30. lokakuuta 2016

Teema ja värit

Kanssamorsiamet ja varsinkin Kanadan puolen sukulaiset ovat ahkerasti tivanneet meiltä häiden teemasta ja teemaväreistä, koristeista, kutsuista, pukukoodista ja ties mistä jo heti kihlauksesta ilmoitettuamme. Yritäpä siinä sitten änkyttää vastaukseksi että meillä ajatuksena on ollut lähinnä se, että mennään naimisiin ja jatketaan sitten hyvillä bileillä.

Näillä ajatuksillä mennään edelleen. Juhlista pyritään saamaan rennot mutta arvokkaat, ilman turhaa pönötystä. Iltapukuja me ei keneltäkään vaadita, mutta toivotaan ettei kovin moni nyt ihan farkuissakaan eksy paikalle. Kaupunkihäät tulevat varmasti näkymään jossain määrin myös koristeissa ja juhlien luonteessa, eli DIY övereitä ei ole tiedossa, vaan kukkia ja muuta yksinkertaista pientä kivaa. Pyritään tuona viikonloppuna hieman esittelemään Suomea, Helsinkiä ja pohjoismaita ylipäätään ulkomailta saapuville vieraille, eli ehkä skandinaavisuutta voisi pitää jonkinlaisena teemana.
Värien suhteen pysytään oletettavasti aika neutraalilla linjalla: vaaleaa sinisen ja vihreän sävyillä vahvistettuna. Sekä häiden värimaailma että teema varmasti tarkentuvat vielä juhlapaikan vahvistettuamme, sillä tällä hetkellä meillä on vaihtoehtoina kaksi hyvin eri tyyppistä paikkaa. Juhlapaikka kuitenkin vaikuttaa yllättävän paljon moneen juhlien osa-alueeseen, että suurempia päätöksiä sekä hankintoja tehdään vasta lopullisen paikan valinnan jälkeen.

Tälläisillä ajatuksilla meidän häitä on jokatapauksessa lähdetty työstämään, saa nähdä mihin sitten lopulta päädymme!

25. lokakuuta 2016

Bridal entourage

Meidän hääseurueeseen kuuluu kaikkiaan viisi aivan upeaa naista. Kaikki erilaisia, kaikki aivan ihania.

Kaasonani tulee toimimaan vuotta nuorempi pikkusiskoni. Soittaessani siskolleni ja kertoessani kihlauksesta ensireaktio oli lievästi hämmentynyt - uutiset kuultuaan luurin päässä oli pitkä hiljaisuus, jota seurasi "oho.. onnea". Muutama minuutti puhelun lopettamisen jälkeen siskolta tuli tekstari "Mä oon sit kaaso (?)". Jep, näin on siskokulta. Eipä tätä sen kummemmin tarvinnut pohtia kun sisko itse pyysi itsensä kaasoilemaan.

Morsiusneidoiksi puolestaan suostuivat kolme parasta ystävääni ylä-aste/lukio ajoilta, ja neljäntenä rakas ystäväni johon tutustuin viettäessämme molemmat lukion jälkeen välivuotta au paireina Luxemburgissa. Kaikkien näiden neljän kanssa ollaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti yhteydessä vaikka välimatkaa olisi kuinka paljon, ja aina kun nähdään tuntuu juttua riittää aivan loputtomasti, eikä tunnu missään vaikkei oltaisi nähty ikuisuuksiin.

Mitä näiltä kaasoilta ja morsiusneidoilta sitten odotetaan? No ennen kaikkea hyvää huumoria, pitkää pinnaa, sekä ajatuksia, ideoita ja mielipiteitä niin hyvistä kuin huonoistakin ehdotuksista. Toisinaan tyttöjä tarvitaan kartoittamaan Helsingin parhaita paloja turisteille esiteltäväksi, toisinaan kuuntelemaan kun mies ei tajua. Hääpäivän lähestyessä kaasolle ja morsiusneidoille varmasti löytyy tehtävä jos toinenkin, tärkeimpänä tietysti pitää hyvää huolta mahdollisesti hyperventiloivasta morsiamesta. On aivan mahtavaa tietää että elämässä on upeita, kauniita naisia jotka ovat valmiita aivan kaikkeen, oli se sitten hiusten kiinni pitämistä vessanpönttöä halaillessa, tuntikaupalla maailman parantamista, tai sitä, että kaikesta kiukuttelusta huolimatta edelleen jatketaan samaa matkaa vaikka toisen naama kuinka tympisi.

