18. lokakuuta 2016

Ikäero suhteessa

Meillä on sulhasen kanssa ikäeroa kuusi vuotta. Ei mitenkään tavattoman paljon, mutta sen verran että aina silloin tällöin joku kokee tarpeelliseksi kommentoida asiaa.

Aivan suhteen alkuaikoina varsinkin kommentteja sateli kohtuullisen usein, mutta nykyään enää harvakseltaan. Silloinkin ne ovat lähinnä hyväntahtoista vitsailua kavereiden tai perheen suunnalta. Nyt kihlautumisen jälkeen ollaan (tai minä varsinkin) saatu kuulla paljon enemmän kauhisteluita siitä, miten me nyt näin nuorena naimisiin. Nämä kommentit tosin tulevat useimmin tuntemattomilta tai puolitutuilta, sillä häiden aikaa ikää meillä on mittarissa 25 ja 31. Asiaan varmasti vaikuttaa se, että molemmat näytetään nuoremmilta kuin olemme, mutta kyllähän se välillä vähän tökkii, kun ei tosiaan olla niin nuoria että kauhistelulle olisi tarvetta.


Arjessa meidän ikäero ei juurikaan näy. Korkeintaan sen verran että itse vielä opiskelen, kun taas mies on ollut vakituisesti töissä jo monta vuotta. Ja ehkä silloin kun puhutaan vaikka lapsuuden lempiohjelmista tai -kirjoista, joskin nämä menevät kulttuurierojen piikkiin vähintään yhtä usein kuin ikäeronkin. Myönnettäköön että suhteen alkuaikoina olin huomattavasti lapsellisempi kuin nykyään - ihan ymmärrettävästi, sillä tavatessamme olin muutamaa kuukautta vaille 20. Parissa vuodessa on kummasti ehtinyt aikuistua, ja varmasti tuo mies on asiaan vaikuttanut.

Kaiken kaikkiaan olemme O:n kanssa tosi samanlaisia, tykätään samoista jutuista eikä tapella juuri koskaan. Halutaan elämältä samoja asioita, ja ollaan toistemme parhaita ystäviä. Julkista söpöilyä ei olla koskaan harrastettu, mutta kaksin ollaan niin ällörakastuneita ettei mitään rajaa. Melkein hävettää myöntää että ollaan ihan oikeasti jouduttu ottamaan projektiksi harjoitella julkisesti pussailua että osataan sitten hääpäivänä!

4 kommenttia:

  1. Aa, taas kerran todella hyvä teksti!

    Mä tunnistan tuosta monta kohtaa itsekin. Mekin ollaan tavattu nuorina ihan ensimmäisen kerran (hah - mä en ole ollut edes kuuttatoista silloin... Apua) ja nyt mulla on itselläni ikää 28 (1988), Charles puolestaan täytti tänä vuonna 35 (1981). Meillä taas on ollut niin päin, että kukaan ei ole oikeastaan koskaan tätä hirveästi kommentoinut, ovat varmaan vaan tottuneet.

    Toisaalta, mä oon aina ollut jollakin tapaa pikkuvanha ja Charlesilla sitten taas on aina ollut sitä pilkettä silmäkulmassa. Ehkä se selittää asioita taas omalta osaltaan :) Mutta, ihana kyllä lukea siitä, että muillakin on vähän enemmän ikäeroa kuin vaan vuosi tai pari! Mä en toisaalta esimerkiksi arjessa itse näe oikeastaan mitenkään meidän kahden ikäeroa - ollaan kuitenkin molemmat "tarpeeksi vanhoja" ymmärtämään toistemme tyhmäilyt ja kasvettu jollain tapaa toisiimme kiinni :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän on pitkä historia! Olisi kiva kuulla jossain vaiheessa miten olette tavanneet (vai onko mulla mennyt tämä tarina ihan ohi?)!

      Kiva kuulla miten muut ovat kokeneet nämä vähän isommat ikäerot! Aika tutulta kuulostaa myös teidän meno :)

      Poista
  2. Meillä on ollu samaa kuittailua, ennen enemmän ja nyt taas ku häät tulossa nii lisääntyny.. Mä oon -89 ja Mika -82, eli seittemän vuotta ikäeroo, mikä ei mun mielestä oo enää täysikäsenä oikeestaa yhtää mitään. Mikakin on nii nuoren näkönen ja mä välillä vähän täti-ihmisen näkönen kuulemma et joskus menee iät toistepäin kun se tulee puheeks :D Kyl mä itekin ihmettelen jos ikäero on yli kymmenen vuotta jos ollaan alle 50w mut kuitenkin - ikä on vaan numero ja se on jokaisessa parisuhteessa heidän oma asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, useammankaan vuoden ikäero ei aikuisilla näy eikä tunnu oikein missään! Ja aivan tasan jokaisen oma asia!

      Poista