31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 pähkinänkuoressa

Vuosi on vilahtanut ohi ihan hujauksessa! Muisteluun avuksi tarvittiin niin kalenteria kuin blogiakin, mutta sainpa aikaan koosteen kuluneesta vuodesta.

Tammikuuhun ei mahtunut mitään sen kummempaa, elettiin normaalia arkea Kanadassa. Lisäksi sain jo heti alkuvuodesta tiedon siitä, että kandini on hyväksytty ja todistuskin kolahti postista! Helmikuussa sain pitkän paperisodan jälkeen työluvan Kanadaan, juhlittiin O:n 30-vuotisynttäreitä, ja loppukuusta aloitin työt paikallisessa sanomalehdessä. Maaliskuu meni sovittaessa päivätyötä ja voimisteluvalmennuksia yhteen, ja aika samoilla linjoilla jatkettiin myös huhtikuu. Noihin aikoihin tehtiin myös päätöksiä tulevaisuuden suhteen, ja vastaanotin paikan maisteriohjelmasta Amsterdamin yliopistossa. Toukokuuhun puolestaan mahtui niin voimistelukisoja, mökkeilyä kuin kavereiden häitä, läksiäisiä ja ties mitä kissanristiäisiä. Kesäkuussa tehtiin viikonloppureissu Washington D.C.hen sekä pidempi reissu Islantiin ja Suomeen - reissu, jolta palasin timantti sormessa. Heinäkuussa jatkettiin mökkeilyä rakkauskuplassa leijaillen, ja lähdetiin vielä kuun lopussa St John's:iin Newfoundlandiin. Elokuussa käväistiin vielä Ottawassa ennenkuin lopettelin työt toimituksessa ja hyppäsin laukkuineni Amsterdamin koneeseen. Samoihin aikoihin aloittelin myös blogin parissa. Syyskuun alkupuolella pääsin muuttamaan meidän nykyiseen kotiin, aloitin maisterivaiheen opinnot ja ehtihän O:kin reissuiltansa tänne käymään. Lokakuussa elettiin etäsuhteessa ja stressattiin hääbudjetista, ja kaiken sen keskelle sain vanhempani kylään Amsterdamiin. Marraskuussa arjessa piti kiirettä: aloitin opintojen ohella uudessa työpaikassa, O kantoi jälleen tavaransa samaan osoitteeseen, ja hääkuntoprojektikin laitettiin aluilleen. Blogikin kävi läpi pienen muodonmuutoksen. Joulukuu aloitettiin Luxemburgissa joulumarkkinoita kierrellen, ja otettiinpa näin vuoden loppua kohti vielä kunnon loppukiri hääjuttujen suhteen: varattiin hääkuvaaja, juhlapaikka sekä catering. Jouluksi lensimme Suomeen perheeni luo muutamaksi päiväksi, ja vaikka löhöily lumisissa maisemissa olikin mukavaa muutaman päivän verran, on ihana olla taas kotona! Saamme tänään ystäviä luoksemme uuden vuoden viettoon, jonka jälkeen pääsen vielä nautiskelemaan lomapäivistä noin viikon verran ennen kuin työt ja gradu kutsuvat jälleen.

Vuoteen on mahtunut paljon, joskin näin jälkeenpäin näyttää olleen melko työpainotteista. Olen tasapainoillut kahden duunin välillä lähes koko vuoden, ja melko onnistuneesti siinä sivussa myös pyörittänyt niin kotia, parisuhdetta kuin sosiaalista elämääkin. Hääsuunnittelu ja bloggailu ovat tuoneet mukavaa vastapainoa arjen puurtamiselle, ja innolla jatkan näiden kanssa puuhailua hamaan tulevaisuuteen. Kaikkiaan 2016 on ollut mahtava vuosi, ja mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea 2017 tuo tullessaan!





Onnellista uutta vuotta kaikille! Nähdään ensi vuonna! 


21. joulukuuta 2016

Kahden kulttuurin joulu


Enää yksi työpäivä, viimeinen palautettava essee sekä vihoviimeinen koe ennenkuin pääsemme suuntaamaan kohti lentokenttää ja sitä kautta Suomeen muutaman päivän joululomalle! Tästä ilosta (ja kokeeseen pänttäämistä vältellessäni) halusinkin hieman avata meidän kahden kulttuurin joulunviettoa ja perinteitä.


Sanomattakin selvää, että joulunviettoomme vaikuttaa vahvasti missä sen vietämme. Olemme päättäneet ainakin toistaiseksi viettää joulupyhät vuorovuosin molempien vanhempien luona, eli vuorotellen Suomessa ja Kanadassa. Juhlimme joulua aina sijainnin perinteiden mukaan, eli emme ole vielä ainakaan yrittäneet yhdistää kahden maan jouluperinteitä samana vuonna. Molemmissa maissa joulut ovat erilaisia, mutta aivan yhtä ihania.

Tämä vuosi tuo mukanaan kolmannen joulun jonka vietämme yhdessä. Samalla se tulee olemaan toinen, jonka vietämme Suomessa. Suomessa jouluaaton ohjelmaan kuuluu joulusauna, ulkoilua (eksoottinen potkukelkkailu on O:n suosikkiaktiviteetti), herkuttelua, kynttilöiden vienti hautausmaalle sekä ihan liikaa kinkkua ja karjalanpiirakoita. Usein myös aamutuimaan päästään koristelemaan kuusi ja illalla tietenkin availlaan muutamat paketit – vaikkei aikuiset kuulemma lahjoja saakkaan.. Ollaan viimeiset kolme vuotta menty siskoni kanssa aina jouluisin ristiin, ja tänäkin vuonna tehdään läpsystä vaihto joulupyhien jälkeen. Suomessa joulua siis vietetään varsin pienellä porukalla.


Kanadan joulu puolestaan on hieman toisenlainen kokemus. Joulua vietetään vasta 25. päivä, jolloin aamu alkaa joulusukkia penkomalla ja lahjoja avaamalla. O:n perheen ”virallista” joulusukkaa minulla tosin ei vielä ole, sillä heidän suvussaan on tapana että joulusukka neulotaan vasta naimisiinmenon jälkeen. Lahjojen avaamista seuraa ulkoilua ja lautapelejä, ja ruokaa laitetaan siinä sivussa melkein koko päivän ajan. Kinkun sijaan syödään kalkkunaa, eivätkä muutkaan ruoat ole pohjoismaisesta joulupöydästä tuttuja. Siinä missä Suomessa juhlitaan toistaiseksi vain aikuisten kesken, on Kanadassa joulun vietossa mukana useampia pieniä ihmisiä jotka takaavat vilinän ja vilskeen.

Ihanaa on, että molemmissa maissa on toivoa saada valkoinen joulu eivätkä glögi tai muut herkut pääse loppumaan kesken. Olemme molemmat äärimmäisen iloisia ja onnellisia siitä, että meillä on mahdollisuus viettää juhlapyhiä yhdessä, vuorotellen molempien perheiden kera. Mitään omia jouluperinteitä meillä ei vielä ole, mutta mielenkiinnolla jään odottamaan miten saadaan tulevaisuudessa yhdistettyä molempien maiden juhlaperinteet.

Joulukuu (ja koko vuosi!) on hujahtanut ihan uskomattoman nopeasti. Uusi vuosi odottaa jo aivan nurkan takana, ja luulenkin, että vuoden vaihtuessa myös häät alkavat pikkuhiljaa muuttua entistä konkreettisemmaksi – tähän asti ne ovat vielä olleet jotenkin tosi utuinen, etäinen ajatus.  

Tästä onkin hyvä jäädä muutaman päivän joulutauolle, ja palailla vielä pienen yhteenvedon muodossa ennen vuoden vaihtumista. Sitten päästään jo täydellä tohinalla uuden vuoden ja uusien haasteiden kimppuun!

Rauhallista joulun aikaa kaikille lukijoille!