En voisi kuvitellakaan parempaa porukkaa rinnalleni naimisiin mennessä.

20. lokakuuta 2016

Häävalssi

Hääparin ensimmäinen tanssi on hääperinne jota ei olla missään vaiheessa edes harkittu skippaavamme. Kanadalaiselle puoliskolle tuli täysin uutena tietona että suomalaissa häissä tuo tanssi on nimenomaan valssi eikä mikä tahansa nojailubiisi. Noin kaksi sekuntia asiaa mietittyään mies ilmoitti että maassa maan tavalla, kyllä hänestä parkettien partaveitsi juhliin mennessä kuoriutuu.

Joten, meidän häissä tullaan näkemään perinteinen häävalssi. Pikkaisen vielä joudutaan treenaamaan ennen suurelle yleisölle esiintymistä, mutta uskon vahvasti että selvitään kunnialla. Minulla on pohjalla niin vanhojen tanssit kuin vuosikausien tanhumenneisyys, kun taas miehellä on ymmärrystä musiikin päälle vaikka paritanssit ovatkin jääneet vähemmälle. Luultavasti saisin tarpeen vaatiessa miehen ylipuhuttua myös tanssikurssille, mutta jos nyt aloitellaan ihan vaan kotona villasukissa valssaamalla.

Minkä biisin tahtiin tämä ensimmäinen valssi sitten tanssahdellaan? Oletettavasti valitaan jotain perinteistä ja suomalaista, mistä johtuen minulle on annettu aika vapaat kädet valssin valinnan suhteen. O haluaa kuulla pari vaihtoehtoa ja kuulemma myös käännöksiä lyriikoista pitäisi tarjota. Ollaan musiikin suhteen yleensä aika samoilla linjoilla - häämusiikin suhteen vielä tavallista enemmän - joten veikkaisin että aika helposti päästään yhteisymmärrykseen. Omana ykkössuosikkinani tällä hetkellä on Maijan ja Jannen häävalssi, joskin taidetaan aloittaa harjoittelu hieman hitaampitempoisella kappaleella.

Luulen että ensimmäistä tanssia seuraa muutama muukin valssi, joilla saadaan molempien vanhemmat ja muukin tanssitaitoinen väki lattialle. Valssien jälkeen sitten vähän menevämpää musiikkia, jonka valinnasta vetovuoron ottaa joku muu!

18. lokakuuta 2016

Ikäero suhteessa

Meillä on sulhasen kanssa ikäeroa kuusi vuotta. Ei mitenkään tavattoman paljon, mutta sen verran että aina silloin tällöin joku kokee tarpeelliseksi kommentoida asiaa.

Aivan suhteen alkuaikoina varsinkin kommentteja sateli kohtuullisen usein, mutta nykyään enää harvakseltaan. Silloinkin ne ovat lähinnä hyväntahtoista vitsailua kavereiden tai perheen suunnalta. Nyt kihlautumisen jälkeen ollaan (tai minä varsinkin) saatu kuulla paljon enemmän kauhisteluita siitä, miten me nyt näin nuorena naimisiin. Nämä kommentit tosin tulevat useimmin tuntemattomilta tai puolitutuilta, sillä häiden aikaa ikää meillä on mittarissa 25 ja 31. Asiaan varmasti vaikuttaa se, että molemmat näytetään nuoremmilta kuin olemme, mutta kyllähän se välillä vähän tökkii, kun ei tosiaan olla niin nuoria että kauhistelulle olisi tarvetta.


Arjessa meidän ikäero ei juurikaan näy. Korkeintaan sen verran että itse vielä opiskelen, kun taas mies on ollut vakituisesti töissä jo monta vuotta. Ja ehkä silloin kun puhutaan vaikka lapsuuden lempiohjelmista tai -kirjoista, joskin nämä menevät kulttuurierojen piikkiin vähintään yhtä usein kuin ikäeronkin. Myönnettäköön että suhteen alkuaikoina olin huomattavasti lapsellisempi kuin nykyään - ihan ymmärrettävästi, sillä tavatessamme olin muutamaa kuukautta vaille 20. Parissa vuodessa on kummasti ehtinyt aikuistua, ja varmasti tuo mies on asiaan vaikuttanut.

