21. elokuuta 2017

Häälahjamme toisillemme


Huomenlahjaperinteen juuret yltävät pitkälle. Siinä missä aiemmin tuore vaimo sai hääpäivää seuraavana aamuna vakuuden aviomiehen kuoleman varalle, annetaan nykypäivänä lahjoja ihan vain toista ilahduttaakseen. Jos siis annetaan, sillä moni päättää suosiolla skipata tämän ylimääräisenä rahanmenona. Sama lahjojenvaihto perinne tunnetaan myös Pohjois-Amerikassa, joskin rapakon takana annetaan puolisolle ihan vain häälahja joskus häiden alla. 

Onneksi aihe nousi jossain vaiheessa esille, sillä emme kumpikaan olleet tietoisia lahjojen vaihtamiseen liittyviin kulttuurieroihin. Me halusimme molemmat hankkia toisillemme lahjat, joten päätettaväksi jäi ainoastaan milloin nuo lahjat vaihdetaan. Minusta huomenlahja on ideana paljon kivempi (kukapa ei haluaisi aloittaa avioliittoa hotellin sviitissa oman kullan kainalossa lahjapaketteja availlen), mutta käytännön järjestelyiden takia päätimme mennä tässä kohti Kanadan mallin mukaan ja vaihtaa häälahjat jo ennakkoon. 
 
Tuleva aviomieheni on äärimmäisen taitava valitsemaan lahjoja, mikä on ihanaa mutta toisaalta myös tosi stressaavaa, sillä itse koen lahjojen valitsemisen hirveän vaikeaksi! Varsinkin mitä tulee O:n lahjoihin, silla tuntuu etta aina kun laitan jotakin korvan taakse ("xx olisi tosi kiva") tulee herra kahden päivän kuluttua kotiin kyseinen tavara/kokemus vyönsa alla.. Samaistuuko muut naisihmiset tähän? Miten miehille on niin vaikea hankkia lahjoja?!

Tässä välissä joku varmasti mietii mita tapahtui niille huomenlahjakuville? No tässähän kävi niin, etta mies, joka lupasi pysyä poissa blogista uteliasuuttaan klikkaili tänne kuitenkin, ja Google Translatorin kanssa lueskeli joitain postauksia.. En kuitenkaan tiedä pääsikö hän niin pitkälle että lahjaidea paljastui, koska en ole uskaltanut kysyä! En nimittäin halua pilata yllätystä mikäli mies ei kyseiseen postaukseen asti ehtinyt.. Päätin siis varmuuden vuoksi pimittää kuvia hieman pidempään, ja antaa näitä nähtäväksi vasta huomenlahjana tai jopa myöhemmin, häähumun laannuttua.

Kuvien sijaan hankin miehelle nahkaisen läppärilaukun/salkun jota hän on silmäillyt siitä saakka kun aloimme seurustella, muttei koskaan raaskinut ostaa. Itse sain tulevalta aviopuolisoltani lahjaksi aivan upean helminauhan. Molempien lahjat osuivat aivan nappiin! Lahjojen vaihtaminen oli ihana alku hääviikollemme, ja tästä jatketaan hurjalla innolla ja odotuksella kohti hääpäivää!

19. elokuuta 2017

Viikko häihin

Count down on alkanut - hääpäivämme on tasan viikon kuluttua!

Allekirjoittaneella alkoi hääloma perjantaina toimistolta poistuessa, ja viikonloppu sekä alkuviikko kuluu lähinnä pakkaillessa, kämppää siivotessa ja viimehetken asioita täällä päässä hoitaessa. Sama meno jatkuu kunhan lennämme sinivalkoisin siivin Helsinkiin, jossa vastassa on tiukka loppukiri ja paljon ihania häävieraita!

Järjestelyt ja suunnitelmat rullaavat mukavasti ja jotakuinkin ajallaan. Suuret ja vähän pienemmätkin linjat on selvillä. Käytännön asioissa on vielä hieman epäselvyyksiä, mutta ne varmasti selkenevät vielä tulevan viikon edetessä. Ollaan löydetty ympärillemme aivan ihania palveluntarjoajia sekä mahtava tiimi läheisiä auttamaan järjestelyissä.

Viimeisen viikon tehtävät:
  • Ruokaviinien hankinta
  • Alkoholittomien juomien hankinta
  • Viestittely baarimikon kanssa
  • Myöhäisillan naksujen hankinta
  • Myöhäisillan muovimukit
  • Pre-wedding events
  • Tapaaminen pitopalvelun kanssa
  • Tapaaminen kampaajan/meikkaajan kanssa
  • Tapaaminen papin kanssa
  • Juhlapaikan avainten haku
  • Juhlapaikan koristelu ja valmistelu
  • Kauneudenhoitoon liittyviä asioita: terveelliset elämäntavat; kulmien, ripsien ja kynsien laittoa
  • Mekon ja kakkospuvun käyttö ompelijalla
  • Pakkaaminen Helsinkiä ja häämatkaa varten
  • Kodin siivous (kaverit tulee kylään "talovahdeiksi" aka turisteilemaan Amsterdamiin meidän reissun ajaksi)
  • Kirkko-ohjelmien, paikkakorttien yms paperituotteiden tulostaminen
  • Kiitoslahjojen hankinta, huomenlahjat
  • Vieraiden kysymyksiin vastaaminen ja heidän auttaminen

Eli kyllä tässä vielä työnsarkaa riittää..