18. joulukuuta 2016

Pitopalvelu varattu

Juhlapaikkasuunnitelmien muututtua hieman yllättäen tuli aiheelliseksi pitopalvelun metsästäminen. Olin jo varautunut pitkään ja tuskalliseen prosessiin, mutta catering löytyikin paljon kivuttomattomammin kuin olin kuvitellut!
Facebookin hääryhmistä kerättyjen suositusten perusteella lähetin muutamille pitopalveluille tiedusteiluita sähköpostitse. Kerroin arvion vierasmäärästä sekä hieman siitä, minkälaisia toiveita meillä on menun suhteen. Ihan muutaman päivän sisällä sain Keikaus cateringiltä ystävällisen vastauksen, kaksi herkullista menuehdotusta sekä tietoa hinnoista ja siitä, mitä kaikkea heidän kauttaan on mahdollista saada. Heti myös kerrottiin että menuja voidaan muokata toiveidemme mukaan, ja  annettiin ammattimainen mielipide muun muassa siitä, kannattaako varata kahta eri pääruokaa vai ei. Lisäksi he järjestävät keväällä pari maistelutilaisuutta, eli toivottavasti sattuisi aikataulut yksiin niin että mekin päästäisiin maistelemaan vaihtoehtoja! Mikäli ei siis vielä selvinnyt, ei tarvinnut pitkään miettiä ennen kuin varattiin Keikaus hoitamaan meidän ruokailut. Menuihin palaan vielä lähempänä kunhan tehdään lopullisia päätöksiä, mutta sanottakoon jo nyt, että jo pitopalvelun ehdotuksista herahti vesi kielelle!
Yleisesti on muuten sanottava, että palveluntarjoajien vastaamattomuus jaksaa ihmetyttää. Muutamalta  pitopalvelulta esimerkiksi ei ole vieläkään kuulunut vastausta, ja parilta valokuvaajiltakin tuli selkeästi copypastettu automaattiviesti vastaukseksi. Itse arvostan kovasti ystävällistä, henkilökohtaista palvelua. Toki tiedän itsekkin miten turhauttavaa on kirjoittaa samoja viestejä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta yllättävän pienellä vaivalla automaattiviestistäkin saisi huomattavasti henkilökohtaisemman. No, omahan on tietysti häviönsä - me valitaan vain kivoja palveluntarjoajia!

Kuvat eivät muuten liity millään lailla valitsemaamme pitopalveluun, vaan ne ovat ihan vain omilta reissuilta napattuja.

15. joulukuuta 2016

Mitä toivon polttareilta?

Polttarit eivät taida ihan vielä olla se kaikista ajankohtaisin asia hääsuunnittelussa, eikä varsinaisesti edes minun vastuullani, mutta hääseurueen neidit alkoivat jo kysellä ajatuksia aiheeseen liittyen. Samalla vaivalla sitä kirjoittelee aiheesta blogiinkin, joten täältä pesee meikäläisen ajatuksia ja toiveitta polttareihin liittyen - vinkvink vaan hääseurueen neidit!
 kuva
Koska rakastan listojen tekemistä, niin listailin joitain suuntaa antavia ajatuksia siitä, millaiset jutut voisivat olla mieluisia ja mikä ei nappaa ollenkaan.

Peukkuja näille:
  • Hauskat ja rennot aktiviteetit, sellaiset letkeät jutut mihin koko porukka pääsee mukaan osallistumaan! Lähtisin riemusta kiljuen tyttöjen kanssa vaikka ratsastamaan, ilmajoogaan tai vannetanssitunnille - tai oikeasti melkein mihin vaan.
  • Aktiviteettien lisäksi hemmottelujutut on aina ihania, oli se sitten poreammeessa lilluttelua tai manikyyrien tekemistä. 
  • Samaan kategoriaan voisi melkein laskea myös saunomisen, ja morsiussauna voisikin olla hauska kokemus! Rehellisesti ei mitään käsitystä mitä kyseinen konsepti oikeasti pitää sisällään, mutta varmasti astetta spesiaalimpi saunakokemus.
  • Myös kaikki hauskat pelit, tehtävät, kisat sun muut on erittäin ok, mielellään taas niin että kaikki pääsevät osallistumaan.
  • Hyvää ruokaa ja juomaa. Tarvitseeko tätä edes selitellä?
  kuva                                                             kuva

Ei-kiitos kategoria:
  • Nolosti pukeutuminen ja jonkun pikkutuhman myynti ohikulkijoille on ihan no go. Tiimipukeutumisessa puolestaan ei ole mitään vikaa, ja saa sitä hassutteluakin olla, mutta mauttomuuteen asti ei mun puolesta tarvitsisi mennä.
  • Liian hurjat aktiviteetit. En todellakaan hyppää benjihyppyä tai muuta pelottavaa. Piste.

Kaikkiaan sanoisin että polttareiden suhteen otan yhtä rennosti kuin häidenkin kanssa. Eikai nämä jutut kovin katastrofaalisesti voi mennä pieleen kun on niin upeita ihmisiä ympärillä? Tärkeintä onkin että kaikki pääsisivät paikalle, muulla ei niin väliä.

13. joulukuuta 2016

Toteutuskelpoisia yksityiskohtia

Kavereiden häistä sekä Pinterestin ihmeellisestä maailmasta on tullut bongailtua ihana idea poikineen. Haluaisinkin jakaa muutamia toteutuskelpoisia yksityiskohtia ja ideoita jotka ovat jääneet mieleen, ja joita todennäköisesti tullaan näkemään myös meidän häissämme.
kuva                                                 kuva
  • Nenäliinat kirkkoon. Onnenkyyneliä (toivottavasti ei muunlaisia!) varten on kiva varata nenäliinoja vieraille (ja sulhasen povariin), koska nämä tuppaavat aina unohtumaan - tai loppumaan kesken! Meidän molempien äideillä esimerkiksi on taipumusta kyynelehtiä ilosta, ja saattaahan sinne vierasjoukkoon mahtua muutama muukin häissä herkistyvä, joten näitä voisin kuvitella arvostettavan.
  • Viltit. Allekirjoittanut laahaa kotona kesät talvet vilttiin kietoutuneena. Rakastan myös ulkona istuskelua, ja viileänä iltana viltti on aivan ehdoton. Miksei siis hankkia juhliinkin pari vilttiä pitämään ulkosalla viihtyät vieraat lämpimänä.
  • Polaroid vieraskirja. Viime vuosina lähes järjestäin kavereiden häissä on aina ollut pari polaroid kameraa tyrkyllä. Näillä on sitten räpsitty kuvia yön pikkutunneilla asti, ja liimailtu viestien kera vieraskirjaan. Toisilla on ollut mukana propseja toisilla ei. Toiset poseeraavat asiallisesti, toiset ei. Nämä on ollut joka kerta aivan ihania! 
  • Kuvajana. Valokuvia on aina ihana käydä läpi, ja yllättävän monella meidän häävieraista ei ole hajuakaan miten me ollaan ylipäätään tavattu tai mitä kaikkea tässä suhteen aikana on tapahtunut. Siksi voisikin olla hauska luoda kuvajana pienillä tarinoilla täydennettynä, jotta vieraat voivat käydä lunttaamassa tarinaamme. Kumpikaan meistä ei myöskään ole ylenpalttisen aktiivinen jakamaan asiaa ja kuvia somessa, joten paljon ennennäkemätöntä materiaalia löytyy.
  • #Hashtag. Vaikka me emme ylettömästi sometakaan, vieraiden joukosta löytyy myös niitä jotka elävät kännykkä liimattuna käteen. Kuvia tulee varmasti nappailtua illan mittaan, ja voisikin olla kätevää jakaa ja selata näitä läpi yhden hashtagin alta. Samaten mahdolliset polttarikuvat esimerkiksi voisi tägätä saman hashtagin alle. Ei olla tosin vielä keksitty mitään hauskaa tägiä, ideoita saa heitellä!

11. joulukuuta 2016

Miehen rooli hääsuunnittelussa

Niinhän se taitaa useimmiten olla, että me naiset olemme suuremmalla innolla suunnittelemassa ja järjestelemässä häitä jo vuosi(a) ennen varsinaista juhlapäivää. Häät eivät kuitenkaan ole yksinomaan morsiamen prinsessapäivä, vaan koko juhlan pointti on juhlistaa hääparin onnea. Ja pariin kuuluu myös se toinen osapuoli, tässä tapauksessa sulhanen.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että miestä ei ole pahemmin tarvinnut patistella hääsunnittelun pariin. On nimittäin tullut luettua kauhutarinoita myös siitä, miten sulhasta ei voisi juhlajärjestelyt vähempää kiinnostaa.