Kaiken kaikkiaan olemme O:n kanssa tosi samanlaisia, tykätään samoista jutuista eikä tapella juuri koskaan. Halutaan elämältä samoja asioita, ja ollaan toistemme parhaita ystäviä. Julkista söpöilyä ei olla koskaan harrastettu, mutta kaksin ollaan niin ällörakastuneita ettei mitään rajaa. Melkein hävettää myöntää että ollaan ihan oikeasti jouduttu ottamaan projektiksi harjoitella julkisesti pussailua että osataan sitten hääpäivänä!

16. lokakuuta 2016

Häiden kukat

Aivan kuin hääpukujenkin kohdalla, myös kukkien valinnassa morsian hukkuu helposti loputtomaan virtaan toinen toistaan kauniimpia kimppuja, vieheitä, kruunuja, ja asetelmia.Yritä siinä sitten päättää mitä omiin häihin hankitaan, ja ennenkaikkea pysyä siinä päätöksessä!
 
Minulla on alusta saakka ollut ajatuksissa rento morsiuskimppu. Tiiviksi palloksi tarkasti asetellut kukat eivät vain tunnu oikealta vaihtoehdolta kun kantaja on huoleton huithapeli. Kukkien lajien suhteen sen sijaan ei ole vaatimuksia, vaan mielelläni otan mitä ikinä onkaan sesongissa, sekä luotan ammatti-ihmisten asiantuntemukseen. Omassa toivekimpussani olisi runsaasti vihreää, vaaleita kukkia ja ehkä jotain sinistä. Tosin pakko myöntää, että olen nähnyt niin monta mielettömän kaunista kimppua kaikissa mahdollisissa väreissä että tämän suhteen mieli saattaa muuttua vielä kymmeniä kertoja ennen häitä.. Kuitenkin, näin pienikokoisena naisena morsiuskimpun olisi suotavaa olla siro, sillä tarkoituksena ei ole piileskellä kukkapuskan takana. Tämä on ihan puhtaasti järjellä ajateltu päätös, sillä olisihan iso, rehevä kukkakimppu ihan mielettömän ihana. Tai kukista koottu kruunu, mutta se ei tällä kertaa oikein passaa mekkoon, sijaintiin eikä juhlan luonteeseenkaan.
Sulhaselle sekä muulle miesväelle on tulossa vieheet, morsiusneidoille mietinnässä ovat kukat ranteeseen tai hiuksiin. Tyttöjen kanssa tultiin siihen tulokseen, että kimput hääseurueella tuskin olisivat kovin käytännölliset, ja todennäköisesti unohtuisivat jonnekin heti vihkimisen jälkeen - jos ei jo sitä ennen. Lisäksi logistiset ongelmat (mm ulkomailla asuminen ja häämatka toivottavasti heti häiden jälkeen) huomioon ottaen ei ole järjen hiventäkään hankkia hurjaa määrää kukkia kun ei ole minne niitä laittaa juhlien jälkeen, eikä roskiinkaan raaskisi heittää.
Ideaalitilanne olisi siis löytää ammattilainen, jolta saataisiin hääseurueen kukat kohtuulliseen hintaan ja lisäksi hankkia pöytiin laitettavaksi muutamia kukkia. Budjetista riippuen pöytäkukat voisi myös hankkia ihan vain kaupasta tai puutarhasta. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä tai ideoita kukkien suhteen, laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin viestiä!

14. lokakuuta 2016

Hääkengät

Pari edellistä postausta on keskittynyt ns vakaviin aiheisiin, joten heitetääs välillä hömpän puolelle. Halusin nimittäin kirjoittaa niinkin tärkeästä asiasta kuin kengistä. Ja erityisesti hääkengistä.
Hääkengistä minulla on ollut visio jo hyvän aikaa, mutta täytyy myöntää että muutaman kerran omia ajatuksia on sittemmin tullut kyseenalaistettua. Olen nimittäin vannonut O:lle jo aikoja sitten että menen naimisiin Louboutinit jalassa. Ainoa mutta tässä suunnitelmassa on se, että nehän eivät hyvällä tahdollakaan ole mitenkään maailman mukavimmat kengät.

