukset oikeasti näyttävät yhdessä (tai erikseen).

Ovatko sormukset teille panostuksen vai pihistyksen kohde?

12. toukokuuta 2017

Valmiit hääkutsut

Viimeisetkin kutsut on saatu postin matkaan, ja nyt pidetään sormia ristissä että kaikki löytävät perille! Tämä on myös hyvä aika vilauttaa blogin puolella millaisiin kutsuihin lopulta päädyimme.

Emme innostuneet ollenkaan nettikauppojen valmismalleista, ja vaikka mielelläni leikkaan ja liimaan joulukortteja joka vuosi, näyttävät kätteni jäljet edelleen viisivuotiaan tekeleiltä - tämä rajasi kutsujen askartelun pois vaihtoehdoisa. Koska toiveissa oli jotain hyvin yksinkertaista, emme kokeneet tarpeelliseksi palkata ulkopuolista henkilöä suunnittelemaan kutsuja puolestamme. Päätimmekin siis lähteä luomaan jotain meidän näköistä yhdessä painotalon ja graafikkokaverin kanssa.
Ensimmäisenä askeleena hommassa oli suunnitella kutsujen tekstit. Koska häämme ovat kaksikieliset, jouduimme pyörittelemään kielivalintoja ja sanavalintoja jonkin aikaa. Lopulta päätimme painattaa kaksia erilaisia kutsuja: suomalaisille suomeksi, muille englanniksi.

Valmiiden tekstien kanssa otimme suunnaksi paikallisen perheomisteisen painotalon. Siellä meitä auttamassa oli vanha konkari, joka on painanut kutsuja ja muita paperituotteita samassa osoitteessa jo vuosikymmeniä. Valitsimme fontit, värit ja paperin, jonka jälkeen jäimme odottamaan koevedoksia. Ensimmäiset versiot saimme käsiimme noin viikossa, ja ne hyväksyttyämme lopulliset kutsut saatiin ihan muutamassa päivässä.

Varsinaisen kutsukortin lisäksi kuoreen liitettiin graafikkokaverin varta vasten meille suunnittelema kartta, jonka kääntöpuolelle painettiin viimeinen ilmoittautumispäivä. Monien suosiman hääinfon jätimme kirjekuoresta kokonaan pois, sillä olemme jakaneet infoa hotellikiintiöistä sun muusta sähköpostitse jo aiemmin, sekä tarjoutuneet auttamaan neuvoja kaipaavia. Luotamme siihen, että vieraat kyllä ymmärtävät kysyä jos jokin jää epäselväksi.

Kirjekuoret saatiin painajalta kaupan päälle, ja osoitteet kirjoitettiin kuoreen omin pikku kätösin. Postimerkeistä emme edes tiedä, sillä niiden liimausurakka jäi äitien kontolle. Postikulujen pienentämiseksi nimittäin taktikoimme ja lähetimme kutsut pakettina äideillemme Suomeen ja Kanadaan, josta he sitten laittoivat kuoret eteenpäin. Olemme niin kiitollisia näistä apukäsistä! On ollut ihana huomata miten läheisemme ovat olleet valmiita auttamaan niin isoissa kuin pienissäkin projekteissa!

Tälläistä siis lähti meidän vieraillemme. Nyt jäädään jännityksellä päivystämään ilmoittautumisia!

9. toukokuuta 2017

Fiilikset boudoir-kuvausten jälkeen

Instagramin puolella seuraavat saattoivatkin jo huomata, että viikonloppuna tällä pariskunnalla oli ohjelmassa jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Meidän ihana valokuvaajamme Susanna Nordvall nimittäin saapui kyläilemään Amsterdamiin, joten viikonloppuna tuli vietettyä tunti jos toinenkin kameran edessä. Nappailtiin yhteiskuvia meillä kotona sekä kaupungilla, minkä lisäksi sulhasen salilla viettämän parituntisen aikana ehdittiin salaa räpsiä myös vähäpukeisia kuvia tulevasta vaimosta.
Kirjoittelin jo alkuvuodesta ajatuksistani boudoir-kuvauksiin liittyen. Nimenomaan siitä lähtökohdasta, että olen normaalisti varsin kamerakammoinen, enkä todellakaan huvikseni kekkaloi (vähissä vaatteissa) huomion keskipisteenä. Asiaa hetken pohdittuani oli boudoir-kuvaukselle lopulta helppo sanoa kyllä, sillä Susannan kuville tyypillinen kaunis, luonnollinen ja jopa romanttinen tunnelma tuntui omalta ja tarpeeksi "kesyltä" meidän makuumme. Nyt siis vuorossa ajatuksia boudoir-kuvausten jälkeen.