Millainen työnjako meillä on?

 

Käytännön asioiden hoitaminen on jäänyt aika pitkälti allekirjoittaneen harteille, ihan vain siksi että minun on helpompi hoitaa asioita Suomessa suomeksi kuin miehen, joka ei osaa kieltä. O on kuitenkin ollut koko ajan kulisseissa mukana ideoimassa ja tekemässä päätöksiä. Ollaan lähes kaikesta melkolailla samoilla linjoilla, eli mitään suurempia kompromisseja ei olla jouduttu tekemään, ja molemmat ovat olleet tyytyväisiä valintoihin.

Askartelusta ja muusta näpertelystä mies ei ole innoissaan, mutta paperijuttujen suunnittelu on mieluisaa hommaa. O piirsi meidän Save the Datet ja viimeisteli homman tietokoneen ääressä. Kuulemma tekee mielellään myös muita samantyyppisiä häähommia. Minun kontolleni sitten jää kaikki missä vaaditaan leikkaamista ja liimaamista. Hyvä työnjako, sillä miehellä on meistä kahdesta selvästi enemmän taiteellista silmää, eikä minua haittaa pieni näpertely.

Kuten sanottu, suunnitelussa mies on koko ajan mukana. Vaikka minä kirjoitankin sähköpostit niin hotelleille, cateringille kuin juhlapaikallekin, tietää mies missä mennään ja on mukana päättämässä asioista. Menuista keskustellaan yhdessä, samoin kuin juhlapaikan koristelusta ja siitä, mitä hääkuvaajalta toivotaan. Joistain asioista, kuten omasta pukeutumisestaan tai vihkikirkosta miehellä on ollut selvä visio alusta lähtien, siinä missä minä kohauttelen olkiani ja ilmoitan että joojoo katellaan. Aikalailla fifty-fifty tilanne siis.

Me järjestetään mielellämme myös kaikenmaailman illanistujaisia ja muita, joten osasin jo odottaa että O osallistuu mielellään myös häiden suunnitteluun ja järjestelyihin. Lisäksi, minä olisin ollut valmis karkaamaan vihille ihan kahdestaan ja skippaamaan koko bileet, mutta O:lle isot häät ovat alusta asti kuuluneet suunnitelmiin. Sietää siis jo senkin puolesta osallistua! Ei vaan, kyllä me oikeasti järkätään näitä bileitä sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. Rehellisesti voin myöntää että häiden suunnittelu on ihan huippukivaa (niin, mähän siis kirjoitan hääblogia, ehkä siitä voi jo päätellä jotain).

Millaisella innolla muiden miehet osallistuvat häiden tai muiden juhlien suunnitteluun?

9. joulukuuta 2016

Hääkuvaaja haussa

Hääpalapelissä palat alkavat pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen! Juhlapaikan lisäksi meillä on nyt myös hääkuvaaja!

Kuten budjettipostauksessa jo mainitsinkin, valokuvaajan palkkaamisesta häihin käytiin tässä huushollissa useampi keskustelu. Meidän kaveripiiriimme kuuluu useampikin taitava kuvaaja, ja mies olisi halunnut pyytää kaveria hommiin ammattilaisen sijaan. Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että olisi epäreilua pyytää kavereita juhliimme töihin! Lisäksi harrastelijan kohdalla on aina riski, että jotain odottamatonta tapahtuu, mikä taas voi vaikuttaa negatiivisesti niin lopputulokseen kuin kaverisuhteeseenkin. Vihdoin tuntien järkeilyn, pohdinnan ja perustelujen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että etsimme ammattilaisen kuvaamaan tärkeän päivämme.


Kompromissiratkaisuna haimme alunperin kuvaajaa vain vihkimiseen ja potrettikuviin, mutta hyvin nopeasti selvisi että suurin osa hääkuvaajista varaa kesälauantait 8+ tunnin kuvauskeikoille. Ihan ymmärrettävästi tietenkin, sillä hääsesonki on kesällä parhaimmillaan ja kysyntää varmasti riittää. Pyörittelimme ajatusta koko päivän kuvauksesta, ja lopulta jo naimisiin menneiden ystävien ja sukulaisten suositusten perusteella päätimme pyytää valokuvaajan paikalle koko päiväksi - kukaan ei nimittäin ole katunut valokuvaajan palkkaamista häihin.

Toinen seikka mikä selvisi jo heti alkuvaiheessa oli se, että alkusyksystä monella kuvaajalla alkaa kalenteri olla jo täynnää seuraavan kesän osalta. Tuleville morsiammille suosittelenkin, että kyselette ennemmin etuajassa kuin auttamattomasti myöhässä!
 kuva                                                 kuva
Onneksi taitavia valokuvaajia on Suomen kokoisessa maassa yllättävän paljon. Vaikka ei se onnenpotkulta kyllä tuntunut siinä vaiheessa kun kahlasi läpi lukemattomia portfolioita ja sähköpostikeskusteluja. Lopulta kuitenkin muutama kuvaaja nousi selvästi yli muiden, ja kahden aivan erityylisen kuvaajan työt viehättivät kovasti. Meidän ylivoimaisiksi suosikeiksi suomalaisista kuvaajista nousivat Susanna Nordvall ja Patrick Karkkolainen. Molemmat vaikuttavat supermukavilta tyypeiltä ja ottavat uskomattoman kauniita kuvia - aivan erityylisiä, mutta jokin heidän kuvissaan vaan vetoaa!

Kehen ja millaiseen ratkaisuun sitten lopulta päädyimme?  


Jos joku ei vielä postauksen kuvista päätellyt, päädyimme pyytämään aivan ensimmäiseksi ihastuttanutta Susanna Nordvallia kuvaamaan häämme. Susanna on ollut aivan ihana ensimmäisistä sähköposteista lähtien: kertaakaan en saanut vastaukseksi copypastettua massaviestiä vaan aina minulle/meille tarkoitettuja maileja, minkä lisäksi Susanna on ollut alusta asti mielettömällä innolla ja kärsivällisyydellä sunnittelemassa kaikkia häihin liittyviä kuvauksia. Kuten sanottu, hänen kuvansa ovat todella kauniita ja tuntuvat juuri meidän ja häidemme tyyliin sopivilta.
 
Päätöstä hääkuvaajasta ei tosiaankaan tehty yhdessä yössä, vaan pitkään pähkäilimme ja pohdimme niin kuvaajaa, sitä mitä haluamme, sekä sitä, minne asti budjettimme venyy. Emme ole kumpikaan aiemmin olleet ammattikuvaajan linssin edessä, ja varsinkin minulla on taipumusta välttellä kameraa aina kun mahdollista (onneksi parannusta havaittavissa!). Siksi haluankin mahdollisuuden "harjoitella" ja tutustua kuvaajan tyyliin kuvata ja ohjata jo ennen hääpäivää.

Kuvalliset Save the Datet olisivat olleet kivat, mutta koska ne on jo lähetetty, täytyy keksiä muuta käyttöä kivoille yhteiskuville - kehyksiin, albumiin ja blogiin nyt ainakin. Lisäksi päätin pienen pähkäilyn jälkeen, että haluan yllättää miehen kauniilla huomenlahjakuvilla. Tämä ajatus lähti itseasiassa valokuvaajaltamme, ja vaikka alkuun olin hieman skeptinen huomasin jossain vaiheessa että kyllä mä oikeastaan haluan ne kuvat ottaa. Sekä miehelle että itselleni.
 kuva                                              kuva
Kuvaussuunnitelmia punotaan jo täyttä häkää, ja voin jo paljastaa että kaikkea ihanaa ja jännittävää ja hauskaa on tiedossa! En millään malttaisi odottaa kevääseen asti että päästään toteuttamaan suunnitelmia!

6. joulukuuta 2016

10 x Parasta Suomessa

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Ulkosuomalaisena kaipaan monia ihania asioita Suomesta, ja tuntuu että varsinkin näin juhlapyhien aikaan oma suomalaisuus vielä korostuu. Siksi halusinkin näin itsenäisyyspäivän kunniaksi listata asioita joita arvostan ja kaipaan kotimaasta.
1. Perhe ja ystävät. Tottakai ollaan täällä yhdessä O:n kanssa ja kavereita ja tuttuja asuu ympäri maailmaa ja moni tulee myös vierailemaan, mutta varsinkin näin kolmannessa maassa asuessa on tullut ajateltua miten kiva olisi jos parhaat ystävät ja perhe olisivat vähän lähempänä.