Sain Louboutinin nudet Pigallet O:lta synttärilahjaksi muutamia vuosia sitten. Ihan mielettömän kauniit kengät, jotka ovat ehtineet nähdä jo monet juhlat. Ikävä kyllä viimeistään loppuillasta (tai aamuyöstä, miten sen nyt ottaa) jalkoja särkee niin että tietää vielä seuraavanakin päivänä juhlineensa koroissa. Tosin siinä vaiheessa kun jaloillaan ollaan oltu jo pitkän työpäivän verran, alkavat kengät kuin kengät tuntua ikäviltä. 
                                                                     kuva                                                                                                kuva
Omalla kohdallani korot ovat ainoa vaihtoehto hääkengiksi, sillä ne tuovat pituuden (jota allekirjoittaneella on vajaa 160cm sulka päässä) lisäksi mukavasti ryhtiä ja itsevarmuutta. Matalat kengät tuntuvat liian arkisilta alttarille asteluun, olivat ne kuinka kauniit tai kimaltavat tahansa. En kuitenkaan halua viettää omaa hääpäivääni huonosta kenkävalinnasta kärvistellen, joten vaihtokengät tulevat kulkemaan mukana.

Korkojen suhteen pohdin parhaillaan mennäkkö vanhoilla kengillä, vai irtoaisikohan budjetista ihan hirveän paljon rahaa uusiin kenkiin? Ehkä sinisiin sellaisiin? Jos perustelisin kenkähankinnan sillä, että ne jäisivät varmasti käyttöön myös häiden jälkeen? Hmm..
Entäs ne vaihtokengät? Jos minulla olisi laittaa useampi satanen kertakäyttöisiin kenkiin, Minna Parikan puputennarit olisivat ihanat. Mutta en edes yritä uskotella itselleni että niille tulisi käyttöä häiden jälkeen - pienikokoisena baby facenä pupun korvilla varustetut tennarit veisivät viimeisetkin uskottavuuden rippeet arjessa. Sen sijaan harkinnassa ovat Tomsit tai ehkä Sam Edelmanin ballerinat jossain kivassa värissä. Molemmat vaihtoehdot ovat testattu ja hyväksi havaittu, eivätkä ne varmasti jäisi hyllylle pölyttymään juhlien jälkeenkään.

Kuten huomaatte, idea on, toteutus vaan on vielä vaiheessa!

11. lokakuuta 2016

Hääbudjettiriihi

Viime aikoina on tullut pyöriteltyä budjettia jos toistakin, ja koska häät nyt tuppaa olemaan melkoisen suuri menoerä, yritettiin me vähän näihin juhliin meneviä rahojakin laskeskella. Täytyy myöntää että meidän budjettikeskustelu ei päätynyt mihinkään tiukkaan summaan, vaan ennemmin pyrittiin vetämään niitä kuuluisia suuria linjoja. Eli siis noin suurpiirteisesti mietittiin mihin sitä rahaa oikein menee, kuinka paljon, ja mistä tarvittava summa kerätään kasaan.

Heti hääbudjettiriihen avauksessa törmäsimme ehkä hieman odottamattomaan kulttuurieroon, jolla saatiinkin sitten keskustelu avattua varsin positiiviseen sävyyn. Saatoin nimittäin naurahtaa ääneen kun mies huokaisi helpotuksesta alustavaa budjettia sovittaessa: mehän ei todellakaan olla laittamassa yli 40k:ta häihin. Rapakon takana tälläiset summat ovat melko normaaleja, mutta jotenkin tuntuu että hyvin harva suomalainen on valmis laittamaan monia kymmeniä tuhansia euroja häihin. Ei vain meillä kummallakaan ollut tullut mieleen että häiden hintalapun kohdalla saattaisi tulla kulttuurieroja vastaan.
Suurista menoeristä meillä ehdottomasti isoin tulee olemaan ruoka ja juoma. Juhlat pidetään mitä todennäköisimmin ravintolassa, mikä tarkoittaa helppouden lisäksi sitä, että me maksamme kaikesta ravintolahinnat. Tykätään molemmat niin hyvästä ruoasta kuin juomastakin, joten tästä mielellämme myös maksamme. Lisäksi alusta asti selvää on ollut se, että baari on koko illan auki meidän piikkiimme.

