29. elokuuta 2016

Vierailla mailla

Uuteen maahan muuttaminen on sekä hyvä että huono ajankohta uuden blogin aloittamiselle. Materiaaliahan tästä irtoaa aivan varmasti, mutta tällä hetkellä tilanne täällä on lievästi kaaoottinen, ja ajatukset muualla kuin kirjoittamisessa. Majailen tällä hetkellä hotellissa, ja päivät ravaan asuntonäytöissä sekä hoitamassa asioita kuntoon. Sen verran on jo saatu aikaan että paikallinen puhelinnumero, polkupyörä ja pankkitili löytyy. Samoin kuin opiskelijakortti. Asunnon suhteen tilanne Amsterdamissa on kauniisti sanoen haastava. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa, hintataso korkea, ja asunnon kunnosta saati välittäjästä ei koskaan tiedä. Yhdestä näytöstä jäi tosi huono fiilis, kaikkea sitä ulkkareille yritetäänkin syöttää. Nyt meillä on kuitenkin muutama varsin varteenotettava vaihtoehto, joten toivotaan että saadaan pian lopullinen päätös tehtyä, neuvottelut kunnialla loppuun ja avaimet käteen viimeistään loppuviikosta! Pitäkää siis peukut pystyssä!

Meille tämä ei onneksi ole ensimmäinen kerta kun muutetaan ulkomailla, joten homma on edes jotenkin tuttua, vaikka uutta ja odottamatonta tuleekin vastaan jokaisen muuton yhteydessä. Itsehän muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille syksyllä 2011, ja sille tielle jäin. Tuolloin lähdin juuri lakin saaneena au pairiksi Luxemburgiin. Luxissa viihdyin mainiosti vuoden verran, ja tuon vuoden aikana tavattiin myös mieheni kanssa. Ulkomailla vietetyn mahtavan vuoden jälkeen Suomeen paluu ei yhtään houkuttanut, joten päädyin hakemaan yliopistoon Ruotsiin. Niin kävi että yliopiston ovet avautuivat, ja Etelä-Karjalan likan tie vei Skåneen. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen jäin kesätöihin samalle alueelle, mutta sillan toiselle puolelle, eli Kööpenhaminaan. Rakastuin köpikseen, mikä teki Ruotsiin paluusta hankalan. Toisena ja kolmantena vuonna oppinnot onneksi tarjosivat mahdollisuuden vaihto-opinnoille, joten minähän lähdin: ensin puoleksi vuodeksi Souliin, Etelä-Koreaan, ja sitten vielä toiseksi Newcastleen, Englantiin. Kesän vaihtojen välissä vietin miehen luona Kanadassa avovaimoilua opetellen. Vaihtojen jälkeen pyörähdin Ruotsissa enää parin kuukauden verran ennen kuin tyhjensin yksiöni ja lensin rapakon taakse rakkauden perässä. Kirjoittelin kandin valmiiksi Torontossa ja valmistuin vihdoin yliopistosta ennen kuin aloitin työharjoittelun paikallisessa sanomalehdessä. Puoli vuotta toimittajaharjoittelijana vierähti nopeasti, ennen kuin jälleen tuli aika pakata kamat ja muuttaa, tällä kertaa tänne Amsterdamiin maisteriopintojen perässä.

Mies on kotimaansa Kanadan lisäksi asunut useamman vuoden Englannissa, mikä myös mahdollisti meidän etäsuhteen. Nähtiin toisiamme muutaman viikon välein, ja kyläiltiin aina niin pitkään kuin mahdollista. Näiden vierailujen lisäksi ollaan reissattu yhdessä ja erikseen lukemattomat kerrat. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen jo Euroopassa, mutta mies vielä Kanadassa. Näin siis koska ei vain saatu työ- ja kouluaikatauluja sovitettua niin että päästäisiin matkaan samaan aikaan. Ei varmaan tarvitse sanoa että odotan kuin kuuta nousevaa että myös mies pääsee muuttokuormansa kanssa Hollantiin..

22. elokuuta 2016

Blogin ensiaskeleet

Olen ehtinyt pohdiskella blogin aloittamista jo hyvän aikaa, mutta ongelmana on ollut aiheen rajaaminen. Mikä olisi aihe josta jaksaa innostua pidempäänkin kuin sen ensimmäisen viikon? Ja vielä sellainen että se saattaisi kiinnostaa muitakin kuin minua? Näitä ajatuksia pyöriteltyäni päädyin siihen että aloitan ihan vain kirjoittelemalla elämästäni ulkosuomalaisena, sekä – kuten joku ehkä jo blogin nimestä päätteli – elokuussa 2017 tanssittavista häistämme.

Blogi ei ole minulle ensimmäinen, mutta jostain syystä olen aina ahdistunut ihan tavattomasti tajutessani että joku tuttu tai tuntematon saattaisi oikeasti lukea tekstejäni, joten tähän asti postaukset ovat jääneet vain perhepiirin luettaviksi. Kuitenkin, lopetin muutama päivä sitten puolen vuoden mittaisen harjoitteluni sanomalehden toimituksessä, joten pahin kauhu tulla luetuksi on toimittajan työn myötä ehtinyt hälvetä. Olen aina pitänyt niin kirjoittamisesta kuin lukemisestakin, ja koska tässä koneen ääressä tulee kuitenkin vietettyä aikaa niin blogi tuntuu luonnolliselta väylältä kokeilla siipiä.

Jottei aloitus jäisi liian kryptisesti, kerrottakoon vielä lyhyesti kuka täällä ruudun takana touhottaa. Nimeni on Laura, olen 24-vuotias nuori nainen jonka sijainti maapallolla on vaihtunut melko tiuhaan viimeisen kuuden vuoden ajan. Pari viimeistä vuotta olemme asuneet Torontossa, mutta huomenna suurkaupungin betoniviidakko vaihtuu Amsterdamin kanaaleihin. Mieheni, kutsuttakoon O:ksi täällä blogissä, on kolmekymppinen komistus Kanadasta. Yhtä olemme pitäneet nelisen vuotta, ja hääpäivä on lyöty lukkkoon ensi vuoden elokuulle. Enemmän minusta ja meistä varmasti selviää tulevien postausten myötä.

Josko homma saataisiin tällä käyntiin! Tervetuloa lukemaan meidän elämästä ja häähömpästä, älkääkä pelätkö jättää kommentteja!

Follow my blog with Bloglovin