29. marraskuuta 2016

Rillipöllön elämää - naimisiin silmälaseilla vai ilman?

Ilman laseja on sokea kuin lepakko. Tai en ehkä ihan, mutta siltä aina välillä tuntuu.
Ensimmäiset silmälasini sain jo ala-asteella, ja monta vuotta selvisinkin pelkillä rilleillä tai ihan vain reilusti ottamalla lasit pois päästä tilanteissa joissa rikkoutumisen riski oli suuri. Vasta muutama vuosi sitten siirryin käyttämään aktiivisesti myös piilolinssejä. Arkena valitsen edelleen lasit useammin kuin piilolinssit, ihan vain siksi että aamuseitsemältä ei aina vain jaksa alkaa säätämään temppuilevien piilareiden ja unisten silmien kanssa. Salaa ehkä vähän myös siksi, että kuvittelen näyttäväni vanhemmalta ja fiksummalta rillit päässä.. Etenkin nyt, kun vihdoin hankin uudet lasit pari viikkoa takaperin! Käytän kuitenkin piilareita säännöllisen epäsäännöllisesti, enimmäkseen urheillessa ja juhliessa.

En ole missään vaiheessa kokenut piilolinssejä ihan järjettömän epäkäytännöllisiksi tai epämukaviksi. Ainoastaan uidessa ja suihkussa käydessä tuntuu etteivät ne millään tahdo pysyä siellä missä pitäisi. Tottakai se ottaa aikansa että tekniikan oppii, ja kyllähän ne silmät alkavat kuivua siinä vaiheessa kun piilarit ovat olleet silmissä koko pitkän päivän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin koen piilolinssit ihan näppäriksi.

Hääpäivänä aionkin luottaa piilolinsseihin. Syitä tälle on monia: meikki ja kampaus pääsevät oikeuksiinsa, ei tarvitse niin stressata siitä, onkohan koruja ja asusteita nyt liikaa tai lentääkö lasit päästä jonkun halatessa innokkaasti. Hääkuvia vuosikymmenten kuluttua katsellessa olisi myös suotavaa että huomio kiinnittyisi muuhunkin kuin rillimuodin muuttumisen päivittelyyn. Eli piilareilla mennään jos mitään kummempaa ei satu. Saatan tosin heittää myös lasit johonkin kassiin, ihan varmuuden vuoksi!

Millä linjoilla muut laseja tarvitsevat ovat? Rillit vai piilarit juhlissa?

25. marraskuuta 2016

Ekologisuus häissä

En koe olevani mitenkään pahimmanlaatuinen viherpiipertäjä, mutta pyrin arjessa parhaani mukaan kierrättämään ja uusiokäyttämään. Parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen olen saanut myös miehen ymmärtämään etteivät pahvit kuulu roskikseen ja pullot raahataan kaupan palautuspisteeseen vaikkei yhtään huvittaisi.

Ei siis liene yllättävää, että myös häiden suhteen haluan toimia ekologisesti. Yritetään jätettää kertakäyttöiset jutut minimiin, hankitaan häärekvisiittaa käytettynä, ja panostetaan sellaisiin asioihin joille löytyy käyttöä myös häiden jälkeen. Yllättävän monessa vaiheessa hääjärjestelyitä tarjoutuu mahdollisuus valita ekologisen ja vähemmän ekologisen vaihtoehdon välillä. En tuomitse kenenkään valintoja, ja myönnän, että varmasti itsellänikin olisi tässä parantamisen varaa. Hyvän mielen saa kuitenkin pienilläkin teoilla, ja haluankin haastaa kaikki miettimään vaihtoehtoja niin häähankinnoissa kuin arjessakin. Halusinkin kertoa miten meidän juhlissamme orgaanisuus tulee näkymään - ehkä joku saa tästä inspiraatiota tai ideoita myös omiin suunnitelmiin.
kuva                                                      
kuva
Kuten hääpukupostauksessa jo kerroin, ostin oman pukuni käytettynä. Samoin toimin myös hunnun kanssa. En näe mitään syytä väkisin hankkia pukua uutena, kun niin monella morsiamella on myynnissa vähälle käytölle jääneitä, kauniita ja hyväkuntoisia pukuja. Tässä säästää luonnon lisäksi myös rahaa, sillä käytetyn puvun saa huomattavasti edullisemmin kuin uuden (kiinakauppojen kopioista en edes aloita, voitte halutessanne kysyä aiheesta enemmän alan ammattilaisilta). Vielä en osaa sanoa laitanko hääpukua tai huntua myyntiin tai muuten kiertoon häiden jälkeen - paljon riippuu molempien kunnosta sekä omista fiiliksistä juhlien jälkeen. Mies puolestaan oletettavasti hankkii uuden puvun, mutta klassinen tumma puku saa aivan varmasti useamman käyttökerran vielä tulevaisuudessa.