Bändiä meille ei tule, ja DJ:n hommiinkin mahdollisesti saadaan miehen kaveri. O on varmasti innolla mukana soittolistojen tekemisessä, ja koska oma kiinnostukseni muusiikkia kohtaan on aivan minimaalista sai mies vetovastuun tästä osuudesta. Musiikin kohdalla siis säästetään kuluissa.

Valokuvaajasta on väännetty kättä alusta saakka, mutta vihdoin päädyttiin siihen että ammattilainen tulee kuvaamaan meidän hääpäivän, sekä mahdollisesti myös jotain kihlakuvien tyyppistä että päästään totuttelemaan kameran läsnäoloon. Hintaa ammattilaisen palkkamiselle tulee toki enemmän kuin harrastelijan kuvatessa, mutta ei haluta ottaa riskiä että hääkuvat ovat syystä tai toisesta aivan luokattomia. Ne kuvat kuitenkin tulevat piirongin jos toisenkin päälle, ja varmasti itsekin käydään päivää läpi useampaan kertaan vielä tulevaisuudessa.

Hääpuku minulta jo löytyy, asusteet sun muut ovat vielä mietinnässä. Mekkoa täytyy käyttää ompelijalla ennen juhlia ettei koko päivä mene mekko nykiessä. Hiukset laittaa kampaaja, mutta meikin suhteen olen vielä kahden vaiheilla. Toisaalta olisi ihana jos ammatti-ihminen olisi meikkaamassa, sillä itse käytän arkena ihan minimaalisen vähän meikkiä ja epäilen että juhlameikin kanssa voisin olla vähän hukassa. Toisaalta taas juuri tästä syystä meikkaajan penkkiin istuminen vähän kauhistuttaa, sillä toiveissa ei ole mitään sotamaalauksia, vaan haluan edelleen tunnistaa itseni peilistä. Yhtenä potentiaalisena vaihtoehtona on myös se, että tytöt jeesaisivat meikkaamisen kanssa. Siinä vaiheessa vaan parempi toivoa ettei muilla kuin morsiamella tärise kädet jännityksestä (mullahan siis kädet tosiaan tärisee ihan älyttömästi kun jännittää! O jaksaa edelleen naureskella meidän ekoille kahvilatreffeille kun allekirjoittaneella ei meinannut tärinöiltä pysyä kahvikuppi käsissä).

O:n vaatetuksesta ei ole vielä selvyyttä. Näillä näkymin kuulostaa siltä että tummansininen puku on sulhasen valinta, mahdollisesti liivin kanssa. Pukuja ja krakoja mieheltä löytyy jo entuudestaan vaikka muille jakaa, mutta epäilen että häät ovat tarpeeksi hyvä syy hankkia uutta vaatetta ja kenkää myös sulhaselle. Molempien vaatteet ovat kuitenkin sellasia asioita joista voidaan hieman pihistää jos alkaa näyttää siltä että budjetti paisuu ihan mahdottomasti.

Sormukset taas ovat asia josta ei tingata. Ne ovat ainoa materia joka häistä jää käteen (kirjaimellisesti). Halutaan siis hankkia laadukkaat sormukset jotka kestävät vuosien päivittäistä käyttöä. Mun kihlahan on jo itsessään aika näyttävä, eli vihkiksi on tulossa jotain simppelimpää. O itseasiassa ehdotti että tehtäisiin reissu Antwerpeniin sormuksia hankkimaan, kun kerran Euroopan timanttipääkaupunki on parin tunnin junamatkan päässä.
Kukkia juhliin hankitaan maltillisesti, koristeita vielä vähemmän. Hääautoa meille tuskin tulee, ainakaan jos juhlat juhlitaan suunnitellusti Helsingin keskustassa. Majoituksen suhteen meillä on vielä mietinnässä ollaanko hotellissa vai vuokrataanko asunto airbnb:n kautta, me kun ei tosiaan edes asuta Suomessa. Lisäksi lennot, muut matkat, ruokailut ynnä muut hieman kasvattavat lopullista summaa. Häämatkaa ei lasketa budjettiin mukaan, vaikka sellainen on suunnitteilla.