2. Puhdas luonto on Suomessa aina lähellä. Euroopassa tilanne on parempi kuin Aasian tai Pohjois-Amerikan metropoleissa, mutta kyllä Suomen luonnossa on silti jotain erityistä.

3. Vuodenajat. Voi kun täälläkin jo saataisiin lunta! Viimeksi sitä on nähty huhujen mukaan Amsterdamissa kuutisen vuotta sitten.

4. Raikas hanavesi. Täällä vesi on juotavaa, mutta esimerkiksi kalkkia kertyy aivan karmeita määriä joka paikkaan.

5. Helppous. Omalla kielellä asiat hoituvat helpommin ja paikallisesta byrokratiasta on edes jonkinlainen käsitys - jos ei itsellä niin jollain tutulla ainakin.
6. Ruoka. Karjalanpiirakat, ruisleipä ja Fazerin sininen.

7. Sauna! Erityisesti puulämmitteinen sellainen.

8. Suomen kieli. Luen ja kirjoitan suomea päivittäin, mutta puhuttua sitä tulee lopulta aika harvakseltaan.

9. Pohjoismainen design. Joojoo on täälläkin Ikea ja Iittalaakin saa kaupasta, mutta jos minulta kysytään meillä olisi kämppä täynnä kotimaisia kalusteita ja astioita.

10. Yhteenkuuluvuus. Ei ole aina kiva olla se kummajainen joka asuu milloin missäkin päin maailmaa - siinä jää paitsi kavereiden illanistujaisista, on aina se ulkomaalainen, ja välillä turhauttaa kun ei ole kenen kanssa jakaa kokemuksia ulkomailla asumisesta.
Millaisia ajatuksia muilla? Mitä suomalaisia juttuja kaipaatte tai arvostatte erityisesti?

5. joulukuuta 2016

Viikonloppu Luxemburgissa

Kuluneena viikonloppuna otimme äkkilähdön parin vuoden takaiseen kotikaupunkiini, Luxemburgiin. Reissun tarkoituksena oli lähinnä vierailla joulumarkkinoilla ja tavata kavereita ja vähän nostalgisoida, sillä me tapasimme O:n kanssa ensikertaa Luxemburgissa maaliskussa 2012.
Rakastin Luxia siellä asuessani, mutten valitettavasti ole päässyt palaamaan kaupunkiin sitten poismuuton jälkeen. Tässä kuluneen viiden vuoden aikana on tullut asuttua ympäri maailmaa, ja kieltämättä vähän jännitti palata entiseen kotikaupunkiin vuosien jälkeen. Entä jos aika olisikin kullannut muistot eikä Luxemburg oikeasti olekaan niin kiva paikka kuin muistelin?

Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Luxemburg oli juuri niin sympaattinen kuin lähtiessäkin. Pieni, hiljainen ja kaunis. Tosin näin joulumarkkinoiden aikaan vilinää riitti, eikä kaupunki ollut ihan niin uninen kuin muistelin - ei edes sunnuntaina. Suosittelen edelleen ihan jokaista matkaamaan tuohon kääpiövaltioon jos vain tilaisuus tulee. Jo muutamassa päivässä ehtii nähdä ja kokea paljon!


Kuten sanottu, meidän kohdallamme reissun kohokohtiin lukeutuivat tunnelmalliset joulumarkkinat niin Luxissa kuin Saksan puolella Trierissäkin, sekä jälleennäkemiset vanhojen kavereiden kanssa. Lisäksi aivan sattumalta valittiin sama ajankohta ja matkakohde kuin Etelä-Saksassa asuva pikkusiskoni, eli saatiin sovittua treffit myös siskon ja tämän poikaystävän kanssa.

Kaikkiaan mukava viikonloppu takana ja tiukka työviikko edessä. Odotan jo innolla sitä, että viikonloppuna saa vihdoin nukkua kunnon yöunet! Viime aikoina on nimittäin ollut niin paljon kaikenlaista että nukkuminen on jäänyt turhan vähälle.. Mutta eiköhän tämä tästä! Myöhemmin viikolla yritän arkisen ahertamisen ohella ehtiä kirjoitella myös muutamista kivoista hääjutuista!

1. joulukuuta 2016

Missä häät pidetään?

Meidän kohdallamme juhlapaikan valinnassa suurimmat haasteet ovat olleet suurehko vierasmäärä, vieno toive keskeisestä sijainnista, sekä se, että järjestämme häitämme etänä toisesta maasta. Emme ole itse päässeet paikanpäälle tutustumaan potentiaalisiin juhlapaikkoihin, vaan olemme joutuneet luottamaan  sähköpostikeskusteluihin, Googlen hakutuloksiin, sekä tuttujen ja tuntemattomien kokemuksiin.

Pitkän aikaa tarkoituksenamme oli viettää ravintolahäät Helsingin keskustassa, jolloin järjestelyt hoituisivat helposti ja mukavasti myös etänä. Meillä oli jo pari ravintolaa valittuna, ja pohdimme niiden välillä. Kelkka hääpaikan suhteen kuitenkin kääntyi yllättäen aivan täysin.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen sain nimittäin sähköpostia Merimelojien majalta, josta ilmoitettiin että meidän hääpäivämme olisi vielä vapaana. Paikkaan mahtuu 120 henkeä, ja omat ruoat ja juomat ovat sallittuja. Sijaintikaan ei ole ollenkaan hullumpi. Ei muuta kuin Google laulamaan. Teimme tutkimusta ja kävimme O:n kanssa läpi ajatuksiamme ja toiveitamme juhliin liittyen. Loppujen lopuksi tulimme yksimielisesti siihen lopputulokseen että Merimelojien maja sopii mainiosti meidän häidemme viettoon.
Mikä sitten painoi vaakakupin Merimelojien majan eduksi? Ensinnäkin, meille oli tärkeää että saamme kaikki vieraat samaan tilaan (tämä oli ongelma esimerkiksi kartanoiden kanssa, sillä emme halua ripotella vieraita moneen huoneeseen). Lisäksi tuomalla oman pitopalvelun ja juomat pääsemme vaikuttamaan tarjoiluihin huomattavasti enemmän kuin ravintolassa. Toki päätökseen vaikutti myös se, että omien juomien myötä kuluissa säästyy pitkä penni.

Koristeluiden osalta taas paikka vaatii hieman enemmän laittoa kuin vaihtoehtoina olleet ravintolat, mutta luotan siihen, että valkoiset pöytäliinat, tunnelmavalaistus ja kukat tekevät jo paljon. Majan puinen sisustus ja suuret ikkunat näyttävät kuvien perusteella kauniilta, minkä lisäksi olen innoissani terassista jolta aukeaa näkymä merelle. Ravintolahäitä suunnitellessa hieman harmitti ettei kovin monessa paikassa ollut mahdollisuutta siirtyä välillä ulkoilmaan haukkaamaan happea, sillä onhan se ihana päästä nauttimaan myös kesäilloista sään salliessa!

Postauksen kuvat on lainattu Merimelojien omilta nettisivuilta. Toivottavasti ehditään jossain vaiheessa itsekin paikan päälle tutustumaan tiloihin, mutta jos pahalta näyttää, niin lähetetään kätyrit (aka morsiusneidot) meidän sijastamme ottamaan kuvia ja mittoja ja kyselemään lisätietoja. Ollaan innostuttu muuttuneista suunnitelmista viime päivinä ihan hurjasti, mikä on tuonut ihan uudenlaista potkua ja mielenkiintoa hääsuunnittelua kohtaan.

29. marraskuuta 2016

Rillipöllön elämää - naimisiin silmälaseilla vai ilman?