Ensinnäkin, Susanna on aivan mahtava kuvaaja! Ohjeistusta ja kehuja sateli, eikä missään vaiheessa nolottanut tai iskenyt paniikki että tilanteesta olisi päästävä pois. Allekirjoittanut kyllä kikatteli vähän väliä ja meinasipa välillä vähän kädet täristä jännityksestäkin, mutta kaikkiaan kuvaukset menivät oikein mainiosti. Siitäkin huolimatta, että boudoir-kuvat otettiin heti ensimmäisenä aamutuimaan. Minua ei niinkään jännittänyt heittää vaatteita nurkkaan, vaan se, etten yhtään tiedä mitä tehdä, tai mitä jos kaikesta huolimatta näytän aivan kamalalta. Olin jo etukäteen ihan rehellisesti maininnut kuvaajalle siitä, että kameran edessä jännittää, minkä koen olleen hyvä idea. Kuvia räpsittiin ihan loputtoman monta, ja muutamien sneak peekien perusteella oli siellä ainakin jotain kivaa! Valmiita kuvia jään odottelemaan hyvillä mielin, pienellä jännityksellä tietysti!
Boudoir-kuvien lisäksi me kuvailtiin myös parikuvia meillä kotona, mikä oli itseasiassa melkein jännittävämpää kuin ne varsinaiset huomenlahjakuvat! Varsinkin siinä vaiheessa kun piti hypätä sänkyyn vähissä vaatteissa ja olla söpöjä ja rakastuneita kuvaajan keikkuessa sängynlaidalla (tai parhaillaan meidän päällä). Kuvaajan päästäminen noinkin intiimiin tilanteeseen oli samaan aikaan outoa ja hauskaa. Oltiin kuitenkin rohkeita ja mukana täysin avoimin mielin. Seurattiin kiltisti Susannan ohjeita, mutta uskallettiin myös avata suu jos joku ei tuntunut hyvältä.

Kaiken kaikkiaan viikonlopun kuvaussessioista jäi tosi positiiviset fiilikset! Suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin niin pari- kuin boudoir-kuvauksiakin. Tältä pohjalta on helpompi lähteä hääpäivään kun tietää jo mitä odottaa hääkuvaajalta, ja siinä sivussa saa viettää laatuaikaa rakkaan kanssa, lopputuloksena on ihania yhteiskuvia, ja jotain kaunista huomenlahjaksi!

Tämän postauksen kuvat ovat kaikki Susannan käsiäalaa, vaikkeivät meidän kuvauksistamme. Pientä esimakua siitä mitä tulevan pitää kuitenkin. Palataan vielä aiheeseen valmiiden kuvien kanssa!

5. toukokuuta 2017

Negatiiviset tunteet

Hääryhmiä seuratessa ei voi olla huomaamatta valtavaa negatiivisten tunteiden määrää joka keskusteluissa velloo. Rahan puutetta voivotellaan, vieraslistan kokoaminen ja kutsumattomat vieraat ahdistavat, oma kroppa ei kelpaa muttei myöskään toisen tekemä meikki tai kampaus, muiden mielipiteet ahdistaa, oikean väristen lautasliinojen löytäminen aiheuttaa itkupotkuraivareita. Erityisesti ulkopuoliselle nämä tuskastelun aiheet kuulostavat aivan järjettömiltä, ja kyllähän sitä aina välillä itsekin tulee mietittyä että miten näin pienestä asiasta saa muodestettua maailmanlopunluokan ongelman.