Varmasti listalta jotain jo unohtui, ja eiköhän tässä vielä tule yllätyksiäkin vastaan matkan varrella. Kuulisin mielelläni myös muilta ajatuksia häiden kuluista ja budjetin suunnittelusta! Kaikki vinkit ja kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kuvitukseksi yritin metsästää aiheeseen edes jotenkin liittyviä kännykkäräpsyjä.

7. lokakuuta 2016

Etäsuhteessa

Tätä kirjoittaessani seuraan samalla Blue Jaysien toista postseason peliä ja keskustelen baseballista ja vähän muustakin miehen kanssa. Tosin tämä keskustelu, kuten monet muutkin, käydään pikaviestimien kautta. Meidät nimittäin erottaa tällä hetkellä niin valtameri kuin kuuden tunnin aikaerokin.
Olosuhteiden pakosta vietämme vielä toistaiseksi tuntemattoman pätkän kihlauksestamme etäsuhteessa. Kerta ei ole ensimmäinen, mutta ei rakkaimmasta ihmisesta erossa oleminen koskaan herkkua ole. Pidetään tiivisti yhteyttä viestien ja puheluiden välityksellä, ja onneksi pystymme näkemään toisiamme kohtuullisen usein vaikka välimatka onkin pitkä.
Muutettuani Amsterdamiin vietimme viitisen viikkoa putkeen erossa toisistamme, jonka jälkeen mies lensi tänne viikon vierailulle. Vaikka muutto ulkomailla ei ollut ensimmäinen eikäs edes viides, oli se tällä kertaa tavallista raskaampi. Saavuin maahan ilman tietoa asunnosta, ja totesin heti alkuun että asuntotilanne täällä on juurikin niin huono kuin ennakkoon peloteltiin. Ja koska ei tosiaan ollut varaa eikä halua asua hotellissa yhtään pidempään kuin on pakko, vietin ensimmäisen viikon täällä stressaten asunnosta ja asioiden järjestymisestä. Ja uskokaa pois, stressasin todella paljon! O oli onneksi aivan mieletön tuki ja turva myös etänä, ja nyt kun elämä täällä on saatu mukavasti aluilleen joutaa jo vähän rentoutumaankin.
Arjessa meillä molemmilla on työt ja opiskelut mitkä pitävät kiireisenä, mutta kyllä sitä silti huomaa jatkuvasti kaipaavansa toista juttuseuraksi, vastustajaksi Scrabble matsiin tai kokkaamaan illallista yhdessä. Lisäksi ollaan saatu huomata miten meille on yhdessä asuessa ihan vahingossa muodostuneet molemmille omat kotityömme: mies joutui soittamaan minulle kysyäkseen miten imuri tyhjennetään ja minne syys- ja talvivaatteet on säilötty, samalla kun itse jouduin pitkästä aikaa tarttumaan tiskiharjaan ja tuskailemaan kun roskat eivät kävelekään itsestään ulos. Kyllähän me toki itseksemmekin selviämme, mutta kyllä me vaan ollaan ihan pirun hyvä tiimi yhdessä! Nyt meneillään on jälleen reilun kuukauden ero ennen kuin näemme toisemme. Vuoden loppua kohti pääsemme näillä näkymin viettämään enemmän aikaa samassa osoitteessa, ja toivottavasti keväällä viimeistään asumme taas vakituisesti yhdessä. Pitäkää peukut pystyssä!