Ilman laseja on sokea kuin lepakko. Tai en ehkä ihan, mutta siltä aina välillä tuntuu.
Ensimmäiset silmälasini sain jo ala-asteella, ja monta vuotta selvisinkin pelkillä rilleillä tai ihan vain reilusti ottamalla lasit pois päästä tilanteissa joissa rikkoutumisen riski oli suuri. Vasta muutama vuosi sitten siirryin käyttämään aktiivisesti myös piilolinssejä. Arkena valitsen edelleen lasit useammin kuin piilolinssit, ihan vain siksi että aamuseitsemältä ei aina vain jaksa alkaa säätämään temppuilevien piilareiden ja unisten silmien kanssa. Salaa ehkä vähän myös siksi, että kuvittelen näyttäväni vanhemmalta ja fiksummalta rillit päässä.. Etenkin nyt, kun vihdoin hankin uudet lasit pari viikkoa takaperin! Käytän kuitenkin piilareita säännöllisen epäsäännöllisesti, enimmäkseen urheillessa ja juhliessa.

En ole missään vaiheessa kokenut piilolinssejä ihan järjettömän epäkäytännöllisiksi tai epämukaviksi. Ainoastaan uidessa ja suihkussa käydessä tuntuu etteivät ne millään tahdo pysyä siellä missä pitäisi. Tottakai se ottaa aikansa että tekniikan oppii, ja kyllähän ne silmät alkavat kuivua siinä vaiheessa kun piilarit ovat olleet silmissä koko pitkän päivän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin koen piilolinssit ihan näppäriksi.

Hääpäivänä aionkin luottaa piilolinsseihin. Syitä tälle on monia: meikki ja kampaus pääsevät oikeuksiinsa, ei tarvitse niin stressata siitä, onkohan koruja ja asusteita nyt liikaa tai lentääkö lasit päästä jonkun halatessa innokkaasti. Hääkuvia vuosikymmenten kuluttua katsellessa olisi myös suotavaa että huomio kiinnittyisi muuhunkin kuin rillimuodin muuttumisen päivittelyyn. Eli piilareilla mennään jos mitään kummempaa ei satu. Saatan tosin heittää myös lasit johonkin kassiin, ihan varmuuden vuoksi!

Millä linjoilla muut laseja tarvitsevat ovat? Rillit vai piilarit juhlissa?

25. marraskuuta 2016

Ekologisuus häissä

En koe olevani mitenkään pahimmanlaatuinen viherpiipertäjä, mutta pyrin arjessa parhaani mukaan kierrättämään ja uusiokäyttämään. Parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen olen saanut myös miehen ymmärtämään etteivät pahvit kuulu roskikseen ja pullot raahataan kaupan palautuspisteeseen vaikkei yhtään huvittaisi.

Ei siis liene yllättävää, että myös häiden suhteen haluan toimia ekologisesti. Yritetään jätettää kertakäyttöiset jutut minimiin, hankitaan häärekvisiittaa käytettynä, ja panostetaan sellaisiin asioihin joille löytyy käyttöä myös häiden jälkeen. Yllättävän monessa vaiheessa hääjärjestelyitä tarjoutuu mahdollisuus valita ekologisen ja vähemmän ekologisen vaihtoehdon välillä. En tuomitse kenenkään valintoja, ja myönnän, että varmasti itsellänikin olisi tässä parantamisen varaa. Hyvän mielen saa kuitenkin pienilläkin teoilla, ja haluankin haastaa kaikki miettimään vaihtoehtoja niin häähankinnoissa kuin arjessakin. Halusinkin kertoa miten meidän juhlissamme orgaanisuus tulee näkymään - ehkä joku saa tästä inspiraatiota tai ideoita myös omiin suunnitelmiin.
kuva                                                      
kuva
Kuten hääpukupostauksessa jo kerroin, ostin oman pukuni käytettynä. Samoin toimin myös hunnun kanssa. En näe mitään syytä väkisin hankkia pukua uutena, kun niin monella morsiamella on myynnissa vähälle käytölle jääneitä, kauniita ja hyväkuntoisia pukuja. Tässä säästää luonnon lisäksi myös rahaa, sillä käytetyn puvun saa huomattavasti edullisemmin kuin uuden (kiinakauppojen kopioista en edes aloita, voitte halutessanne kysyä aiheesta enemmän alan ammattilaisilta). Vielä en osaa sanoa laitanko hääpukua tai huntua myyntiin tai muuten kiertoon häiden jälkeen - paljon riippuu molempien kunnosta sekä omista fiiliksistä juhlien jälkeen. Mies puolestaan oletettavasti hankkii uuden puvun, mutta klassinen tumma puku saa aivan varmasti useamman käyttökerran vielä tulevaisuudessa.

Save the Date -kutsut lähetettiin sähköisesti, mutta viralliset kutsut ja hääinfo tulee tipahtamaan ihan oikeaan postilaatikkoon. Kutsujen ja muiden paperituotteiden kohdalla voisi miettiä esimerkiksi kierrätyspaperin käyttöä. Rehellisesti täytyy myöntää, että me emme ole vielä edes ajatelleet varsinaisia kutsuja, eli saa nähdä mihin ratkaisuun tämän kohdalla päädytään.

kuva
Juhlien koristeet ja kaikki mahdollinen härpäke pyritään lainaamaan tutuilta, vuokraamaan tai ostamaan käytettynä. Ajatuksena meillä tosin on ihan vain yksinkertaisesti koristeltu juhlapaikka, eli tämän osuuden pitäisi olla toteutettavissa kohtuullisen pienellä vaivalla. Juhlien jälkeen toki kaikki mahdolliset pullot ja tölkit raahataan kierrätykseen, samoin kuin roskat viedään niille tarkoitettuihin laatikoihin. Jos jotain hankittua on mahdollista laittaa eteenpäin niin mielellämme näin teemme.

Ruoan suhteen suositaan jo arjessakin lähiruokaa ja luomua, joten jos vain mahdollista, tätä toivotaan löytyvän myös häämenustamme. Viinin alkuperää tai orgaanisuutta tuskin syynätään kovin tarkasti, vaikka sitäkin voisi toki miettiä. Kattaukseen toivotaan oikeiden astioiden lisäksi kankaisia lautasliinoja servettien sijaan - yhtä paljon ekologisuuden kuin juhlavuudenkin vuoksi.

Tälläisiä suunnitelmia meillä. Onko muilla samankaltaisia tai täysin eriäviä ajatuksia häistä ja ekologisuudesta?

23. marraskuuta 2016

Miksi 2017?

Hääpäivän valintaan vaikuttaa moni seikka, joista vain osaan voi itse vaikuttaa. Vuoden valintaan vaikuttaa vahvasti elämäntilanne, ja eri vuodenajoilla on kaikilla omat plussat ja miinukset. Myös tärkeä päivämäärä tai vaikka juhlapaikan varauskalenteri saattavat olla asioita jotka lopulta määrittävät milloin häitä tanssitaan. Haluaisinkin hieman avata miksi me sanomme tahdon (vai I do?) juuri tiettynä päivänä.
 
Meillä ei ole pohjalla vuosikausien kihlausta vailla tietoa häiden ajankohdasta, vaan hääpäivää alettiin miettiä heti kosinnan jälkeen. Suurpiirteinen idea ajankohdasta saatiin muodostettua aika nopeasti, ja  noin kuukautta myöhemmin päivämäärä oli lyöty lukkoon ja kirkko varattu.
Me menemme naimisiin ensi kesänä, elokuun viimeisenä lauantaina. Jos ihan totta puhutaan, niin toivoin alunperin kauniita lumisia talvihäitä. Koska alkutalvi 2017 tuntui kuitenkin tulevan vähän liian nopeasti (tosin nyt kun miettii, niin hyvin oltaisiin ehditty) ja 2018 taas oli niin kovin kaukana, valittiin lopulta ajankohdaksi loppukesä. Ajatukseen loppukesän häistä talven sijaan on jo totuttu, ja kieltämättä kesähäissä on paljon hyviä puolia: valoisat illat, nenä ei hohda punaisena pakkasesta, ja moni vieraista ehtii vielä järjestää lomansa niin että pääsee osallistumaan. Suomen säästä ei koskaan tiedä, mutta sääjumalille on esitetty varovainen toivomus kauniista ja lämpimästä elokuusta!

Vuoteen 2017 liittyy myös häiden kannalta hauska yksityiskohta, sillä samana vuonna juhlitaan myös isovanhempieni 50. hääpäivää, sekä omien vanhempieni 25. hääpäivää. Pidämme siis perinteitä yllä ja jatkamme kaavaa menemällä mekin tuolla 25 vuoden intervallilla naimisiin! 

