21. marraskuuta 2016

Kaksikielisessä kodissa

"Rakas, do you want some kahvia?"
"Se on talvi! Let's turn the talvivalo on!" 

Tässä huushollissa sekakielisiä lauseita viljellään varsin ahkerasti. Mies ei vielä osaa suomea, mutta opettelee kovalla innolla, sana kerrallaan. O:n sanavarasto on jo melko hyvä, joskin tuntuu että mieleen jäävät paremmin ne vähemmän hyödylliset sanat.. Tällä hetkellä mieheltä irtoaa hellittelynimien lisäksi varsin sujuvasti muun muassa eläinten, kasvien ja ruokien nimiä, minkä lisäksi numeroissa päästään pariinkymmeneen. Tämänhetkisiin lempisanoihin - joita hoetaan aina kun vain mahdollista - lukeutuvat muun muassa "appelsiinimehu", "moikkeliskoikkelis" ja "kiitti". Kielioppi ja lauseiden muodostaminen sen sijaan tuottaa vielä hankaluuksia, mutta yksinkertaisia lauseita osataan ulkoa ja niitä käytetään ahkerasti: "yks glögi, kiitos".
Harmi vain että näin ulkomailla asuessa suomen kieltä ei oikein pääse käyttämään eikä harjoittelemaan muualla kuin kotona. Suomessa vieraillessamme O ottaakin ilon irti opettelemalla lukuisia uusia sanoja ja käyttämällä niitä aivan kaikkialla, niin perheeni kanssa kuin vaikka kahvilan kassallakin. Aina vietettyämme aikaa Suomessa saan huomata miten huimasti miehen kielitaito kehittyy kun kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja puhumista pääsee harjoittelemaan niin paljon kuin sielu sietää. 

En millään muista miten tai milloin aloimme ujuttamaan suomalaisia sanoja keskusteluihin, mutta jotenkin ne ovat eksyneet mukaan. En ole missään vaiheessa vaatinut mieheltä suomen kielen opiskelua, vaan hän on itse ollut innoissaan oppimassa uutta kieltä. Itseasiassa mies on meistä kahdesta ollut se, joka on ajoittain huolissaan siitä miten joudun aina puhumaan pelkkää englantia. Onneksi oma kielitaitoni on sillä tasolla, etten ole enää pariin vuoteen kokenut englannin puhumista tai kuuntelemista mitenkään vaikeaksi tai väsyttäväksi. Nykyään myös kielestä toiseen hyppääminen onnistuu aika luontevasti, joskin välillä kyllä suomen kielestäni kuulee ettei sitä ihan päivittäin tule puhuttua. Olen kuitenkin ollut tosi otettu siitä, miten O aina muistaa ottaa minut huomioon myös kieliasioissa - oli kyse sitten englannin sanojen selittämisestä tai suomen kielen opettelusta.

Saa nähdä puhutaanko meillä vielä joskus suomea kotikielenä.

2 kommenttia:

  1. Mun piti sulle jo tuohon edelliseenkin postaukseen kommentoida, että on kyllä aivan nappivalinta tämä uusi nimi ja ulkoasukin on todella toimiva ja käyttäjäystävällinen! Pelkkää plussaa siis minulta! :)

    Ja ah, tässä postauksessa oli aivan hurjan paljon tuttuja juttuja! :--D Meillä ei hirveästi tosin sekakieltä puhuta (melkein koko aika puhutaan englantia, välillä vaihdetaan suomeen kun Charles haluaa sitä harjoitella. Muuten tosiaan mennään pitkälti englannilla kotona, oman kodin seinien ulkopuolella sitten "pakostakin" pitää vaihtaa suomeen :)

    Omassa kielen kehityksessä on ehkä melko luonnollisestikin kehitystä, mutta tietyissä asioissa teen yhä edelleen aina vaan niitä samoja virheitä, kuin ihan alussakin :-D Toisaalta, kadenssi on ottanut mielettömän ison harppauksen eteenpäin ja sanasto kasvaa melkoisesti ihan jo kotioloissakin. On tää kyllä vaan rikkaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva kuulla (positiivista) palautetta! Omille jutuille kun tulee helposti jossain määrin sokeaksi..

      Mä en itseasiassa henkilökohtaisesti tykkää sekakielen käytöstä. Siinä tulee helposti tosi laiskaksi kielen suhteen! On nimittäin paljon helpompaa käyttää ensimmäisenä mieleen tulevaa sanaa sen sijaan että hetken miettisi oikeaa sanaa oikealla kielellä, tai yrittäisi keksiä synonyymiä. En jaksa uskoa että tälläinen huijaaminen on pidemmän päälle hyväksi kenenkään kielitaidolle! Voin toki olla aivan väärässäkin, mutta tälläisiä ajatuksia itsellä aiheeseen liittyen :)

      Joo oman kielitaidon kohdalla kyllä huomaa sekä kehitystä että niiden samojen vanhojen virheiden toistamista! Mikä siinä onkin ettei tietyt jutut millään meinaa pysyä päässä :D

      Poista