4. lokakuuta 2016

Vihille kirkossa

Mies ilmoitti jo pari vuotta sitten ensimmäisellä yhteisellä Helsingin reissullamme että me muuten mennään vielä joskus naimisiin Tuomiokirkossa. Jaahas, asia selvä.
Lensimme Suomeen pari päivää kihlauksen jälkeen, ja Saimaalla vietetyn viikon jälkeen ehdimme viettää muutaman tunnin myös Helsingissä aamujunan ja iltapäivälennon välissä. Siellä päädyimme jotenkin kummasti ihastelemaan myös Tuomiokirkkoa, ja itseasiassa ensimmäistä kertaa pääsimme kirkkoon sisälle asti. Mies oli edelleen sitä mieltä että tässä on meidän vihkikirkko.

Tässä vaiheessa alkoi allekirjoittaneelle jo nousta tuskanhiki ohimolle, sillä vaikka ajatus oli ihana, oli matkassa pari mutkaa: 1) Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, 2) Tuomiokirkko on yksi Suomen suosituimmista vihkikirkoista, ja 3) Kuten kaikki aiheeseen perehtyneet tietävät, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan vihkiaikabingo käy kuumana jo toukokuussa - me ylipäätään kihlauduttiin vasta kesäkuun lopulla.. Yritin esittää nämä faktat myös kaksilahkeiselle, mutta mies ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Meidän suvusta ei kukaan oikein taida kuulua kirkkoon, vaikka ollaankin siskoni kanssa oltu pienestä asti mukana seurakunnan leireillä ja kerhoissa ja ties missä. Kävin kuitenkin aikoinani rippikoulun (koska kaikki muutkin), jolloin minut myös kastettiin että sain osallistua konfirmaatioon muun ryhmän mukana. Lopulta kuitenkin erosin kirkosta muutettuani ulkomaille, koska koin ettei kirkolla ole minulle oikein mitään annettavaa. Niinpä häiden ja kirkollisen vihkimisen tullessa ajankohtaiseksi tuskailin kirkkoon kuulumisen ja kuulumattomuuden kanssa muutaman viikon ennen kuin laitoin liittymispyynnön vetämään kirkkohäiden toivossa. Kirkkoon liittyminen häiden takia jakaa ihmiset kahteen leiriin, ja ihan ymmärrettävästi. Voin rehellisesti sanoa että päätös ei ollut helppo, vaan jouduin todella punnitsemaan haluanko ja voinko seisoa kirkossa "Jumalan silmien edessä" jos en itsekään oikein tiedä mihin uskon. Loppupeleissä asian ratkaisi se, että kirkkohäät ovat O:lle kovin tärkeät. 

Kirkko toivotti eksyneen lampaansa tervetulleeksi noin viikko liittymispyynnön lähettämisen jälkeen, mikä oli ensimmäinen askel kohti kirkollista vihkimistä. Seuraava askel oli soitto seurakunnan toimistoon. Seitsemän tunnin aikaeron ja rajallisten aukioloaikojen takia jouduin heräämään kukonlaulun aikaan soittellakseni virastoon ja kyselläkseni vapaiden vihkiaikojen perään. Olin ihan varma että kirkko on jo buukattu täyteen, mutta väärässä olin! Emme olleet lyöneet hääpäivää lukkoon ennen kirkon varaamista, mutta toiveissamme oli elo-syyskuun vaihde 2017. Vapaina olevien vihkiaikojen perusteella, yhden unenpöpperöisen keskustelun jälkeen päädyimme valitsemaan elokuun viimeisen lauantain, ja kello 16 alkavan vihkimisen.

Miehen kirkkoon kuuluminen on vielä hieman auki, mutta tarkoituksena on että hänkin liittyy kirkkoon vielä ennen häitä. Ei kuitenkaan Suomessa eikä varmaankaan edes ev.lut. kirkkoon, mutta kuten sanottu, tämä osuus on vielä työn alla.

Kuten huomaatte, matkalla alttarille on osunut muutama mutka, mutta lopputulos on se, että me tosiaankin ollaan menossa naimisiin Helsingin Tuomiokirkossa ensi kesänä!

Kuvat eivät nyt ihan vastaa sesonkia, mutta sattuivat olemaan ainoat mitä koneelta tähän hätään löytyi, joten näillä mennään.