Häissä on lopulta kuitenkin tärkeintä se, että rakkaat ihmiset pääsevät paikalle ja hääpari naimisiin. Se, että ruokaa ja juomaa riittää tulee hyvänä kakkosena, ja muut jutut ovat vain bonusta. Tämä tiivistää aika hyvin meidän hääsuunnittelumentaliteetin. Naimisiin päästään ilman tuolihuppuja tai kakunkoristettakin, eikä rehellisesti kukaan varmastikaan muista oliko kutsuissa monogrammi tai viinipulloissa itse tehdyt etiketit. Tottakai toivon, että jokainen saisi tuotua mukaan häihin juuri niin paljon hääparin omia juttuja kuin mahdollista, ja että juhlien järjestämiseen saisi apua läheisiltään. Yritetään kuitenkin rakkaat morsiamet muistaa, että vaikka omat häät olisivat mielessä 24/7, eivät ne aina ole muiden mielessä. On ihan ok, että kaasot eivät muista häämatkakohdettanne tai vapaaehtoisesti ilmoittaudu monen tunnin askartelutuokioon vuotta ennen häitä (tosin, ehdottakaapa vaikka viininmaistelua niin johan alkaa kiinnostuneita ilmaantua). Toisaalta, on myös ihan ok pyytää apua ja suoraan ilmoittaa jos jossakin mättää. Ne ovat teidän juhlanne - eivät vanhempienne, sukulaistenne tai bestistenne. Teidän.

Häähumussa helposti unohtuu se perimmäinen syy juhlien järjestämiseen kun pikkujutut ja yksityiskohdat ottavat vallan. Siksi tekeekin välillä hyvää istua alas ja rauhassa miettiä miksi häät järjestetään. Miksi menette naimisiin, mitä rakastatte toisissanne. Kertokaa ihmeessä sille puolisollekin miksi hän on maailman ihanin ja rakkain ihminen.

Rakkaudentäyteistä viikonloppua ♥

2. toukokuuta 2017

Polttariviikonloppu

Vappuviikonloppuna juhlittiin tämän morsiamen polttareita, ja nyt kun pahimmasta väsymyksestä on toivuttu, on heti aika purkaa mahtava viikonloppu myös blogin puolelle. 

Ensinnäkin, sain tiedon polttareiden ajankohdasta jo huhtikuun alussa, kun posti toi mukanaan mysteeripaketin. Niinpä osasin pakata laukkuni oikeaan aikaan ja suunnilleen varustautua polttariviikonloppuun. 
Polttarit alkoivat kun tytöt lennättivät minut Amsterdamista Helsinkiin, josta jatkoimme iltaa kohti vielä Espoon puolelle. Meillä oli vuokrattuna asunto, jossa koko porukka majoittui tuon viikonlopun. Perjantai-iltana kilisteltiin kuplivalla, askarreltiin tälle anti-DIY morsiammelle "Team Bride" paidat, katsottiin hääleffoja ja kokkailtiin herkkuja.
Lauantai alkoi kattavalla aamupalalla ja jatkui ilmajoogalla. Joogaa olen harrastanut jo usemman vuoden, mutta ilmajooga oli uusi kokemus! Ja mielelläni lähtisin uudestaankin, niin kivaa liinoissa roikkuminen ja jooga-asentoihin vääntäytminen ilmassa oli! Matkapahoinvoinnista kärsiville tai muusta keikkumisesta huonovointisille ei kyllä voi suositella, kuten meidänkin porukastamme muutama joutui toteamaan - tai sitten edellisillan kuohuvat tekivät tepposet.. Joogan jälkeen jatkoimme lounaalle ja leikkien pariin, jonka jälkeen ohjelmassa oli morsiussauna. Saunaan kuului koristeet, havujen päällä istumista ja morsiustaika jos toinenkin. Tytöt olivat ottaneet selvää mitä kaikkea perinteiseen morsiussaunaan kuuluu, joten saunottaminen hoidettiin karjalaisin menoin modernien tilojen puitteissa. En joutunut juoksemaan saunaa ympäri, mutta kananmunista, jauhoista ja suolasta sain osani!  



Sunnuntaina aamiaisen jälkeen juhlien teema vaihdettiin vappuun (ja allekirjoittaneen synttäreihin, joskin synttärikakku syötiin jo lauantaina). Lähdettiin katsomaan Mantan lakitusta ja lakkipäiden merta. Illasta muualla asuvat suuntasivat kotia kohti, kun taas me Helsingin tyttöjen kanssa pidettiin vielä rääppiäiset viikonlopun tähteillä. 

Maanantaiaamuna oli taas aika hypätä koneeseen ja suunnata kohti kotia ja arkea. Ihana että tytöt olivat huomioneet toiveeni polttareihin liittyen, ja nähneet hurjasti vaivaa suunnitellessaan ja järjestäessään ihanan viikonlopun! On mulla vaan parhaat ystävät! Kiitos koko porukalle vielä kerran!!