Toivottavasti en nyt tuota pettymystä kertomalla että mitään mystistä valitsemaamme päivämäärään ei kuitenkaan liity. Silloin nyt vain sattui olemaan haluamamme kirkko vapaana ja vuodenaikakin miellytti. Tulevina vuosina tuo päivämäärä sitten onkin sitäkin merkityksellisempi!

21. marraskuuta 2016

Kaksikielisessä kodissa

"Rakas, do you want some kahvia?"
"Se on talvi! Let's turn the talvivalo on!" 

Tässä huushollissa sekakielisiä lauseita viljellään varsin ahkerasti. Mies ei vielä osaa suomea, mutta opettelee kovalla innolla, sana kerrallaan. O:n sanavarasto on jo melko hyvä, joskin tuntuu että mieleen jäävät paremmin ne vähemmän hyödylliset sanat.. Tällä hetkellä mieheltä irtoaa hellittelynimien lisäksi varsin sujuvasti muun muassa eläinten, kasvien ja ruokien nimiä, minkä lisäksi numeroissa päästään pariinkymmeneen. Tämänhetkisiin lempisanoihin - joita hoetaan aina kun vain mahdollista - lukeutuvat muun muassa "appelsiinimehu", "moikkeliskoikkelis" ja "kiitti". Kielioppi ja lauseiden muodostaminen sen sijaan tuottaa vielä hankaluuksia, mutta yksinkertaisia lauseita osataan ulkoa ja niitä käytetään ahkerasti: "yks glögi, kiitos".
Harmi vain että näin ulkomailla asuessa suomen kieltä ei oikein pääse käyttämään eikä harjoittelemaan muualla kuin kotona. Suomessa vieraillessamme O ottaakin ilon irti opettelemalla lukuisia uusia sanoja ja käyttämällä niitä aivan kaikkialla, niin perheeni kanssa kuin vaikka kahvilan kassallakin. Aina vietettyämme aikaa Suomessa saan huomata miten huimasti miehen kielitaito kehittyy kun kieltä kuulee ympärillä koko ajan ja puhumista pääsee harjoittelemaan niin paljon kuin sielu sietää. 

En millään muista miten tai milloin aloimme ujuttamaan suomalaisia sanoja keskusteluihin, mutta jotenkin ne ovat eksyneet mukaan. En ole missään vaiheessa vaatinut mieheltä suomen kielen opiskelua, vaan hän on itse ollut innoissaan oppimassa uutta kieltä. Itseasiassa mies on meistä kahdesta ollut se, joka on ajoittain huolissaan siitä miten joudun aina puhumaan pelkkää englantia. Onneksi oma kielitaitoni on sillä tasolla, etten ole enää pariin vuoteen kokenut englannin puhumista tai kuuntelemista mitenkään vaikeaksi tai väsyttäväksi. Nykyään myös kielestä toiseen hyppääminen onnistuu aika luontevasti, joskin välillä kyllä suomen kielestäni kuulee ettei sitä ihan päivittäin tule puhuttua. Olen kuitenkin ollut tosi otettu siitä, miten O aina muistaa ottaa minut huomioon myös kieliasioissa - oli kyse sitten englannin sanojen selittämisestä tai suomen kielen opettelusta.

Saa nähdä puhutaanko meillä vielä joskus suomea kotikielenä.

19. marraskuuta 2016

Muutoksia blogissa

Kouluhommia vältellessäni ja työjutuista inspiroituneena innostuin tänä aamuna hääräämään blogin kanssa. Projekti eteni siihen pisteeseen, että vaihtoon meni niin blogin nimi kuin ulkoasukin. Pari juttua jäi vielä kesken, joten hommat jatkuvat kaikessa hiljaisuudessa kunhan joutoaikaa lohkeaa.

Sitten selittelyiden pariin. Ensinnäkin, blogin alkuperäinen nimi alkoi tökkiä jo alkumetreillä, kun huomasin etten nyt kuitenkaan ollut ihan niin uniikki lumihiutale kuin olin blogia perustaessani kuvitellut. Internetin syövereistä löytyi lukemattomia muitakin (tulevia) rouvia, joten ajatus paremmin mieleenjäävästä ja kuvaavammasta nimestä jäi kypsymään.

Miksi sitten Nordic Wife? Monen vuoden ulkosuomalaisuuden aikana oma identiteettini pohjoismaalaisena on vain vahvistunut. Olen äärimmäisen ylpeä juuristani, kulttuuristamme ja kotimaastani. Odotan myös innolla että minusta tulee rakastamani miehen vaimo. En koe vaimon roolia mitenkään ahdistavaksi tai vanhanaikaiseksi, vaan pikemminkin päinvastoin. Siinä missä en nuorempana tiennyt haluanko koskaan esimerkiksi lapsia, on minulle aina ollut selvää, että vielä jonakin päivänä minusta tulee vaimo. Näiden kahden seikan lisäksi nimipäätökseen vaikutti se, että haluan kirjoittaa jatkossa myös muustakin kuin häistä. En ole aivan varma alanko kirjoittaa muista aiheista enemmänkin jo nyt vai vasta häiden jälkeen, mutta joskus tulevaisuudessa aivan varmasti. Pohdin myös englanniksi kirjoittamista, mutta epäilen, että monelle tämänhetkiselle lukijalle suomi on huomattavasti helpompi ja ehkä mieluisampikin kieli lukea. Toisaalta suomeksi kirjoittaminen on itsellenikin hyvää harjoitusta, varsinkin kun suurin osa muista jutuista tulee hoidettua englanniksi. Kenties voisin lisätä pienen pätkän englantia postausten loppuun?

Ulkoasusta ei ole sanottavana mitään sen ihmeempää, toivottavasti tämä näyttää muidenkin silmään nyt paremmalta! Voi sitä riemua kun parin tunnin tutkimisen jälkeen keksin  miten saan muokattua pohjaa enemmän omannäköiseksi ja pääsen eroon muutamista koodipätkistä sotkematta koko sivustoa.

Mitäs tykkäätte? Kaikki kommentit ja palaute on enemmän kuin tervetullutta!

Seuraa minua Bloglovin'in kautta

18. marraskuuta 2016

Alkoholi juhlissa

Meidän häissämme tarjotaan alkoholia.

Moni tuntuu pähkäilevän alkoholitarjoilua ihan loputtomiin, mutta meidän kohdallamme tätä ei tarvinnut kahdesti miettiä. Me nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta, ja haluamme tarjota molempia myös hääjuhlassa. Alkoholitarjoilusta huolimatta uskomme ja toivomme että aikuiset ihmiset osaavat pitää järjen päässään, eivätkä vedä ihan järjettömiä övereitä.
Meidän häissämme alkoholia tullaan tarjoilemaan hääparin kustannuksella läpi juhlan. Alkumaljoja varten varataan samppanjaa, ruoan kanssa viiniä, sekä loppuillalle vielä lisäksi mietoja juomia ja drinkkitarpeita. Kuten sanottu, emme aio vahtia kenenkään juomista, vaan jokainen juokoon sen verran kuin hyvältä tuntuu. Aiemmissa perhe- ja kaveripiirin juhlissa emme ole törmänneet ongelmiin alkoholin käytön kanssa, emmekä usko että kukaan vieraistamme on tälläkään kertaa tulossa juhliin vain kiskoakseen juomia kaksin käsin. Tiedostan kyllä että etenkin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti ajatus "enemmin överit ku vajarit", mutta toivotaan kaikki osaavat käyttäytyä. Häihin kuitenkin kuuluu aika oleellisesti niin paljon muutakin kuin avoimesta baarista nauttimista.