Save the Date -kutsut lähetettiin sähköisesti, mutta viralliset kutsut ja hääinfo tulee tipahtamaan ihan oikeaan postilaatikkoon. Kutsujen ja muiden paperituotteiden kohdalla voisi miettiä esimerkiksi kierrätyspaperin käyttöä. Rehellisesti täytyy myöntää, että me emme ole vielä edes ajatelleet varsinaisia kutsuja, eli saa nähdä mihin ratkaisuun tämän kohdalla päädytään.

kuva
Juhlien koristeet ja kaikki mahdollinen härpäke pyritään lainaamaan tutuilta, vuokraamaan tai ostamaan käytettynä. Ajatuksena meillä tosin on ihan vain yksinkertaisesti koristeltu juhlapaikka, eli tämän osuuden pitäisi olla toteutettavissa kohtuullisen pienellä vaivalla. Juhlien jälkeen toki kaikki mahdolliset pullot ja tölkit raahataan kierrätykseen, samoin kuin roskat viedään niille tarkoitettuihin laatikoihin. Jos jotain hankittua on mahdollista laittaa eteenpäin niin mielellämme näin teemme.

Ruoan suhteen suositaan jo arjessakin lähiruokaa ja luomua, joten jos vain mahdollista, tätä toivotaan löytyvän myös häämenustamme. Viinin alkuperää tai orgaanisuutta tuskin syynätään kovin tarkasti, vaikka sitäkin voisi toki miettiä. Kattaukseen toivotaan oikeiden astioiden lisäksi kankaisia lautasliinoja servettien sijaan - yhtä paljon ekologisuuden kuin juhlavuudenkin vuoksi.

Tälläisiä suunnitelmia meillä. Onko muilla samankaltaisia tai täysin eriäviä ajatuksia häistä ja ekologisuudesta?

23. marraskuuta 2016

Miksi 2017?

Hääpäivän valintaan vaikuttaa moni seikka, joista vain osaan voi itse vaikuttaa. Vuoden valintaan vaikuttaa vahvasti elämäntilanne, ja eri vuodenajoilla on kaikilla omat plussat ja miinukset. Myös tärkeä päivämäärä tai vaikka juhlapaikan varauskalenteri saattavat olla asioita jotka lopulta määrittävät milloin häitä tanssitaan. Haluaisinkin hieman avata miksi me sanomme tahdon (vai I do?) juuri tiettynä päivänä.
 
Meillä ei ole pohjalla vuosikausien kihlausta vailla tietoa häiden ajankohdasta, vaan hääpäivää alettiin miettiä heti kosinnan jälkeen. Suurpiirteinen idea ajankohdasta saatiin muodostettua aika nopeasti, ja  noin kuukautta myöhemmin päivämäärä oli lyöty lukkoon ja kirkko varattu.
Me menemme naimisiin ensi kesänä, elokuun viimeisenä lauantaina. Jos ihan totta puhutaan, niin toivoin alunperin kauniita lumisia talvihäitä. Koska alkutalvi 2017 tuntui kuitenkin tulevan vähän liian nopeasti (tosin nyt kun miettii, niin hyvin oltaisiin ehditty) ja 2018 taas oli niin kovin kaukana, valittiin lopulta ajankohdaksi loppukesä. Ajatukseen loppukesän häistä talven sijaan on jo totuttu, ja kieltämättä kesähäissä on paljon hyviä puolia: valoisat illat, nenä ei hohda punaisena pakkasesta, ja moni vieraista ehtii vielä järjestää lomansa niin että pääsee osallistumaan. Suomen säästä ei koskaan tiedä, mutta sääjumalille on esitetty varovainen toivomus kauniista ja lämpimästä elokuusta!

Vuoteen 2017 liittyy myös häiden kannalta hauska yksityiskohta, sillä samana vuonna juhlitaan myös isovanhempieni 50. hääpäivää, sekä omien vanhempieni 25. hääpäivää. Pidämme siis perinteitä yllä ja jatkamme kaavaa menemällä mekin tuolla 25 vuoden intervallilla naimisiin! 

