29. elokuuta 2016

Vierailla mailla

Uuteen maahan muuttaminen on sekä hyvä että huono ajankohta uuden blogin aloittamiselle. Materiaaliahan tästä irtoaa aivan varmasti, mutta tällä hetkellä tilanne täällä on lievästi kaaoottinen, ja ajatukset muualla kuin kirjoittamisessa. Majailen tällä hetkellä hotellissa, ja päivät ravaan asuntonäytöissä sekä hoitamassa asioita kuntoon. Sen verran on jo saatu aikaan että paikallinen puhelinnumero, polkupyörä ja pankkitili löytyy. Samoin kuin opiskelijakortti. Asunnon suhteen tilanne Amsterdamissa on kauniisti sanoen haastava. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa, hintataso korkea, ja asunnon kunnosta saati välittäjästä ei koskaan tiedä. Yhdestä näytöstä jäi tosi huono fiilis, kaikkea sitä ulkkareille yritetäänkin syöttää. Nyt meillä on kuitenkin muutama varsin varteenotettava vaihtoehto, joten toivotaan että saadaan pian lopullinen päätös tehtyä, neuvottelut kunnialla loppuun ja avaimet käteen viimeistään loppuviikosta! Pitäkää siis peukut pystyssä!

Meille tämä ei onneksi ole ensimmäinen kerta kun muutetaan ulkomailla, joten homma on edes jotenkin tuttua, vaikka uutta ja odottamatonta tuleekin vastaan jokaisen muuton yhteydessä. Itsehän muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille syksyllä 2011, ja sille tielle jäin. Tuolloin lähdin juuri lakin saaneena au pairiksi Luxemburgiin. Luxissa viihdyin mainiosti vuoden verran, ja tuon vuoden aikana tavattiin myös mieheni kanssa. Ulkomailla vietetyn mahtavan vuoden jälkeen Suomeen paluu ei yhtään houkuttanut, joten päädyin hakemaan yliopistoon Ruotsiin. Niin kävi että yliopiston ovet avautuivat, ja Etelä-Karjalan likan tie vei Skåneen. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen jäin kesätöihin samalle alueelle, mutta sillan toiselle puolelle, eli Kööpenhaminaan. Rakastuin köpikseen, mikä teki Ruotsiin paluusta hankalan. Toisena ja kolmantena vuonna oppinnot onneksi tarjosivat mahdollisuuden vaihto-opinnoille, joten minähän lähdin: ensin puoleksi vuodeksi Souliin, Etelä-Koreaan, ja sitten vielä toiseksi Newcastleen, Englantiin. Kesän vaihtojen välissä vietin miehen luona Kanadassa avovaimoilua opetellen. Vaihtojen jälkeen pyörähdin Ruotsissa enää parin kuukauden verran ennen kuin tyhjensin yksiöni ja lensin rapakon taakse rakkauden perässä. Kirjoittelin kandin valmiiksi Torontossa ja valmistuin vihdoin yliopistosta ennen kuin aloitin työharjoittelun paikallisessa sanomalehdessä. Puoli vuotta toimittajaharjoittelijana vierähti nopeasti, ennen kuin jälleen tuli aika pakata kamat ja muuttaa, tällä kertaa tänne Amsterdamiin maisteriopintojen perässä.

Mies on kotimaansa Kanadan lisäksi asunut useamman vuoden Englannissa, mikä myös mahdollisti meidän etäsuhteen. Nähtiin toisiamme muutaman viikon välein, ja kyläiltiin aina niin pitkään kuin mahdollista. Näiden vierailujen lisäksi ollaan reissattu yhdessä ja erikseen lukemattomat kerrat. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen jo Euroopassa, mutta mies vielä Kanadassa. Näin siis koska ei vain saatu työ- ja kouluaikatauluja sovitettua niin että päästäisiin matkaan samaan aikaan. Ei varmaan tarvitse sanoa että odotan kuin kuuta nousevaa että myös mies pääsee muuttokuormansa kanssa Hollantiin..

2 kommenttia:

  1. Oli kyllä ehdottomasti ihana "yllätys" löytää sun blogiisi! :)

    Tuntuu, että vaikka nämä monikulttuuriset parisuhteet / avioliitot / perheet on yleistymään päin, niin aika harva näistä asioista silti ihan oikeasti kirjoittaa. Varsinkaan siitä näkökulmasta, kun häitä tai hääjuhlaa ollaan vielä järjestelemässä! Tosi hauska päästä seuraamaan teidän matkaanne eteenpäin, innolla odottelen sun ja teidän oivalluksianne / ideoita / ajatuksia! :)

    Ja tosiaan, kovasti tsemppiä muuttoon! Me tehtiin mannertenvälinen muutto (UT, USA -> Etelä-Suomi) kesällä 2015 ja luoja, mikä homma siinä oli! Tuotiin siis Suomeen autoa myöten, no - suhteellisen laajalla skaalalla omaisuutta :--D

    Joka tapauksessa, Suomi-terkkuja & tsemppejä sinne puolen ruutua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne! Päästään seurailemaan toistemme juttuja puolin ja toisin :)

      Monikulttuurisia pareja ja perheitä nykymaailmassa tosiaan riittää, mutta harvempi bloggaa.. Musta on aina ihana törmätä myös täällä netin syövereissä muihin samoja asioita pyöritteleviin! Mahtavaa päästä jakamaan ajatuksia sekä päästä ammentamaan muiden pohdinnoista ja oivalluksista!

      Toivottavasti teidän elämä Suomessa on lähtenyt rullaamaan mukavasti! Se kuitenkin varmasti eroaa aika hurjasti arjesta rapakon takana..

      Poista