4. lokakuuta 2016

Vihille kirkossa

Mies ilmoitti jo pari vuotta sitten ensimmäisellä yhteisellä Helsingin reissullamme että me muuten mennään vielä joskus naimisiin Tuomiokirkossa. Jaahas, asia selvä.
Lensimme Suomeen pari päivää kihlauksen jälkeen, ja Saimaalla vietetyn viikon jälkeen ehdimme viettää muutaman tunnin myös Helsingissä aamujunan ja iltapäivälennon välissä. Siellä päädyimme jotenkin kummasti ihastelemaan myös Tuomiokirkkoa, ja itseasiassa ensimmäistä kertaa pääsimme kirkkoon sisälle asti. Mies oli edelleen sitä mieltä että tässä on meidän vihkikirkko.

Tässä vaiheessa alkoi allekirjoittaneelle jo nousta tuskanhiki ohimolle, sillä vaikka ajatus oli ihana, oli matkassa pari mutkaa: 1) Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, 2) Tuomiokirkko on yksi Suomen suosituimmista vihkikirkoista, ja 3) Kuten kaikki aiheeseen perehtyneet tietävät, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan vihkiaikabingo käy kuumana jo toukokuussa - me ylipäätään kihlauduttiin vasta kesäkuun lopulla.. Yritin esittää nämä faktat myös kaksilahkeiselle, mutta mies ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Meidän suvusta ei kukaan oikein taida kuulua kirkkoon, vaikka ollaankin siskoni kanssa oltu pienestä asti mukana seurakunnan leireillä ja kerhoissa ja ties missä. Kävin kuitenkin aikoinani rippikoulun (koska kaikki muutkin), jolloin minut myös kastettiin että sain osallistua konfirmaatioon muun ryhmän mukana. Lopulta kuitenkin erosin kirkosta muutettuani ulkomaille, koska koin ettei kirkolla ole minulle oikein mitään annettavaa. Niinpä häiden ja kirkollisen vihkimisen tullessa ajankohtaiseksi tuskailin kirkkoon kuulumisen ja kuulumattomuuden kanssa muutaman viikon ennen kuin laitoin liittymispyynnön vetämään kirkkohäiden toivossa. Kirkkoon liittyminen häiden takia jakaa ihmiset kahteen leiriin, ja ihan ymmärrettävästi. Voin rehellisesti sanoa että päätös ei ollut helppo, vaan jouduin todella punnitsemaan haluanko ja voinko seisoa kirkossa "Jumalan silmien edessä" jos en itsekään oikein tiedä mihin uskon. Loppupeleissä asian ratkaisi se, että kirkkohäät ovat O:lle kovin tärkeät. 

Kirkko toivotti eksyneen lampaansa tervetulleeksi noin viikko liittymispyynnön lähettämisen jälkeen, mikä oli ensimmäinen askel kohti kirkollista vihkimistä. Seuraava askel oli soitto seurakunnan toimistoon. Seitsemän tunnin aikaeron ja rajallisten aukioloaikojen takia jouduin heräämään kukonlaulun aikaan soittellakseni virastoon ja kyselläkseni vapaiden vihkiaikojen perään. Olin ihan varma että kirkko on jo buukattu täyteen, mutta väärässä olin! Emme olleet lyöneet hääpäivää lukkoon ennen kirkon varaamista, mutta toiveissamme oli elo-syyskuun vaihde 2017. Vapaina olevien vihkiaikojen perusteella, yhden unenpöpperöisen keskustelun jälkeen päädyimme valitsemaan elokuun viimeisen lauantain, ja kello 16 alkavan vihkimisen.

Miehen kirkkoon kuuluminen on vielä hieman auki, mutta tarkoituksena on että hänkin liittyy kirkkoon vielä ennen häitä. Ei kuitenkaan Suomessa eikä varmaankaan edes ev.lut. kirkkoon, mutta kuten sanottu, tämä osuus on vielä työn alla.

Kuten huomaatte, matkalla alttarille on osunut muutama mutka, mutta lopputulos on se, että me tosiaankin ollaan menossa naimisiin Helsingin Tuomiokirkossa ensi kesänä!

Kuvat eivät nyt ihan vastaa sesonkia, mutta sattuivat olemaan ainoat mitä koneelta tähän hätään löytyi, joten näillä mennään.

2 kommenttia:

  1. Vihkiminen on varmasti upea Tuomiokirkossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihan mielettömän kaunis kirkko! Ja varmasti turistivieraatkin löytävät paikalle :D

      Poista