Toivottavasti en nyt tuota pettymystä kertomalla että mitään mystistä valitsemaamme päivämäärään ei kuitenkaan liity. Silloin nyt vain sattui olemaan haluamamme kirkko vapaana ja vuodenaikakin miellytti. Tulevina vuosina tuo päivämäärä sitten onkin sitäkin merkityksellisempi!

21. marraskuuta 2016

Kaksikielisessä kodissa

"Rakas, do you want some kahvia?"
"Se on talvi! Let's turn the talvivalo on!" 

Tässä huushollissa sekakielisiä lauseita viljellään varsin ahkerasti. Mies ei vielä osaa suomea, mutta opettelee kovalla innolla, sana kerrallaan. O:n sanavarasto on jo melko hyvä, joskin tuntuu että mieleen jäävät paremmin ne vähemmän hyödylliset sanat.. Tällä hetkellä mieheltä irtoaa hellittelynimien lisäksi varsin sujuvasti muun muassa eläinten, kasvien ja ruokien nimiä, minkä lisäksi numeroissa päästään pariinkymmeneen. Tämänhetkisiin lempisanoihin - joita hoetaan aina kun vain mahdollista - lukeutuvat muun muassa "appelsiinimehu", "moikkeliskoikkelis" ja "kiitti". Kielioppi ja lauseiden muodostaminen sen sijaan tuottaa vielä hankaluuksia, mutta yksinkertaisia lauseita osataan ulkoa ja niitä käytetään ahkerasti: "yks glögi, kiitos".
Harmi vain että näin ulkomailla asuessa suomen kieltä ei oikein pääse käyttämään eikä harjoittelemaan muualla kuin kotona. Suomessa vieraillessamme O ottaakin ilon irti opettelemalla lukuisia uusia sanoja ja käyttämällä niitä aivan kaikkialla, niin perheeni kanssa kuin vaikka kahvilan kassallakin. Aina vietettyämme aikaa Suomessa saan huomata miten huimasti miehen kielitaito kehittyy kun kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja puhumista pääsee harjoittelemaan niin paljon kuin sielu sietää. 

En millään muista miten tai milloin aloimme ujuttamaan suomalaisia sanoja keskusteluihin, mutta jotenkin ne ovat eksyneet mukaan. En ole missään vaiheessa vaatinut mieheltä suomen kielen opiskelua, vaan hän on itse ollut innoissaan oppimassa uutta kieltä. Itseasiassa mies on meistä kahdesta ollut se, joka on ajoittain huolissaan siitä miten joudun aina puhumaan pelkkää englantia. Onneksi oma kielitaitoni on sillä tasolla, etten ole enää pariin vuoteen kokenut englannin puhumista tai kuuntelemista mitenkään vaikeaksi tai väsyttäväksi. Nykyään myös kielestä toiseen hyppääminen onnistuu aika luontevasti, joskin välillä kyllä suomen kielestäni kuulee ettei sitä ihan päivittäin tule puhuttua. Olen kuitenkin ollut tosi otettu siitä, miten O aina muistaa ottaa minut huomioon myös kieliasioissa - oli kyse sitten englannin sanojen selittämisestä tai suomen kielen opettelusta.

Saa nähdä puhutaanko meillä vielä joskus suomea kotikielenä.

19. marraskuuta 2016

Muutoksia blogissa

Kouluhommia vältellessäni ja työjutuista inspiroituneena innostuin tänä aamuna hääräämään blogin kanssa. Projekti eteni siihen pisteeseen, että vaihtoon meni niin blogin nimi kuin ulkoasukin. Pari juttua jäi vielä kesken, joten hommat jatkuvat kaikessa hiljaisuudessa kunhan joutoaikaa lohkeaa.

Sitten selittelyiden pariin. Ensinnäkin, blogin alkuperäinen nimi alkoi tökkiä jo alkumetreillä, kun huomasin etten nyt kuitenkaan ollut ihan niin uniikki lumihiutale kuin olin blogia perustaessani kuvitellut. Internetin syövereistä löytyi lukemattomia muitakin (tulevia) rouvia, joten ajatus paremmin mieleenjäävästä ja kuvaavammasta nimestä jäi kypsymään.