Toki myös alkoholittomia juomia tullaan juhliin varaamaan runsaasti. Holittomat drinkit olisivat kivoja, tosin näiden kysyntä taitaa loppujen lopuksi olla usein aika vähissä - tämä siis vielä mietinnässä. Juomapuolella halutaan ehdottomasti huomioida myös vieraat jotka eivät alkoholia nauti, sekä ne, jotka kaipaavat drinkkien välillä ihan vain lasin vettä tai limua (suosittelen lämpimästi aivan kaikille). Etenkin jos hääpäivälle sattuu lämmin keli, on tärkeää pitää nesteytys kunnossa!
Suurin osa häävieraistamme tulee olemaan aikuisia ihmisiä, mutta myös muutamia lapsiperheitä on kutsuttujen joukossa. Lapset ovat juhliimme tervetulleita, emmekä halua rajoittaa heidän läsnäoloaan millään lailla. Perheelliset varmasti tietävät itse parhaiten miten myöhään lasten kanssa on sopivaa juhlia, tai onko lapsenvahti kenties parempi idea. Lopullisen vieraslistan selvittyä otamme toki parhaamme mukaan huomioon niin isot kuin pienetkin vieraat, niin juomien kuin muunkin suhteen.

Laskutoimituksia ja arvioita tarvittavista määristä ei olla vielä tehty, mutta varmasti jossain välissä tähänkin perehdytään. On siis syytä olettaa että aiheeseen palataan blogissakin vielä tulevaisuudessa.

16. marraskuuta 2016

Hääkuntoon

"Wedding diet" on ollut meidän vakiovitsi jo ties miten pitkään. Aina kun toinen edes vihjailee, että voitaisi yritettää syödä terveellisemmin ja liikkua säännöllisemmin, on hyvä hetki alkaa kyselemään ollaanko me nyt sitten häädietillä. Tätä on harrastettu oli häitä tiedossa tai ei. Nyt on kuitenkin tiedossa ne tärkeimmät, eli omat häät, ja myönnettäköön, että kyllä täälläkin vähän yritetään katsoa mitä syödään ja kuinka paljon. Tosin hyvin rennolla otteella.
Ollaan molemmat normaalipainoisia aikuisia, eli mitään superdiettiä tai laihdutusta ei ole tiedossa. Miehen kohdalla ennemminkin päinvastoin, sillä hän on luonnostaan hoikka, mutta haluasi hieman lisää lihasmassaa. Tavoitteena on lähinnä syödä ja liikkua monipuolisesti, ei niinkään häiden takia, vaan siksi, että pidemällä tähtäimellä halutaan pysyä terveinä ja hyväkuntoisina. Ei sillä, että kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä hääpäivänään..
Tässä huushollissa mistään ei kieltäydytä täysin, vaan yritetään pitää kohtuus kaikessa. Omalta osaltani suurimpina haasteina on lisätä vihreää aterioihin ja vähentää sokeristen herkkujen (=suklaan) syömistä, sekä lisätä hikiliikuntaa viikkoihini. Ennen Amsterdamiin muuttoa olin aktiivinen joogailija ja lenkkeilijä, mutta elämäntilanteen muututtua liikunta on jäänyt taka-alalle. Tosin nykyään hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin, kun portaita saa rampata ylös-alas sekä kotona että töissä, ja työ-, koulu- ja kauppamatkat kuljetaan joko pyörällä tai kävellen. Kävin itseasiassa jo tutustumassa yliopiston vieressä sijaitsevaan kuntosaliin, mutta töiden alun tuomien aikataulumuutosten takia salijäsenyys jäi vielä hankkimatta. Ja rehellisesti ehkä vähän myös siksi, että jooga ja jumppatunnit houkuttelevat enemmän kuin yksin salilla hikoilu.. Mutta eiköhän tämä tästä vielä saada polkaistua kunnolla liikkeelle!
Loputtomien saliselfieiden sijaan kuvituksena pari räpsyä yhdeltä tämän kesän vaellukselta. Kohde oli St John's, Newfoundland, Canada.

// EDIT: Salikortti hankittuna ja eka treeni tehty, ai että on lihakset jumissa! 

13. marraskuuta 2016

Ajatuksia vihkisormuksen valinnasta

Me ei olla vielä edes käyty sovittelemassa vihkisormuksia, joten tämä postaus on ihan puhtaasti omien ajatusten kartoittamista ja spekulointia.

Ihastelen kihlasormustani edelleen päivittäin, joten selvää on, että O teki nappivalinnan sormusta hankkiessaan. Itseasiassahan hän suunnitteli tämän sormuksen yhdessä kultasepän kanssa, eli kyseessä on uniikkikappale, vaikkei se ehkä kuvista sen suuremmin näykään. Sormukseen piiloutuu muutama merkityksellinen yksityiskohta, jotka on päätetty pitää ihan vain omana tietonamme. Emme missään vaiheessa ennen kosintaa keskustelleet sormuksista tai mieltymyksistä, joten onni on mies, jolla on visuaalista silmää, hyvä maku, ja joka tuntee tulevan vaimonsa ajoittain paremmin kuin tämä itse. En voisi olla tyytyväisempi sormukseeni.
Vihkisormuksen suhteen sen sijaan ovat ajatukset vielä hieman hukassa.

Ohut, yksinkertainen vihkisormus olisi klassinen valinta, ja toisi tasapainoa kimalluksen rinnalle. Toisaalta taas mietityttää olisikohan se kuitenkin liian tylsä ja turvallinen valinta? Vanhempieni vieraillessa luonamme sovittelin myös isoisovanhempieni keltakultasormuksia, ja vaikka ajatus niiden käyttöön ottamisesta kiehtoo, on idea toistaiseksi jätetty hautumaan. Miksikö? Siksi, että en ole aivan varma kahden erivärisen kullan yhdistämisestä, minkä lisäksi isoisovanhempien sormukset on jossain vaiheessa juotettu yhteen - ja muutenkin jo elämää nähneet - eli ihan sellaisenaan niitä ei voisi käyttää. Osaava kultaseppä tosin varmasti osaisi auttaa tässäkin asiassa.
Toinen vaihtoehto vihkisormukseksi olisi toinen rivi timantteja tämän nykyisen kaveriksi.  Ajatus hieman houkuttelee tätä harakkaa, mutta toisinaan vähemmän on enemmän. Varsinkin kun kihla jo itsessään kimaltelee varsin kiitettävästi. Tosin esimerkiksi ohut rivitimanttisormus olisi myös perinteinen valinta, jonka kanssa ei voi mennä kovin pahasti metsään. Rivitimanttien lisäksi olen ihastellut myös pitsireunaisia ja illusion-tyyppisiä sormuksia, mutta niiden suhteen mietityttää kyllästyykö erikoisuuteen, ja mitäs jos sormus ei enää muutaman vuoden päästä sovikaan omaan tyyliin tai makuun. Vihkisormuksen olisi kuitenkin suotavaa kestää ja miellyttää vuosikausia.

Sormuskaupoille on siis ehdottomasti jossain vaiheessa lähdettävä, että pääsee sovittelemaan muutamia eri malleja ja näkee miltä sormukset ihan oikeasti näyttäisivät yhdessä. Valitettavasti netistä löytyvät kuvat eivät aina vastaa todellisuutta, eivätkä kaikki sormukset vain käy yhteen vaikka kuinka haluaisi. Saa siis nähdä mitä vasempaan nimettömään lopulta tullaan pujottamaan.

10. marraskuuta 2016

Mitä kuuluu Amsterdamiin?