Vieläkään ei jännitä, vaan malttamattomina jo odotellaan häitä, häämatkaa ja avioelämää!


// Off-topic, mutta on ihan pakko vielä loppuun ottaa kantaa eilisiin tapahtumiin. Turun tapahtumat nimittäin vetivät hiljaiseksi myös täällä. Päällimäisenä ajatuksena on kiitollisuus siitä, miten nopeasti ja tehokkaasti Suomen poliisi toimi iskujen jälkeen: kolmessa minuutissa ilmoituksesta murhaaja oli otettu kiinni, elävänä. Poliisien toiminnan lisäksi erityisen kiitoksen ansaitsevat kaikki ne, jotka jäivät auttamaan uhreja. Ymmärrän täysin myös niitä, jotka juoksivat puukottajaa karkuun, mutta en voi ymmärtää niitä, jotka jäivät kuvaamaan tapahtumia kännyköillään ja jakamaan videoita ja kuvia somessa sen sijaan että olisivat tehneet jotain auttaakseen. Somejakojen ansiosta uskomaton määrä juoruja, väärä tietoa ja väärinymmärryksiä lähti lentoon ja jäi kummittelemaan monen mieleen. Tälläinen pelon ja vihan lietsonta ei todellakaan auta yhtään ketään.

Koen edelleen Suomen turvalliseksi lintukodoksi, enkä osaa pelätä terrorismia tai satunnaisia sekopäitä muuallakaan kulkiessani. Haluan uskoa siihen kliseeseen, että kaikki muuttuu paremmaksi jos seisomme vahvoina ja yhdessä näitä iskuja vastaan. Toivon sydämestäni että nämä sydäntäsärkevät iskut jo loppuisivat.

Suruvalittelut ja voimia kaikille uhreille ja heidän omaisilleen.

15. elokuuta 2017

Jotain uutta

Hieman yllättäen häälorun "jotain uutta" osoittautui kaikista neljästä osasta (uutta, vanhaa, lainattua, sinistä) kaikkein vaikeimmaksi löytää.

Iso osa hääpäivän vaatteista ja asusteistani on nimittäin joko kierrätettyä tai vanhaa, eikä uutta ole tullut hamstrattua ihan luvattoman paljoa. Jouduin siis pitkään miettimään mikä olisi riittävän uutta karkottamaan huonon onnen uudesta liitosta. Kenkäni ovat toki uudet, mutta niitä on jo ajettu sisään työkäytössä. Vihkisormuskin on uusi, mutta se varattakoon ihan vain symboloimaan avioliittoamme. Omasta korulaatikosta löytyisi hääpäivään sopivat asusteet. Varsinaista tarvetta millekään uudelle ei siis ole ollut, mutta koska halusin jotain kuitenkin hankkia lorua täydentämään, päädyin uusiin korvakoruihin.


Olen yleisesti ottaen elämässäni vähemmän on enemmän tyyppiä, jolle "simplicity is the ultimate sophistication". Olen toki aina ollut harakka kaiken ihanan pienen kimaltelvan perään, mutta siinä missä lähdin hääpukuostoksille äärimmäisen yksinkertainen ja elegantti puku mielessäni, palasin kotiin kristallein koristellun tylliunelman kanssa. Mekko ei ole kaduttunut, mutta muutaman kerran on kieltämättä naureskeltu että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Jokatapauksessa, kimaltelevan puvun kanssa on parempi pitää korut minimaalisina.

Mietin pitkään helmiä, mutten lopulta kuitenkaan uskaltanut uhmata vanhoja uskomuksia - vanha kansa nimittäin sanoo että helmet hääpäivänä tuovat kyyneliä avioliittoon. Sirojen, ajattomien korvakorujen metsästys jatkui pitkän aikaa, kunnes täydelliset nappikorvakorut tulivat ohimennen vastaan Swarovskin liikkeessä. 

Käytän yleensä vain kultakoruja, sillä ihoni on herkkä reagoimaan allergisoiviin seoksiin. Swarovskilta kuitenkin vakuuteltiin että allergiat on huomioitu heidän tuotteissaan, ja jos ihoni kuitenkin reagoisi, ottaisivat he täyden vastuun. Näin ollen uskalsin ottaa riskin (tosin koekäytin korut arkena ihan vain varmuuden vuoksi) ja ostin jotain uutta hääpäivään.