Miksi sitten Nordic Wife? Monen vuoden ulkosuomalaisuuden aikana oma identiteettini pohjoismaalaisena on vain vahvistunut. Olen äärimmäisen ylpeä juuristani, kulttuuristamme ja kotimaastani. Odotan myös innolla että minusta tulee rakastamani miehen vaimo. En koe vaimon roolia mitenkään ahdistavaksi tai vanhanaikaiseksi, vaan pikemminkin päinvastoin. Siinä missä en nuorempana tiennyt haluanko koskaan esimerkiksi lapsia, on minulle aina ollut selvää, että vielä jonakin päivänä minusta tulee vaimo. Näiden kahden seikan lisäksi nimipäätökseen vaikutti se, että haluan kirjoittaa jatkossa myös muustakin kuin häistä. En ole aivan varma alanko kirjoittaa muista aiheista enemmänkin jo nyt vai vasta häiden jälkeen, mutta joskus tulevaisuudessa aivan varmasti. Pohdin myös englanniksi kirjoittamista, mutta epäilen, että monelle tämänhetkiselle lukijalle suomi on huomattavasti helpompi ja ehkä mieluisampikin kieli lukea. Toisaalta suomeksi kirjoittaminen on itsellenikin hyvää harjoitusta, varsinkin kun suurin osa muista jutuista tulee hoidettua englanniksi. Kenties voisin lisätä pienen pätkän englantia postausten loppuun?

Ulkoasusta ei ole sanottavana mitään sen ihmeempää, toivottavasti tämä näyttää muidenkin silmään nyt paremmalta! Voi sitä riemua kun parin tunnin tutkimisen jälkeen keksin  miten saan muokattua pohjaa enemmän omannäköiseksi ja pääsen eroon muutamista koodipätkistä sotkematta koko sivustoa.

Mitäs tykkäätte? Kaikki kommentit ja palaute on enemmän kuin tervetullutta!

Seuraa minua Bloglovin'in kautta

18. marraskuuta 2016

Alkoholi juhlissa

Meidän häissämme tarjotaan alkoholia.

Moni tuntuu pähkäilevän alkoholitarjoilua ihan loputtomiin, mutta meidän kohdallamme tätä ei tarvinnut kahdesti miettiä. Me nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta, ja haluamme tarjota molempia myös hääjuhlassa. Alkoholitarjoilusta huolimatta uskomme ja toivomme että aikuiset ihmiset osaavat pitää järjen päässään, eivätkä vedä ihan järjettömiä övereitä.
Meidän häissämme alkoholia tullaan tarjoilemaan hääparin kustannuksella läpi juhlan. Alkumaljoja varten varataan samppanjaa, ruoan kanssa viiniä, sekä loppuillalle vielä lisäksi mietoja juomia ja drinkkitarpeita. Kuten sanottu, emme aio vahtia kenenkään juomista, vaan jokainen juokoon sen verran kuin hyvältä tuntuu. Aiemmissa perhe- ja kaveripiirin juhlissa emme ole törmänneet ongelmiin alkoholin käytön kanssa, emmekä usko että kukaan vieraistamme on tälläkään kertaa tulossa juhliin vain kiskoakseen juomia kaksin käsin. Tiedostan kyllä että etenkin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti ajatus "enemmin överit ku vajarit", mutta toivotaan kaikki osaavat käyttäytyä. Häihin kuitenkin kuuluu aika oleellisesti niin paljon muutakin kuin avoimesta baarista nauttimista.

Toki myös alkoholittomia juomia tullaan juhliin varaamaan runsaasti. Holittomat drinkit olisivat kivoja, tosin näiden kysyntä taitaa loppujen lopuksi olla usein aika vähissä - tämä siis vielä mietinnässä. Juomapuolella halutaan ehdottomasti huomioida myös vieraat jotka eivät alkoholia nauti, sekä ne, jotka kaipaavat drinkkien välillä ihan vain lasin vettä tai limua (suosittelen lämpimästi aivan kaikille). Etenkin jos hääpäivälle sattuu lämmin keli, on tärkeää pitää nesteytys kunnossa!
Suurin osa häävieraistamme tulee olemaan aikuisia ihmisiä, mutta myös muutamia lapsiperheitä on kutsuttujen joukossa. Lapset ovat juhliimme tervetulleita, emmekä halua rajoittaa heidän läsnäoloaan millään lailla. Perheelliset varmasti tietävät itse parhaiten miten myöhään lasten kanssa on sopivaa juhlia, tai onko lapsenvahti kenties parempi idea. Lopullisen vieraslistan selvittyä otamme toki parhaamme mukaan huomioon niin isot kuin pienetkin vieraat, niin juomien kuin muunkin suhteen.

Laskutoimituksia ja arvioita tarvittavista määristä ei olla vielä tehty, mutta varmasti jossain välissä tähänkin perehdytään. On siis syytä olettaa että aiheeseen palataan blogissakin vielä tulevaisuudessa.