Oikean elämän kiireiden takia blogit ovat viime viikkoina jäänee tavallista vähemmälle, mutta eiköhän tästä pikkuhiljaa palailla hieman aktiivisemmin myös blogimaailman pariin. Häistä höpisemisen sijaan ajattelinkin hieman avata hiljaisuuden syitä, ja kirjoitella pienen tilannekatsauksen siitä, mitä kuuluu Amsterdamiin.
Ensinnäkin, kaikista suurin syy tähän hiljaiseloon on, että aloitin uudessa työssä! Tällä hetkellä siis käyn luennoilla kahtena päivänä viikossa, teen töitä kolmena päivänä ja viikonloppuisin vielä kirin kouluhommia ajan tasalle. Opiskeluiden loppuun saattaminen on edelleen prioriteettilistan kärjessä, mutta meillä on luentoja kuitenkin niin vähän, että päätin hakea töitä opiskelun oheen. Löysin ihan vahingossa mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen ja haastattelurumban jälkeen vieläpä sain hakemani paikan! Olen duunista todella innoissani, työtehtävät vaikuttavat mielenkiintoisilta ja työkaverit mukavilta. Uusiin rutiineihin opettelu varmasti vie vielä jonkin aikaa, mutta eiköhän elämä tästä kohta taas asetu raiteilleen.
Töiden alun lisäksi toinen oleellinen syy hiljaisuudelle on ollut se, että O on taas kaupungissa! Mies joutuu edelleen lentämään Amsterdamin ja Toronton väliä muutaman viikon välein, mutta ihanaa päästä taas pian siirtymään kahdesta kodista yhteisen katon alta. Seuraavan reissun jälkeen pitäisi Toronton kodin olla tyhjillään, ja kaikki tavarat kannattuna joko uuteen kotiin tai varastoon.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ollaan vihdoin kunnolla asetuttu nykyiseen asuntoomme. Ollaan siivottu, järjestelty kotia, hankittu kaikenlaista tarpeellista sekä seikkailtu uudessa naapurustossa ja kaupungissa ihan urakalla. Asumme tällä hetkellä ihan Amsterdamin keskustassa punaisten lyhtyjen kulmalla. Kieltämättä naapurusto ei ole se kaikista mieluisin, mutta ihana asunto ja keskeinen sijainti kompensoivat sopivasti, joten eiköhän me täällä viihdytä vallan mainiosti. Sitä paitsi, Amsterdam on loppujen lopuksi aika pieni kaupunki, jossa pyörä kuljettaa minne tahansa alle puolessa tunnissa.
Tälläistä tänne. Mites jatkossa, kiinnostaako lukea hääjuttujen lisäksi matkustelusta, ulkomailla asumisesta tai vaikka ihan vain meidän arjesta?

30. lokakuuta 2016

Teema ja värit

Kanssamorsiamet ja varsinkin Kanadan puolen sukulaiset ovat ahkerasti tivanneet meiltä häiden teemasta ja teemaväreistä, koristeista, kutsuista, pukukoodista ja ties mistä jo heti kihlauksesta ilmoitettuamme. Yritäpä siinä sitten änkyttää vastaukseksi että meillä ajatuksena on ollut lähinnä se, että mennään naimisiin ja jatketaan sitten hyvillä bileillä.

Näillä ajatuksillä mennään edelleen. Juhlista pyritään saamaan rennot mutta arvokkaat, ilman turhaa pönötystä. Iltapukuja me ei keneltäkään vaadita, mutta toivotaan ettei kovin moni nyt ihan farkuissakaan eksy paikalle. Kaupunkihäät tulevat varmasti näkymään jossain määrin myös koristeissa ja juhlien luonteessa, eli DIY övereitä ei ole tiedossa, vaan kukkia ja muuta yksinkertaista pientä kivaa. Pyritään tuona viikonloppuna hieman esittelemään Suomea, Helsinkiä ja pohjoismaita ylipäätään ulkomailta saapuville vieraille, eli ehkä skandinaavisuutta voisi pitää jonkinlaisena teemana.
Värien suhteen pysytään oletettavasti aika neutraalilla linjalla: vaaleaa sinisen ja vihreän sävyillä vahvistettuna. Sekä häiden värimaailma että teema varmasti tarkentuvat vielä juhlapaikan vahvistettuamme, sillä tällä hetkellä meillä on vaihtoehtoina kaksi hyvin eri tyyppistä paikkaa. Juhlapaikka kuitenkin vaikuttaa yllättävän paljon moneen juhlien osa-alueeseen, että suurempia päätöksiä sekä hankintoja tehdään vasta lopullisen paikan valinnan jälkeen.

Tälläisillä ajatuksilla meidän häitä on jokatapauksessa lähdetty työstämään, saa nähdä mihin sitten lopulta päädymme!

25. lokakuuta 2016

Bridal entourage

Meidän hääseurueeseen kuuluu kaikkiaan viisi aivan upeaa naista. Kaikki erilaisia, kaikki aivan ihania.

Kaasonani tulee toimimaan vuotta nuorempi pikkusiskoni. Soittaessani siskolleni ja kertoessani kihlauksesta ensireaktio oli lievästi hämmentynyt - uutiset kuultuaan luurin päässä oli pitkä hiljaisuus, jota seurasi "oho.. onnea". Muutama minuutti puhelun lopettamisen jälkeen siskolta tuli tekstari "Mä oon sit kaaso (?)". Jep, näin on siskokulta. Eipä tätä sen kummemmin tarvinnut pohtia kun sisko itse pyysi itsensä kaasoilemaan.

Morsiusneidoiksi puolestaan suostuivat kolme parasta ystävääni ylä-aste/lukio ajoilta, ja neljäntenä rakas ystäväni johon tutustuin viettäessämme molemmat lukion jälkeen välivuotta au paireina Luxemburgissa. Kaikkien näiden neljän kanssa ollaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti yhteydessä vaikka välimatkaa olisi kuinka paljon, ja aina kun nähdään tuntuu juttua riittää aivan loputtomasti, eikä tunnu missään vaikkei oltaisi nähty ikuisuuksiin.

Mitä näiltä kaasoilta ja morsiusneidoilta sitten odotetaan? No ennen kaikkea hyvää huumoria, pitkää pinnaa, sekä ajatuksia, ideoita ja mielipiteitä niin hyvistä kuin huonoistakin ehdotuksista. Toisinaan tyttöjä tarvitaan kartoittamaan Helsingin parhaita paloja turisteille esiteltäväksi, toisinaan kuuntelemaan kun mies ei tajua. Hääpäivän lähestyessä kaasolle ja morsiusneidoille varmasti löytyy tehtävä jos toinenkin, tärkeimpänä tietysti pitää hyvää huolta mahdollisesti hyperventiloivasta morsiamesta. On aivan mahtavaa tietää että elämässä on upeita, kauniita naisia jotka ovat valmiita aivan kaikkeen, oli se sitten hiusten kiinni pitämistä vessanpönttöä halaillessa, tuntikaupalla maailman parantamista, tai sitä, että kaikesta kiukuttelusta huolimatta edelleen jatketaan samaa matkaa vaikka toisen naama kuinka tympisi.

En voisi kuvitellakaan parempaa porukkaa rinnalleni naimisiin mennessä.

20. lokakuuta 2016

Häävalssi

Hääparin ensimmäinen tanssi on hääperinne jota ei olla missään vaiheessa edes harkittu skippaavamme. Kanadalaiselle puoliskolle tuli täysin uutena tietona että suomalaissa häissä tuo tanssi on nimenomaan valssi eikä mikä tahansa nojailubiisi. Noin kaksi sekuntia asiaa mietittyään mies ilmoitti että maassa maan tavalla, kyllä hänestä parkettien partaveitsi juhliin mennessä kuoriutuu.

Joten, meidän häissä tullaan näkemään perinteinen häävalssi. Pikkaisen vielä joudutaan treenaamaan ennen suurelle yleisölle esiintymistä, mutta uskon vahvasti että selvitään kunnialla. Minulla on pohjalla niin vanhojen tanssit kuin vuosikausien tanhumenneisyys, kun taas miehellä on ymmärrystä musiikin päälle vaikka paritanssit ovatkin jääneet vähemmälle. Luultavasti saisin tarpeen vaatiessa miehen ylipuhuttua myös tanssikurssille, mutta jos nyt aloitellaan ihan vaan kotona villasukissa valssaamalla.

Minkä biisin tahtiin tämä ensimmäinen valssi sitten tanssahdellaan? Oletettavasti valitaan jotain perinteistä ja suomalaista, mistä johtuen minulle on annettu aika vapaat kädet valssin valinnan suhteen. O haluaa kuulla pari vaihtoehtoa ja kuulemma myös käännöksiä lyriikoista pitäisi tarjota. Ollaan musiikin suhteen yleensä aika samoilla linjoilla - häämusiikin suhteen vielä tavallista enemmän - joten veikkaisin että aika helposti päästään yhteisymmärrykseen. Omana ykkössuosikkinani tällä hetkellä on Maijan ja Jannen häävalssi, joskin taidetaan aloittaa harjoittelu hieman hitaampitempoisella kappaleella.

Luulen että ensimmäistä tanssia seuraa muutama muukin valssi, joilla saadaan molempien vanhemmat ja muukin tanssitaitoinen väki lattialle. Valssien jälkeen sitten vähän menevämpää musiikkia, jonka valinnasta vetovuoron ottaa joku muu!