2. lokakuuta 2016

Monikulttuuriset häät

Sen lisäksi että häitämme juhlitaan kahdella kielellä, on tiedossa myös kahden kulttuurin iloinen sekametelisoppa. Pyrimme tuomaan mukaan hääperinteitä molemmista maista, minkä lisäksi yritämme parhaamme mukaan pitää kaikki jotakuinkin kartalla sen suhteen mitä oikein tapahtuu ja miksi.
Suomalaisista jutuista otetaan mukaan ensimmäisenä hääleikit! Tiedän että leikit jakavat mielipiteitä niin morsianten kuin vieraidenkin joukossa, mutta meidän häissä leikitään. Ainakin vähän. Kanadalaisiin häihin ei nimittäin kuulu syömistä, juomista, tanssimista ja puheita ihmeempää ohjelmaa, joten pakkaa sekoittamaan halutaan mukaan suomalainen perinneleikki tai kaksi. Koska juhlat tulevat olemaan iltapainotteiset emme aio ahnehtia ohjelman suhteen, vaan toiveissa on ihan vain muutama nopea, hauska ja helppo leikki josta kaikki saavat jotain irti. Leikkien suunnittelu jää todennäköisesti kaason ja morsiusneitojen vastuulle, joskin annetaan ohjenuora aiheesta ja toki apua ja kommentteja saa kysymällä.
Tästä päästäänkin sulavasti siihen että meidän hääseurueemme noudattaa Pohjois-Amerikan mallia. Siis kaasona tulee toimimaan vuotta nuorempi siskoni ja muut seurueen naiset kulkevat morsiusneidon tittelillä. En tiedä mikälainen käytäntö suomalaisilla yleensä on tämän suhteen, mutta kuulostaa siltä että useimmiten morsiamella on useampi kaaso? Ja ehkä lapsia morsiusneitoina? Jos joku tietää paremmin, valaiskaa ihmeessä ummikkoa! Miehellä puolestaan tulee olemaan isoveljensä best maninä, sekä useampi läheinen ystävä groomsmanin roolissa. Lisäksi vastuuta tulee saamaan seremoniamestarit, joita oletettavasti tulee olemaan kaksi: yksi joka hoitaa hommat englanniksi, toinen jolta sujuu myös suomi. Mahdollista on myös että sulhasen sisarusten pieniä lapsia tullaan näkemään tärkeissä tehtävissä esimerkiksi kukkaistyttönä ja sormuspoikana. Tosin kyseessä on vielä niin pienet muksut että mietitään tätä vielä lähempänä.

Kanadalaisista traditioista puolestaan mukaan otetaan sellaisia elementtejä kuin harjoitusillallinen, ja todennäköisesti keksitään jotain pientä hauskaa (= yhteinen aktiviteetti halukkaille vieraille) myös häitä seuraavalle päivälle. Tämä ajatus juontaa juurensa siitä, että melkeinpä kaikkia kanadalaisia häitä joihin olemme osallistuneet on seurannut parin tunnin vaellus/kävelyretki/kanoottiretki/jne häiden jälkeisenä päivänä. En tiedä miten yleistä tämä tosiasiassa on, mutta ainakin meidän kaveri- ja perhepiirissämme matkustetaan huimia matkoja läheisten häiden takia, joten onhan se ihana että hääpari järjestää jotain aktiviteettia kauempaa saapuville vieraille läpi hääviikonlopun. Eli oletettavasti mekin vielä kehitellään jokin kiva aktiviteetti johon kaikki halukkaat voivat ottaa osaa.
Juhlien menu pyritään muokkaamaan niin että saataisiin mukaan sekä perisuomalaisia kuin -kanadalaisiakin ruokalajeja. Hyvä ruoka ja juoma ovat asioita joihin haluamme panostaa, joten palataan astialle hieman myöhemmin mitä tulee menuihin!
Mitään sen radikaalimpia kulttuurieroja ei ole odotettavissa, joten varmasti tästä vielä saadaan aikaan mukava yhdistelmä molempien kotimaita ja perinteitä!

Kuvituksena vilauksia meidän kahden kulttuurin arjestamme: jääkiekossa molemmat kannatetaan omiamme, mökillä pelataan mölkkyä, saunotaan aina kun siihen tulee tilaisus, seurataan aktiivisesti Pohois-Amerikkalaisia urheilulajeja, ja syödään suomalaisia lettuja vaahterasiirapilla.