16. marraskuuta 2016

Hääkuntoon

"Wedding diet" on ollut meidän vakiovitsi jo ties miten pitkään. Aina kun toinen edes vihjailee, että voitaisi yritettää syödä terveellisemmin ja liikkua säännöllisemmin, on hyvä hetki alkaa kyselemään ollaanko me nyt sitten häädietillä. Tätä on harrastettu oli häitä tiedossa tai ei. Nyt on kuitenkin tiedossa ne tärkeimmät, eli omat häät, ja myönnettäköön, että kyllä täälläkin vähän yritetään katsoa mitä syödään ja kuinka paljon. Tosin hyvin rennolla otteella.
Ollaan molemmat normaalipainoisia aikuisia, eli mitään superdiettiä tai laihdutusta ei ole tiedossa. Miehen kohdalla ennemminkin päinvastoin, sillä hän on luonnostaan hoikka, mutta haluasi hieman lisää lihasmassaa. Tavoitteena on lähinnä syödä ja liikkua monipuolisesti, ei niinkään häiden takia, vaan siksi, että pidemällä tähtäimellä halutaan pysyä terveinä ja hyväkuntoisina. Ei sillä, että kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä hääpäivänään..
Tässä huushollissa mistään ei kieltäydytä täysin, vaan yritetään pitää kohtuus kaikessa. Omalta osaltani suurimpina haasteina on lisätä vihreää aterioihin ja vähentää sokeristen herkkujen (=suklaan) syömistä, sekä lisätä hikiliikuntaa viikkoihini. Ennen Amsterdamiin muuttoa olin aktiivinen joogailija ja lenkkeilijä, mutta elämäntilanteen muututtua liikunta on jäänyt taka-alalle. Tosin nykyään hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin, kun portaita saa rampata ylös-alas sekä kotona että töissä, ja työ-, koulu- ja kauppamatkat kuljetaan joko pyörällä tai kävellen. Kävin itseasiassa jo tutustumassa yliopiston vieressä sijaitsevaan kuntosaliin, mutta töiden alun tuomien aikataulumuutosten takia salijäsenyys jäi vielä hankkimatta. Ja rehellisesti ehkä vähän myös siksi, että jooga ja jumppatunnit houkuttelevat enemmän kuin yksin salilla hikoilu.. Mutta eiköhän tämä tästä vielä saada polkaistua kunnolla liikkeelle!
Loputtomien saliselfieiden sijaan kuvituksena pari räpsyä yhdeltä tämän kesän vaellukselta. Kohde oli St John's, Newfoundland, Canada.

// EDIT: Salikortti hankittuna ja eka treeni tehty, ai että on lihakset jumissa! 

13. marraskuuta 2016

Ajatuksia vihkisormuksen valinnasta

Me ei olla vielä edes käyty sovittelemassa vihkisormuksia, joten tämä postaus on ihan puhtaasti omien ajatusten kartoittamista ja spekulointia.

Ihastelen kihlasormustani edelleen päivittäin, joten selvää on, että O teki nappivalinnan sormusta hankkiessaan. Itseasiassahan hän suunnitteli tämän sormuksen yhdessä kultasepän kanssa, eli kyseessä on uniikkikappale, vaikkei se ehkä kuvista sen suuremmin näykään. Sormukseen piiloutuu muutama merkityksellinen yksityiskohta, jotka on päätetty pitää ihan vain omana tietonamme. Emme missään vaiheessa ennen kosintaa keskustelleet sormuksista tai mieltymyksistä, joten onni on mies, jolla on visuaalista silmää, hyvä maku, ja joka tuntee tulevan vaimonsa ajoittain paremmin kuin tämä itse. En voisi olla tyytyväisempi sormukseeni.
Vihkisormuksen suhteen sen sijaan ovat ajatukset vielä hieman hukassa.

Ohut, yksinkertainen vihkisormus olisi klassinen valinta, ja toisi tasapainoa kimalluksen rinnalle. Toisaalta taas mietityttää olisikohan se kuitenkin liian tylsä ja turvallinen valinta? Vanhempieni vieraillessa luonamme sovittelin myös isoisovanhempieni keltakultasormuksia, ja vaikka ajatus niiden käyttöön ottamisesta kiehtoo, on idea toistaiseksi jätetty hautumaan. Miksikö? Siksi, että en ole aivan varma kahden erivärisen kullan yhdistämisestä, minkä lisäksi isoisovanhempien sormukset on jossain vaiheessa juotettu yhteen - ja muutenkin jo elämää nähneet - eli ihan sellaisenaan niitä ei voisi käyttää. Osaava kultaseppä tosin varmasti osaisi auttaa tässäkin asiassa.
Toinen vaihtoehto vihkisormukseksi olisi toinen rivi timantteja tämän nykyisen kaveriksi.  Ajatus hieman houkuttelee tätä harakkaa, mutta toisinaan vähemmän on enemmän. Varsinkin kun kihla jo itsessään kimaltelee varsin kiitettävästi. Tosin esimerkiksi ohut rivitimanttisormus olisi myös perinteinen valinta, jonka kanssa ei voi mennä kovin pahasti metsään. Rivitimanttien lisäksi olen ihastellut myös pitsireunaisia ja illusion-tyyppisiä sormuksia, mutta niiden suhteen mietityttää kyllästyykö erikoisuuteen, ja mitäs jos sormus ei enää muutaman vuoden päästä sovikaan omaan tyyliin tai makuun. Vihkisormuksen olisi kuitenkin suotavaa kestää ja miellyttää vuosikausia.

Sormuskaupoille on siis ehdottomasti jossain vaiheessa lähdettävä, että pääsee sovittelemaan muutamia eri malleja ja näkee miltä sormukset ihan oikeasti näyttäisivät yhdessä. Valitettavasti netistä löytyvät kuvat eivät aina vastaa todellisuutta, eivätkä kaikki sormukset vain käy yhteen vaikka kuinka haluaisi. Saa siis nähdä mitä vasempaan nimettömään lopulta tullaan pujottamaan.

10. marraskuuta 2016

Mitä kuuluu Amsterdamiin?

Oikean elämän kiireiden takia blogit ovat viime viikkoina jäänee tavallista vähemmälle, mutta eiköhän tästä pikkuhiljaa palailla hieman aktiivisemmin myös blogimaailman pariin. Häistä höpisemisen sijaan ajattelinkin hieman avata hiljaisuuden syitä, ja kirjoitella pienen tilannekatsauksen siitä, mitä kuuluu Amsterdamiin.
Ensinnäkin, kaikista suurin syy tähän hiljaiseloon on, että aloitin uudessa työssä! Tällä hetkellä siis käyn luennoilla kahtena päivänä viikossa, teen töitä kolmena päivänä ja viikonloppuisin vielä kirin kouluhommia ajan tasalle. Opiskeluiden loppuun saattaminen on edelleen prioriteettilistan kärjessä, mutta meillä on luentoja kuitenkin niin vähän, että päätin hakea töitä opiskelun oheen. Löysin ihan vahingossa mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen ja haastattelurumban jälkeen vieläpä sain hakemani paikan! Olen duunista todella innoissani, työtehtävät vaikuttavat mielenkiintoisilta ja työkaverit mukavilta. Uusiin rutiineihin opettelu varmasti vie vielä jonkin aikaa, mutta eiköhän elämä tästä kohta taas asetu raiteilleen.
Töiden alun lisäksi toinen oleellinen syy hiljaisuudelle on ollut se, että O on taas kaupungissa! Mies joutuu edelleen lentämään Amsterdamin ja Toronton väliä muutaman viikon välein, mutta ihanaa päästä taas pian siirtymään kahdesta kodista yhteisen katon alta. Seuraavan reissun jälkeen pitäisi Toronton kodin olla tyhjillään, ja kaikki tavarat kannattuna joko uuteen kotiin tai varastoon.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ollaan vihdoin kunnolla asetuttu nykyiseen asuntoomme. Ollaan siivottu, järjestelty kotia, hankittu kaikenlaista tarpeellista sekä seikkailtu uudessa naapurustossa ja kaupungissa ihan urakalla. Asumme tällä hetkellä ihan Amsterdamin keskustassa punaisten lyhtyjen kulmalla. Kieltämättä naapurusto ei ole se kaikista mieluisin, mutta ihana asunto ja keskeinen sijainti kompensoivat sopivasti, joten eiköhän me täällä viihdytä vallan mainiosti. Sitä paitsi, Amsterdam on loppujen lopuksi aika pieni kaupunki, jossa pyörä kuljettaa minne tahansa alle puolessa tunnissa.
Tälläistä tänne. Mites jatkossa, kiinnostaako lukea hääjuttujen lisäksi matkustelusta, ulkomailla asumisesta tai vaikka ihan vain meidän arjesta?